Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Seuraleikki

"Kolmella puolella mökkiä seisoivat kuuset tiiviinä tummanvihreänä muurina joka sulki maailman ulkopuolelle, kukaan ei voinut uskoa että bussitie kulki ohi vain kivenheiton päässä."
Tove Jansson: Seuraleikki (WSOY 1991)
Käsikirjoituksesta suomentanut Eila Pennanen
162 sivua
Olen pitänyt Tove Janssonin novelleissa ihastuttavan viipyilevästä, hieman ihmettelevästä tunnelmasta, ja samaa tunnelmaa tavoitin myös kokoelman Seuraleikki novelleista. Tarinoissa tavataan muun muassa salaperäinen Emmelina, joka saa Vanhaneidin huoneiston, ja luokkakokoukseen osallistuvat naiset, jotka päätyvät puhumaan kuolemasta. Novelleissa kohtaavat ihmiset, joiden kohtaamiset saattavat kuitenkin jäädä puolitiehen, ikään kuin leikiksi. Tarinoiden ihmisissä Jansson tavoittaa jotain niin tuttua, että moneen kertaan tulee mieleen: tuon tyypin minä tunnen.

Lempinovellini kokoelmassa on novelli Kesällä. Siinä on ihastuttava tunnelma: minäkertoja puuhailee hieman, ja puuhaillessaan hän ajattelee monenlaisia ajatuksia, joista syntyy erilaisia oivalluksia. Esimerkiksi tehtyään tien, joka palaa miltei samaan paikkaan, josta lähti, päähenkilö toteaa:
Sellaista tapahtuu. Mutta miksi oikeastaan pitäisikään olla teitä, pääsehän sitä eteenpäin muutenkin!
Myrskyn tullen päähenkilö ei pelkää vaan miettii erilaisia sanoja, jotka kuvaavat myrskyä. Puuvajaan hän tekee seinämaalauksen, joka on "Vaikuttava". Maalausta ei voi näyttää kenellekään, sillä sen jälkeen mikään ei olisi enää samanlaista.

Myös novelli Matka Rivieralle on ihastuttava. Siinä järjestetään juhlapäivän kunniaksi äidille matka Rivieralle, koska hän on sellaisesta haaveillut. Matka on kallis, mutta se toteutetaan, koska "unelma on unelma ja jos se on ennättänyt tulla vanhaksi se on voimakas". Ja kun matkakumppani, tytär Lydia, epäilee, ettei hän äitinsä kanssa oikein sovi matkakohteeseen, on äidin vastaus vakuuttava:
Minä sovin kaikkialle missä satun olemaan.
Tällä mukavalla novellikokoelmalla avaan omalta osaltani Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuoden, jota juhlistetaan monissa blogeissa. Muun muassa Les! Lue! -blogin Reeta on haastanut kirjabloggaajat lukemaan Jansson teoksia.

Kommentit

  1. Tämä olikin minulle uusi Jansson-kirja. Kuulostaa mielenkiintoiselta, vaikka en yleensä novelleista niin perustakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle romaani on ykkönen kirjallisuuden lajeista, mutta hyviä novellejakin on joskus ilo lukea. Ja Janssonin novellit ovat pääsääntöisesti hyviä. :)

      Poista
  2. Oi, minäkin olen luvannut osallistua johonkin muumikirahaasteeseen, mutta nyt en löydä niitä kirjoja mistään...onneksi on aikaa. Tästä kirjasta en ole ennen kuullutkaan...

    Sinulle on haaste blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi aikaa tosiaan on. Ja on ihanaa, kun nyt on hyvä syy taas perehtyä Janssonin tuotantoon. :)
      Kiitos haasteesta, se oli mukava yllätys tähän pakkaspäivään!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?