Siirry pääsisältöön

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

"Olen Iiris Lempivaara. Aina minä kaipaan jonnekin, usein olen levoton. Minun sydämeni painaa 300 grammaa. Minulla on reikä sukassa ja aina uusia suunnitelmia, työ neuvojen jakajana ja uusia kenkiä joka viikko. Minä syön suklaata aamupalaksi ja joskus päivälliseksikin."
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Otava 2014)
174 sivua
Kuten jo romaanin nimestä voi päätellä, Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän tuo kirjailijasta esiin kokonaan uuden puolen, kun aiemmin on totuttu varsin vakavaan otteeseen. Romaanissa tarkastellaan kepeästi, humoristisesti ja ironisesti ihmissuhteita. Kieli on Pulkkiselle tuttuun tapaan elävää ja hyvää, ja teos sopii mainiosti kevyeksi välipalakirjaksi painavamman lukemisen lomassa.

Romaanin päähenkilö on 28-vuotias Iiris Lempivaara, koulupsykologi, joka odottaa Aleksin kosivan. Kosinnan sijaan Aleksi haluaakin erota ja oksentaa, saa vatsataudin. Toivuttuaan Aleksi muuttaa pois ja Iiris opettelee elämään ilman miestä, jonka kanssa ehti unelmoida yhteisen tulevaisuuden moneen kertaan. Opettelussa tukena ovat sisar Jennifer, joka saa vauvan, ja lapsuudenystävä Elina, joka on valmis ystävänsä avuksi vaikka vakoiluretkelle.

Kirjassa on ihastuttavia oivalluksia, jotka on helppo ottaa omaksi. Esimerkiksi seuraavan lainauksen koin läheiseksi:
Puhuin aamuista, kerroin rakastavani aamupaloja, kerroin että viihdyn aamun ja asema-aulan kaltaisissa odotustiloissa, molemmat sisälsivät lupauksen, kerroin että rakastan myös paluita mutta unohdan usein tapahtumien keskellä nauttia itse säpinästä.
Rakastan aamuja varsinkin, kun niihin ei kuulu kiirettä ja hälinää. Nousen yleensä aamulla hyvissä ajoin, jotta ehdin rauhassa lukea lehden ja syödä hyvin. Päivä ilman aamupalaa on tuhoon tuomittu!

Mutta takaisin romaaniin. Sen hahmot ovat myös ihastuttavia: heistä löytyy lämmintä huumoria, joka saa hyvälle mielelle. Esimerkiksi Iiriksen naapuri Marja-Liisa ammentaa viisauksia Kauniista ja rohkeista mutta myös omasta elämänkokemuksestaan:
Patsas pysyy paikallaan, ihminen nyrjähtää aika ajoin, jotta voisi muuttua joksikin toiseksi, siksi ihmiseksi, joka hän ei vielä ole. Niin kuuluu olla.
Marja-Liisan kaltaisen hahmon toivoisi omaankin lähipiiriin jakamaan pitkän avioliiton ja vielä pidemmän elämän tuomalla oikeutuksella elämänohjeita.

Kirjassa puhutaan pilke silmäkulmassa rakkaudesta, ystävyydestä, naiseudesta. Iiriksen ajatukset ja tekemiset saavat tirskahtelemaan, mutta kepeyden taustalta on löydettävissä myös vakavuuttakin, ja yhtäkkiä saattaa huomata pohtivansa, millainen olen ystävänä tai naisena.
Tuskin tekee suurta vääryyttä, jos romaanin määrittelee chick litiksi, ja erityisesti sen tyylilajin ystäville kirjaa voi lämpimästi suositella.

Iiris Lempivaaran taivallukseen ihmissuhdeviidakossa ovat tutustuneet myös JonnaLilli ja Sonja.

Kommentit

  1. Pulkkisen kirjoja en ole aiemmin lukenut, kun ne ovat tuntuneet niin kovin vakavilta ja raskailtakin. Tämä uusi kepeämpi voisi olla enemmän minun makuuni. Ihmissuhdeviidakot kuulostavat aina lupaavilta. :)

    VastaaPoista
  2. Tämä on tosiaan hyvä kirja, jos kaipaa kevyttä lukemista. Sujuvaa tekstiä, kirjan lukee nopeasti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?