Siirry pääsisältöön

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

"Ei hän voinut paeta tehtäväänsä. Olipa taivaassa Jumalaa tai ei, Judit oli vastuussa kummipojastaan. Kristittynä hän ei ollut kummoinen, agnostikko korkeintaan, mutta toiveikkuus oli hänen erityisalaansa."
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa (Atena 2013)
550 sivua
Pidän siitä, millä tavalla Pasi Ilmari Jääskeläinen luo kirjaansa henkilöt ja maailman, jotka heräävät lukijan mielessä eloon heti ensi sivuilta lähtien. Näin kävi, kun tartuin hänen romaaniinsa Lumikko ja yhdeksän muuta, ja näin kävi nytkin, kun aloin lukea kirjailijan viimeisintä teosta. Sielut kulkevat sateessa on elävä ja sykkivä, se kiskaisee mukaansa ja pitää pihdeissään, vaikka välillä haluaisi pois sateesta ja erityisesti sateessa kulkevien sielujen läheisyydestä. Mutta irti ei voi päästää, koska on pakko tietää, mitä oikein tapahtuu.

Romaanin päähenkilö, sairaanhoitaja Judit, kyllästyy Keski-Suomen homeisiin sairaaloihin ja väljähtyneeseen avioliittoonsa ja päättää hakeutua muualle. Kuin tilauksesta lapsuudenystävä Martta tarjoaa Juditille työpaikkaa Helsingistä. Aluksi työ F-Remediumissa on unelmien täyttymys: palkka on erinomainen eikä kiire vaivaa. Mutta pian selviää, että työnantaja myös vaatii paljon: hoitajat vaalivat myös potilaidensa sieluja, ja salaperäisellä Persingerillä on mahdollisuus hoitaa sielua, joka kaipaa vahvistusta.
Juditin lapsuudenystävä Martta uskoo vakaasti Jumalaan, mutta hänen kuolemansairas poikansa Mauri ei. Mauri on Juditin kummipoika, ja tällä perusteella Martta vaatii Juditia pelastamaan poikansa sielun. Judit joutuu siis sekä työssään että vapaa-ajallaan pohtimaan myös omaa uskoaan. Ja kun kuvaan astuu vielä julkkisateisti Leo Moreau, on kysymys uskomisesta läsnä joka hetki. Lopulta Judit joutuu jopa miettimään, mikä on ylipäätään totta ja mikä kuvitelmaa.

Romaanissa onkin kyse suurista asioista. Lukijanakin joutuu väkisin pohtimaan, mitä on usko, onko Jumalaa tai sielua olemassa ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Helpolla romaani ei siis lukijaansa päästä. Martan pieni Mauri-poika jollain tapaa konkretisoi kysymysten ajankohtaisuuden. Aikaa ei ole paljon, ja Juditin on yritettävä saada poika uskomaan Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen taivaaseen. Tehtävä ei ole helppo, kun tuntee puhuvansa omia, syvimpiä tuntojaan vastaan. Ja kun erityiset sielut, syväläiset, saapuvat häiritsemään, mietittävää riittää.

Tarinan jännite pitää niin hyvin, että kirja oli pakko lukea yöllä loppuun. Ehkä loppuratkaisu oli hieman hätäinen, mutta kyllä teksti oli viimeisiin riveihin saakka ahmittava.

Amman lukuhetkessä on romaanista otettu sitaatti, jonka olin ajatellut liittää myös omaan tekstiini. Jatkan nyt kuitenkin siitä, mihin Amma lopettaa:
Hän halusi toisaalta jättää lukevan naisen rauhaan, toisaalta suudella tätä poskelle, ihan vain siitä ilosta, että sai katsella tämän harrasta olemusta.
Hän alkoi pelottaa. Entä jos hän ei hillitsisikään itseään vaan päästäisi jonkin häiritsevän äänen, yskäisisi tai aivastaisi, ja nainen nostaisi katseensa kirjasta ja katsoisi häntä närkästyneenä, loukattuna, hämmästyneenä moisesta häväistyksestä?
Jostain syvältä nousi tieto ja ymmärrys, joka oli kirjoitettu Juditin jokaiseen soluun: Lukijaa ei ole lupa häiritä. 
Paitsi että romaanissa on salaperäinen, lukeva nainen nimeltä Nomi, on teos muutenkin täynnä kirjallisia viittauksia. Kuinka ilahduttavaa onkaan törmätä vaikkapa Emma Bovaryyn portaikossa kulkiessaan!

Edelleen Lumikko ja yhdeksän muuta on mielestäni Jääskeläisen paras romaani. Sielut kulkevat sateessa ei ole huono, mutta se on luonteeltaan kovin erilainen. Se esittää suuria kysymyksiä ja saa paikoin lähes voimaan pahoin, niin raaka se on, ja siksi lukukokemuksesta muodostuu ristiriitainen mutta vahva.

Jääskeläisen romaania on luettu ja blogeissa arvioitu todella paljon. Esimerkiksi Kaisa Reetta, KirsimariaMinna S., Minna Vuo-ChoSalla, Valkoinen Kirahvi, Leena, Jussi, Annika K., Marika, Susa ja Morre ovat kirjasta kirjoittaneet.

Kommentit

  1. Olen lukenut Jääskeläiseltä vain Harjukaupungin salakäytävät. Kirjoittamasi perusteella "Sielut" vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidit Harjukaupungista, saatat pitää kyllä tästäkin. Molemmissa on samaa reaalifantasiaa, joskin tässä uusimmassa romaanissa on panoksia lisätty. :) Bloggauksista huomaa, että Sielut on herättänyt monenlaisia tunteita.

      Poista
  2. Emma Bovary ilahdutti minuakin, kuin myös kirjan teemamusiikki The Windmills of Your Mind.

    Tämä on yökirja! Olin kirjan imussa tiukimmin juuri yöllä, sudenhetkellä. Aamulla en saanut enää samaa 'tatsia', mutta olihan koettu huikeita hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, yökirja tämä todella on! En tosiaan malttanut jättää kirjaa kesken vaan luin sen yöllä loppuun. Teho pysyi ja piti. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo