Siirry pääsisältöön

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty

"Kun herään aamulla, kyyneleet alkavat valua silmistä ennen kuin olen avannut ne."
Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty (Otava 2005)
221 sivua
Anna-Leena Härkösen romaani Loppuunkäsitelty on omakohtainen, koskettava kertomus läheisen menettämisestä. Kirja alkaa siitä, kun Härkösen kotiovelle ilmestyvät poliisit kertomaan, että sisar Kirsti, Killi, on tehnyt itsemurhan. Suruviestistä alkaa noin vuoden mittainen ajanjakso, jonka aikana kirjailija opettelee elämään ilman sisartaan.

Romaaniin rakentuu suruprosessi monine vaiheineen. Ensin tulee järkytys ja epäusko: "Eli mitään ei ole enää tehtävissä?" Ja: "Älkää lähtekö vielä. Jos te lähdette, tästä tulee totta." On vaikea uskoa, että surusta ja ahdistuksesta voi enää nousta. On vaikea uskoa, että millään olisi enää mitään merkitystä, että koskaan enää voisi olla onnellinen, nauraa, katsoa sisaresta otettuja valokuvia. Ja samalla miettii, missä sisar on nyt, onko hänellä kaikki hyvin, olisiko jotain voinut tehdä toisin, olisiko voinut auttaa.
- Nyt on taas yksi päivä eletty loppuun, isä toteaa raskaasti. Siinä on koko tämän tuskan kuva. Hiljaista kitumista minuutista toiseen, tunnista toiseen. Yksi päivä on jo saavutus, jota pitäisi juhlia.
Kliseisesti aika kuitenkin auttaa, nostaa pois mustimmasta syvyydestä ja suurimmasta surusta. Tulee päivä, kun ensimmäisen kerran tuntuu siltä, että elämä voi joskus palata normaaliksi. Yhtäkkiä voikin huomata, että elämään on palannut valoa. Sisaren kuolemaa ei koskaan voi käsitellä loppuun, mutta jollain tapaa elämästä alkaa kuitenkin löytyä jotain mieltä.

Vaikka romaanin aihe on rankka, on siitä löydettävissä lohdullinen viesti: surusta voi selvitä ja kaipauksen kanssa voi oppia elämään.

Katrin tavoin koen vaikeaksi arvostella romaania, mutta toisin kuin Katrin postaus, minun tekstini jää lähinnä kuvaukseksi. Krista on kokenut kirjan hyvin henkilökohtaiseksi ja siitä on tullut hänelle tärkeä. Katarina piti kirjasta, vaikka lukuprosessi tuntui raskaalta, ja Annikan mielestä on tärkeää, ettei tällaisestakaan aiheesta vaieta. Myös Minna ja Susa ovat pitäneet romaania hyvänä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…