Siirry pääsisältöön

Taiye Selasi: Ghana ikuisesti

"Pistos rinnassaan hän ajattelee itsekseen, että maailma on joskus liian kaunis. Ettei sillä kerta kaikkiaan ole lainkaan painoa, eikä sitä ole mitään mahdollisuutta hyväksyä; kastetta ruohikolla ja valoa kasteella ja tuon valon vivahdetta--."
Taiye Selasi: Ghana ikuisesti (Otava 2013)
Englanninkielinen alkuteos Ghana must go on
Suomentanut Marianna Kurtto
393 sivua
Taiye Selasin esikoisromaani Ghana ikuisesti on vahva, omaääninen, erityinen. Varsinainen runsaudensarvi, jota ei esikoisteokseksi uskoisi, niin jäntevä ja voimakas se on.

Romaanin keskushenkilö on Kweku Sai, joka ponnistaa köyhistä oloista Ghanasta ja päätyy arvostetuksi huippukirurgiksi. Ensimmäinen pettymys on, kun äiti ei ehdi nähdä poikansa saavutuksia. Suurin käänne ja romahdus seuraa, kun potilas kuolee leikkauksessa. Vaikka kuolema oli ennalta arvattavissa, saa potilaan asema aikaan sen, että huippukirurgi menettää työnsä. Dramaattisesta käänteestä seuraa lähtö, jonka seurauksia romaanissa kartoitetaan vuosien kuluttua, kun entinen vaimo ja lapset saavat kukin vuorollaan tiedon Kwekun kuolemasta.

Yhtenä kantavana teemana romaanissa on häpeä, joka vaivaa, saa vaikenemaan ja tekemään asioita, joita ehkä myöhemmin katuu, aiheuttaa erillisyyden tunteen: "Että se joka tuntee häpeää, ei ole koskaan kotonaan, ei koskaan olisi."

Häpeän rinnalla kulkee ylpeys, joka estää pyytämästä apua ja ajaa ratkaisuihin, jotka vaikuttavat vahvasti vielä vuosien kuluttua. Seuraa traumoja, joita Kweku Sain perheen jäsenet kukin kohtaavat perheenpään kuoltua. Tästä kaikesta koostuu suuri tarina, joka sisältää tavallisia asioita, joihin on helppo samaistua. On perhe, josta piti tulla menestyvä mutta joka hajosi eri puolille maailmaa palatakseen yhteen silloin, kun yksi jo on joukosta poissa.
Sadie itkee hyvin vaimeasti sillä kaikki tuo on totta; itkee tuon miehen menettämistä ja ikävää äitiään kohtaan, sitä miten kevyiksi asiat muuttuvat ja miten eksynyt hänestä on tullut; miten yksin he ovat, miten erillään, miten hajallaan.
Ja sitten on vielä se erillisyyden ja erilaisuuden kokemus, jota Kweku kantaa mukanaan ja jonka myös hänen perheensä tunnistaa:
Kweku. Ei isä, kirurgi, ghanalainen, sankari tai hirviö. Vaan ainoastaan eräs Kweku Sai, väkijoukon seassa oleva mies, jolla on erikoinen olemus. Hän on muukalainen sekä Accrassa että Bostonissa. Yksin.
Romaanin kieli on monipolvista; toisaalta rönsyilevää ja paikoin kuitenkin hyvin niukkaa:
Tuomion huone.
Joka oli asiaankuuluvasti sisustettu painostavilla tuomion huoneen elementeillä: hiottu lattia, persialaismatto, punaselkäisiä kirjoja joita ei ollut luettu (mahdollisimman monta: loputtomasti kirjoja, tummanpunaisia kirjoja, joita kukaan ei lukenut), painavia verhoja joiden läpi tihkui kirkasta ja toivotonta valoa, väripyörteitä, juhlavia värejä: luumunpunaista, sinapinkeltaista, viininpunaista. Ja valkoisia kasvoja. Joukossa yksi nainen. Aasialainen nainen.
Joka puhui.
Monipolvisuus näkyy myös romaanin rakenteessa: Selasi hyppelee aikatasolta toiselle tiuhaan. Romaani alkaa Kwekun kuolemasta, ja takaumien avulla keritään auki menneisyyttä ja välillä palataan taas romaanin nykyhetkeen. Selasi onnistuu kuitenkin pitämään romaanin koossa, eikä lukija joudu ponnistelemaan suunnattomasti pysyäkseen tarinan kulusta perillä.

Taiye Selasi on valittu 20 parhaan nuoren brittikirjailijan joukkoon. Helsingin Sanomien jutussa valotetaan kirjailijan taustoja: juttu on mielenkiintoinen ainakin romaanin lukeneelle.

Sain perheen vaiheisiin ovat tutustuneet ainakin Krista, Mari, Karoliina, KatjaMaria ja Pirjoliisa.

Kommentit

  1. Tämä kirja kiinnostaa kovasta. Luin juuri Adichien Kotiinpalaajat ja vähän samateemaisena kuin Ghana ikuisesti luen nyt ensin ihan erityyppistä tässä välissä. Mutta toivottavasti pian pääsen Ghana ikuisesti-kirjan pariin myös.

    VastaaPoista
  2. Minä puolestani olen lisännyt Kotiinpalaajat lukulistalleni. :) Lukuisia blogitekstejä siitä luettuani oletan hieman samantyyppistä romaania kuin Ghana ikuisesti. Saa nähdä, kuinka odotustemme käy!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii