Siirry pääsisältöön

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

"Olen Iiris Lempivaara. Aina minä kaipaan jonnekin, usein olen levoton. Minun sydämeni painaa 300 grammaa. Minulla on reikä sukassa ja aina uusia suunnitelmia, työ neuvojen jakajana ja uusia kenkiä joka viikko. Minä syön suklaata aamupalaksi ja joskus päivälliseksikin."
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Otava 2014)
174 sivua
Kuten jo romaanin nimestä voi päätellä, Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän tuo kirjailijasta esiin kokonaan uuden puolen, kun aiemmin on totuttu varsin vakavaan otteeseen. Romaanissa tarkastellaan kepeästi, humoristisesti ja ironisesti ihmissuhteita. Kieli on Pulkkiselle tuttuun tapaan elävää ja hyvää, ja teos sopii mainiosti kevyeksi välipalakirjaksi painavamman lukemisen lomassa.

Romaanin päähenkilö on 28-vuotias Iiris Lempivaara, koulupsykologi, joka odottaa Aleksin kosivan. Kosinnan sijaan Aleksi haluaakin erota ja oksentaa, saa vatsataudin. Toivuttuaan Aleksi muuttaa pois ja Iiris opettelee elämään ilman miestä, jonka kanssa ehti unelmoida yhteisen tulevaisuuden moneen kertaan. Opettelussa tukena ovat sisar Jennifer, joka saa vauvan, ja lapsuudenystävä Elina, joka on valmis ystävänsä avuksi vaikka vakoiluretkelle.

Kirjassa on ihastuttavia oivalluksia, jotka on helppo ottaa omaksi. Esimerkiksi seuraavan lainauksen koin läheiseksi:
Puhuin aamuista, kerroin rakastavani aamupaloja, kerroin että viihdyn aamun ja asema-aulan kaltaisissa odotustiloissa, molemmat sisälsivät lupauksen, kerroin että rakastan myös paluita mutta unohdan usein tapahtumien keskellä nauttia itse säpinästä.
Rakastan aamuja varsinkin, kun niihin ei kuulu kiirettä ja hälinää. Nousen yleensä aamulla hyvissä ajoin, jotta ehdin rauhassa lukea lehden ja syödä hyvin. Päivä ilman aamupalaa on tuhoon tuomittu!

Mutta takaisin romaaniin. Sen hahmot ovat myös ihastuttavia: heistä löytyy lämmintä huumoria, joka saa hyvälle mielelle. Esimerkiksi Iiriksen naapuri Marja-Liisa ammentaa viisauksia Kauniista ja rohkeista mutta myös omasta elämänkokemuksestaan:
Patsas pysyy paikallaan, ihminen nyrjähtää aika ajoin, jotta voisi muuttua joksikin toiseksi, siksi ihmiseksi, joka hän ei vielä ole. Niin kuuluu olla.
Marja-Liisan kaltaisen hahmon toivoisi omaankin lähipiiriin jakamaan pitkän avioliiton ja vielä pidemmän elämän tuomalla oikeutuksella elämänohjeita.

Kirjassa puhutaan pilke silmäkulmassa rakkaudesta, ystävyydestä, naiseudesta. Iiriksen ajatukset ja tekemiset saavat tirskahtelemaan, mutta kepeyden taustalta on löydettävissä myös vakavuuttakin, ja yhtäkkiä saattaa huomata pohtivansa, millainen olen ystävänä tai naisena.
Tuskin tekee suurta vääryyttä, jos romaanin määrittelee chick litiksi, ja erityisesti sen tyylilajin ystäville kirjaa voi lämpimästi suositella.

Iiris Lempivaaran taivallukseen ihmissuhdeviidakossa ovat tutustuneet myös JonnaLilli ja Sonja.

Kommentit

  1. Pulkkisen kirjoja en ole aiemmin lukenut, kun ne ovat tuntuneet niin kovin vakavilta ja raskailtakin. Tämä uusi kepeämpi voisi olla enemmän minun makuuni. Ihmissuhdeviidakot kuulostavat aina lupaavilta. :)

    VastaaPoista
  2. Tämä on tosiaan hyvä kirja, jos kaipaa kevyttä lukemista. Sujuvaa tekstiä, kirjan lukee nopeasti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…