Siirry pääsisältöön

Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna

"Isä oli luonut Annan maailman. Aurinko nousi ja laski, vesi yleni ja aleni, vene tervattiin, jää ryskyi, tuli paloi liedessä ja silakat hautuivat perunoiden päällä. Anna oli Kuninkaan tyttö."
Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna (Gummerus 1983)
Alkuteos Kungens Anna julkaistiin 1982
Suomentanut Kaija Kauppi
250 sivua
Mehiläisten kuoleman jälkeen kaipasin jotain kevyempää luettavaa. Sellaista tarjosi Kuninkaan Anna, joka sijoittuu saaristoon ja tarjoaa paitsi leppoisaa tunnelmaa ja rakkautta, myös upeita saaristo- ja luontokuvauksia:
Hitaasti kesä kääntyi lähtemään, se muokkasi erolle maaperää viileillä aamuilla, utuisella säällä ja varhaisella hämärällä. Puuttomalla saarella oli kuitenkin niin niukasti varjoa että valo viipyi siellä kauemmin kuin muualla: vielä elokuun lopussa voi kuvitella että vallitsi ikuinen keskikesä.
Kuninkaan Annan pääosassa on Anna, joka asuu saaren pienimmässä talossa, jota kutsutaan nurinkurisesti Kuninkaaksi. Isän menehdyttyä Anna joutuu sisarustensa ja äitinsä kanssa puurtamaan ankarasti, jotta elanto saadaan hankittua. Sitten saarelle ilmestyy taiteilija-Staffan, jonka myötä Anna päätyy rakkaalta Kökarin saarelta Tukholmaan.

Hahmona Anna on kovin viehättävä. Hän on maalaistyttö, joka ei hallitse kaupunkilaisten pelaamia pelejä mutta on tottunut raskaaseen työhön ja pidättyväisyyteen. Hän ei ole kostonhimoinen vaan haluaa toisille hyvää. Hänestä hehkuu sellaista valoa, että hänet toivoisi ystäväksi.

Jään ja Marsipaanisotilaan kohdalla ihailin Ulla-Lena Lundbergin kertojanääntä, joka on tyyliltään aivan omanlaisensa. Tuota samaa hiottua kertojanääntä ei vielä tästä romaanista niin vahvasti löydy, mutta ihailen suunnattomasti myös Lundbergin tapaa kuvata asioita yksityiskohtaisesti ja kauniisti. Esimerkiksi Annan seksuaalista heräämistä kirjailija kuvaa tavalla, joka ei anna aihetta kiusaantumiseen, vaikka niin voisi helposti käydä. Ja kuinka upeasti teoksessa kuvataankaan luonnon voimia, jotka ovat saaristossa voimakkaasti läsnä:
Meri pani parastaan. Se kaivoi mahtavia luolia pitkin pohjaa, täytti ne kuohuilla, imaisi taas tyhjiksi. Meri rullasi, se otti vauhtia, se rakensi torneja ja sorti ne, se löi ryskyvinä vuorina vasten Mörskärin tuulenpuoleista rantaa.
Tätä saaristolaisromaania on luettu ainakin Täällä toisen tähden alla -blogissa. Tänä keväänä romaani muuten ilmestyy uutena painoksena: yhteisniteessä on myös Kökarin Anna, joka on jatkoa Kuninkaan Annalle. Tuohon jatko-osaan pitää jossain vaiheessa tutustua myös.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…