Siirry pääsisältöön

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

"Ei hän voinut paeta tehtäväänsä. Olipa taivaassa Jumalaa tai ei, Judit oli vastuussa kummipojastaan. Kristittynä hän ei ollut kummoinen, agnostikko korkeintaan, mutta toiveikkuus oli hänen erityisalaansa."
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa (Atena 2013)
550 sivua
Pidän siitä, millä tavalla Pasi Ilmari Jääskeläinen luo kirjaansa henkilöt ja maailman, jotka heräävät lukijan mielessä eloon heti ensi sivuilta lähtien. Näin kävi, kun tartuin hänen romaaniinsa Lumikko ja yhdeksän muuta, ja näin kävi nytkin, kun aloin lukea kirjailijan viimeisintä teosta. Sielut kulkevat sateessa on elävä ja sykkivä, se kiskaisee mukaansa ja pitää pihdeissään, vaikka välillä haluaisi pois sateesta ja erityisesti sateessa kulkevien sielujen läheisyydestä. Mutta irti ei voi päästää, koska on pakko tietää, mitä oikein tapahtuu.

Romaanin päähenkilö, sairaanhoitaja Judit, kyllästyy Keski-Suomen homeisiin sairaaloihin ja väljähtyneeseen avioliittoonsa ja päättää hakeutua muualle. Kuin tilauksesta lapsuudenystävä Martta tarjoaa Juditille työpaikkaa Helsingistä. Aluksi työ F-Remediumissa on unelmien täyttymys: palkka on erinomainen eikä kiire vaivaa. Mutta pian selviää, että työnantaja myös vaatii paljon: hoitajat vaalivat myös potilaidensa sieluja, ja salaperäisellä Persingerillä on mahdollisuus hoitaa sielua, joka kaipaa vahvistusta.
Juditin lapsuudenystävä Martta uskoo vakaasti Jumalaan, mutta hänen kuolemansairas poikansa Mauri ei. Mauri on Juditin kummipoika, ja tällä perusteella Martta vaatii Juditia pelastamaan poikansa sielun. Judit joutuu siis sekä työssään että vapaa-ajallaan pohtimaan myös omaa uskoaan. Ja kun kuvaan astuu vielä julkkisateisti Leo Moreau, on kysymys uskomisesta läsnä joka hetki. Lopulta Judit joutuu jopa miettimään, mikä on ylipäätään totta ja mikä kuvitelmaa.

Romaanissa onkin kyse suurista asioista. Lukijanakin joutuu väkisin pohtimaan, mitä on usko, onko Jumalaa tai sielua olemassa ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Helpolla romaani ei siis lukijaansa päästä. Martan pieni Mauri-poika jollain tapaa konkretisoi kysymysten ajankohtaisuuden. Aikaa ei ole paljon, ja Juditin on yritettävä saada poika uskomaan Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen taivaaseen. Tehtävä ei ole helppo, kun tuntee puhuvansa omia, syvimpiä tuntojaan vastaan. Ja kun erityiset sielut, syväläiset, saapuvat häiritsemään, mietittävää riittää.

Tarinan jännite pitää niin hyvin, että kirja oli pakko lukea yöllä loppuun. Ehkä loppuratkaisu oli hieman hätäinen, mutta kyllä teksti oli viimeisiin riveihin saakka ahmittava.

Amman lukuhetkessä on romaanista otettu sitaatti, jonka olin ajatellut liittää myös omaan tekstiini. Jatkan nyt kuitenkin siitä, mihin Amma lopettaa:
Hän halusi toisaalta jättää lukevan naisen rauhaan, toisaalta suudella tätä poskelle, ihan vain siitä ilosta, että sai katsella tämän harrasta olemusta.
Hän alkoi pelottaa. Entä jos hän ei hillitsisikään itseään vaan päästäisi jonkin häiritsevän äänen, yskäisisi tai aivastaisi, ja nainen nostaisi katseensa kirjasta ja katsoisi häntä närkästyneenä, loukattuna, hämmästyneenä moisesta häväistyksestä?
Jostain syvältä nousi tieto ja ymmärrys, joka oli kirjoitettu Juditin jokaiseen soluun: Lukijaa ei ole lupa häiritä. 
Paitsi että romaanissa on salaperäinen, lukeva nainen nimeltä Nomi, on teos muutenkin täynnä kirjallisia viittauksia. Kuinka ilahduttavaa onkaan törmätä vaikkapa Emma Bovaryyn portaikossa kulkiessaan!

Edelleen Lumikko ja yhdeksän muuta on mielestäni Jääskeläisen paras romaani. Sielut kulkevat sateessa ei ole huono, mutta se on luonteeltaan kovin erilainen. Se esittää suuria kysymyksiä ja saa paikoin lähes voimaan pahoin, niin raaka se on, ja siksi lukukokemuksesta muodostuu ristiriitainen mutta vahva.

Jääskeläisen romaania on luettu ja blogeissa arvioitu todella paljon. Esimerkiksi Kaisa Reetta, KirsimariaMinna S., Minna Vuo-ChoSalla, Valkoinen Kirahvi, Leena, Jussi, Annika K., Marika, Susa ja Morre ovat kirjasta kirjoittaneet.

Kommentit

  1. Olen lukenut Jääskeläiseltä vain Harjukaupungin salakäytävät. Kirjoittamasi perusteella "Sielut" vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidit Harjukaupungista, saatat pitää kyllä tästäkin. Molemmissa on samaa reaalifantasiaa, joskin tässä uusimmassa romaanissa on panoksia lisätty. :) Bloggauksista huomaa, että Sielut on herättänyt monenlaisia tunteita.

      Poista
  2. Emma Bovary ilahdutti minuakin, kuin myös kirjan teemamusiikki The Windmills of Your Mind.

    Tämä on yökirja! Olin kirjan imussa tiukimmin juuri yöllä, sudenhetkellä. Aamulla en saanut enää samaa 'tatsia', mutta olihan koettu huikeita hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, yökirja tämä todella on! En tosiaan malttanut jättää kirjaa kesken vaan luin sen yöllä loppuun. Teho pysyi ja piti. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok