Siirry pääsisältöön

Vuosi kuvina

Viimeisimpänä törmäsin Vuosi kuvina -haasteeseen Sinisen linnan kirjastossa, ja Marian tapaan minäkin olen ihastunut ajatukseen tällaisesta kuvapäiväkirjasta. Vielä kun tämä päivä sattui olemaan erityisen kuvauksellinen, päätin minäkin aloittaa haasteen.
Kuva on otettu lenkkipolun varrelta 22.1.2013 kello yhdentoista maissa.
Tänään totesin jälleen kerran, miten suuri merkitys luonnolla on minulle. Kun ajelin vauvani kanssa kohti keskustaa ja nouseva aurinko loi taivaalle upean valopylvään, jota kai voi haloilmiöksi kutsua, tunsin oloni erityisen onnelliseksi. Tajusin, että ei päivään tarvitse mitään muuta kuin luonnon järjestämän hienon maiseman, ja onni on siinä.
Näkymä takapihaltamme: vihdoin on lunta!
Olen sikäli onnellisessa asemassa, että Suomessa asuvana pidän jollain tapaa kaikista vuodenajoista. Tällä hetkellä nautin talvesta ja näistä maisemista.
Kuva pihapuusta, jonka oksia lumi koristaa.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. MarikaOksa22. tammikuuta 2014 klo 18.09

    Kauniita talvikuvia, mukavaa kun aurinko paistelee! Hyvä, että joku nauttii talvesta - minä lähinnä odottelen sen loppumista (kylmyys alkaa jo riittää..). :)

    VastaaPoista
  2. Jonna22. tammikuuta 2014 klo 18.30

    Kiitos! Minulle tämä talvi on erilainen kuin monet aiemmat, kun olen vauvan kanssa kotona. Usein ei ole pakko lähteä mihinkään, jos ei huvita - siten talvestakin pystyy nauttimaan enemmän. :)

    VastaaPoista
  3. Sari R. / p.s. rakastan kirjoja23. helmikuuta 2014 klo 16.16

    Komppaan MarikaOksaa, kauniita talvikuvia! Asutte viehättävissä maisemissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna23. helmikuuta 2014 klo 16.59

      Kiitos, Sara! Nämä maisemat kyllä miellyttävät minuakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum
8 kommenttia
Lue lisää

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia
2 kommenttia
Lue lisää

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii
10 kommenttia
Lue lisää