"Kolmella puolella mökkiä seisoivat kuuset tiiviinä tummanvihreänä muurina joka sulki maailman ulkopuolelle, kukaan ei voinut uskoa että bussitie kulki ohi vain kivenheiton päässä."
Olen pitänyt Tove Janssonin novelleissa ihastuttavan viipyilevästä, hieman ihmettelevästä tunnelmasta, ja samaa tunnelmaa tavoitin myös kokoelman Seuraleikki novelleista. Tarinoissa tavataan muun muassa salaperäinen Emmelina, joka saa Vanhaneidin huoneiston, ja luokkakokoukseen osallistuvat naiset, jotka päätyvät puhumaan kuolemasta. Novelleissa kohtaavat ihmiset, joiden kohtaamiset saattavat kuitenkin jäädä puolitiehen, ikään kuin leikiksi. Tarinoiden ihmisissä Jansson tavoittaa jotain niin tuttua, että moneen kertaan tulee mieleen: tuon tyypin minä tunnen.
Lempinovellini kokoelmassa on novelli Kesällä. Siinä on ihastuttava tunnelma: minäkertoja puuhailee hieman, ja puuhaillessaan hän ajattelee monenlaisia ajatuksia, joista syntyy erilaisia oivalluksia. Esimerkiksi tehtyään tien, joka palaa miltei samaan paikkaan, josta lähti, päähenkilö toteaa:
Myös novelli Matka Rivieralle on ihastuttava. Siinä järjestetään juhlapäivän kunniaksi äidille matka Rivieralle, koska hän on sellaisesta haaveillut. Matka on kallis, mutta se toteutetaan, koska "unelma on unelma ja jos se on ennättänyt tulla vanhaksi se on voimakas". Ja kun matkakumppani, tytär Lydia, epäilee, ettei hän äitinsä kanssa oikein sovi matkakohteeseen, on äidin vastaus vakuuttava:
 |
| Tove Jansson: Seuraleikki (WSOY 1991) Käsikirjoituksesta suomentanut Eila Pennanen 162 sivua |
Lempinovellini kokoelmassa on novelli Kesällä. Siinä on ihastuttava tunnelma: minäkertoja puuhailee hieman, ja puuhaillessaan hän ajattelee monenlaisia ajatuksia, joista syntyy erilaisia oivalluksia. Esimerkiksi tehtyään tien, joka palaa miltei samaan paikkaan, josta lähti, päähenkilö toteaa:
Sellaista tapahtuu. Mutta miksi oikeastaan pitäisikään olla teitä, pääsehän sitä eteenpäin muutenkin!Myrskyn tullen päähenkilö ei pelkää vaan miettii erilaisia sanoja, jotka kuvaavat myrskyä. Puuvajaan hän tekee seinämaalauksen, joka on "Vaikuttava". Maalausta ei voi näyttää kenellekään, sillä sen jälkeen mikään ei olisi enää samanlaista.
Myös novelli Matka Rivieralle on ihastuttava. Siinä järjestetään juhlapäivän kunniaksi äidille matka Rivieralle, koska hän on sellaisesta haaveillut. Matka on kallis, mutta se toteutetaan, koska "unelma on unelma ja jos se on ennättänyt tulla vanhaksi se on voimakas". Ja kun matkakumppani, tytär Lydia, epäilee, ettei hän äitinsä kanssa oikein sovi matkakohteeseen, on äidin vastaus vakuuttava:
Minä sovin kaikkialle missä satun olemaan.Tällä mukavalla novellikokoelmalla avaan omalta osaltani Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuoden, jota juhlistetaan monissa blogeissa. Muun muassa Les! Lue! -blogin Reeta on haastanut kirjabloggaajat lukemaan Jansson teoksia.
Tämä olikin minulle uusi Jansson-kirja. Kuulostaa mielenkiintoiselta, vaikka en yleensä novelleista niin perustakaan.
VastaaPoistaMinulle romaani on ykkönen kirjallisuuden lajeista, mutta hyviä novellejakin on joskus ilo lukea. Ja Janssonin novellit ovat pääsääntöisesti hyviä. :)
PoistaOi, minäkin olen luvannut osallistua johonkin muumikirahaasteeseen, mutta nyt en löydä niitä kirjoja mistään...onneksi on aikaa. Tästä kirjasta en ole ennen kuullutkaan...
VastaaPoistaSinulle on haaste blogissani.
Onneksi aikaa tosiaan on. Ja on ihanaa, kun nyt on hyvä syy taas perehtyä Janssonin tuotantoon. :)
PoistaKiitos haasteesta, se oli mukava yllätys tähän pakkaspäivään!