Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Seuraleikki

"Kolmella puolella mökkiä seisoivat kuuset tiiviinä tummanvihreänä muurina joka sulki maailman ulkopuolelle, kukaan ei voinut uskoa että bussitie kulki ohi vain kivenheiton päässä."
Tove Jansson: Seuraleikki (WSOY 1991)
Käsikirjoituksesta suomentanut Eila Pennanen
162 sivua
Olen pitänyt Tove Janssonin novelleissa ihastuttavan viipyilevästä, hieman ihmettelevästä tunnelmasta, ja samaa tunnelmaa tavoitin myös kokoelman Seuraleikki novelleista. Tarinoissa tavataan muun muassa salaperäinen Emmelina, joka saa Vanhaneidin huoneiston, ja luokkakokoukseen osallistuvat naiset, jotka päätyvät puhumaan kuolemasta. Novelleissa kohtaavat ihmiset, joiden kohtaamiset saattavat kuitenkin jäädä puolitiehen, ikään kuin leikiksi. Tarinoiden ihmisissä Jansson tavoittaa jotain niin tuttua, että moneen kertaan tulee mieleen: tuon tyypin minä tunnen.

Lempinovellini kokoelmassa on novelli Kesällä. Siinä on ihastuttava tunnelma: minäkertoja puuhailee hieman, ja puuhaillessaan hän ajattelee monenlaisia ajatuksia, joista syntyy erilaisia oivalluksia. Esimerkiksi tehtyään tien, joka palaa miltei samaan paikkaan, josta lähti, päähenkilö toteaa:
Sellaista tapahtuu. Mutta miksi oikeastaan pitäisikään olla teitä, pääsehän sitä eteenpäin muutenkin!
Myrskyn tullen päähenkilö ei pelkää vaan miettii erilaisia sanoja, jotka kuvaavat myrskyä. Puuvajaan hän tekee seinämaalauksen, joka on "Vaikuttava". Maalausta ei voi näyttää kenellekään, sillä sen jälkeen mikään ei olisi enää samanlaista.

Myös novelli Matka Rivieralle on ihastuttava. Siinä järjestetään juhlapäivän kunniaksi äidille matka Rivieralle, koska hän on sellaisesta haaveillut. Matka on kallis, mutta se toteutetaan, koska "unelma on unelma ja jos se on ennättänyt tulla vanhaksi se on voimakas". Ja kun matkakumppani, tytär Lydia, epäilee, ettei hän äitinsä kanssa oikein sovi matkakohteeseen, on äidin vastaus vakuuttava:
Minä sovin kaikkialle missä satun olemaan.
Tällä mukavalla novellikokoelmalla avaan omalta osaltani Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuoden, jota juhlistetaan monissa blogeissa. Muun muassa Les! Lue! -blogin Reeta on haastanut kirjabloggaajat lukemaan Jansson teoksia.

Kommentit

  1. Tämä olikin minulle uusi Jansson-kirja. Kuulostaa mielenkiintoiselta, vaikka en yleensä novelleista niin perustakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle romaani on ykkönen kirjallisuuden lajeista, mutta hyviä novellejakin on joskus ilo lukea. Ja Janssonin novellit ovat pääsääntöisesti hyviä. :)

      Poista
  2. Oi, minäkin olen luvannut osallistua johonkin muumikirahaasteeseen, mutta nyt en löydä niitä kirjoja mistään...onneksi on aikaa. Tästä kirjasta en ole ennen kuullutkaan...

    Sinulle on haaste blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi aikaa tosiaan on. Ja on ihanaa, kun nyt on hyvä syy taas perehtyä Janssonin tuotantoon. :)
      Kiitos haasteesta, se oli mukava yllätys tähän pakkaspäivään!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…