Siirry pääsisältöön

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

"Ei hän voinut paeta tehtäväänsä. Olipa taivaassa Jumalaa tai ei, Judit oli vastuussa kummipojastaan. Kristittynä hän ei ollut kummoinen, agnostikko korkeintaan, mutta toiveikkuus oli hänen erityisalaansa."
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa (Atena 2013)
550 sivua
Pidän siitä, millä tavalla Pasi Ilmari Jääskeläinen luo kirjaansa henkilöt ja maailman, jotka heräävät lukijan mielessä eloon heti ensi sivuilta lähtien. Näin kävi, kun tartuin hänen romaaniinsa Lumikko ja yhdeksän muuta, ja näin kävi nytkin, kun aloin lukea kirjailijan viimeisintä teosta. Sielut kulkevat sateessa on elävä ja sykkivä, se kiskaisee mukaansa ja pitää pihdeissään, vaikka välillä haluaisi pois sateesta ja erityisesti sateessa kulkevien sielujen läheisyydestä. Mutta irti ei voi päästää, koska on pakko tietää, mitä oikein tapahtuu.

Romaanin päähenkilö, sairaanhoitaja Judit, kyllästyy Keski-Suomen homeisiin sairaaloihin ja väljähtyneeseen avioliittoonsa ja päättää hakeutua muualle. Kuin tilauksesta lapsuudenystävä Martta tarjoaa Juditille työpaikkaa Helsingistä. Aluksi työ F-Remediumissa on unelmien täyttymys: palkka on erinomainen eikä kiire vaivaa. Mutta pian selviää, että työnantaja myös vaatii paljon: hoitajat vaalivat myös potilaidensa sieluja, ja salaperäisellä Persingerillä on mahdollisuus hoitaa sielua, joka kaipaa vahvistusta.
Juditin lapsuudenystävä Martta uskoo vakaasti Jumalaan, mutta hänen kuolemansairas poikansa Mauri ei. Mauri on Juditin kummipoika, ja tällä perusteella Martta vaatii Juditia pelastamaan poikansa sielun. Judit joutuu siis sekä työssään että vapaa-ajallaan pohtimaan myös omaa uskoaan. Ja kun kuvaan astuu vielä julkkisateisti Leo Moreau, on kysymys uskomisesta läsnä joka hetki. Lopulta Judit joutuu jopa miettimään, mikä on ylipäätään totta ja mikä kuvitelmaa.

Romaanissa onkin kyse suurista asioista. Lukijanakin joutuu väkisin pohtimaan, mitä on usko, onko Jumalaa tai sielua olemassa ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Helpolla romaani ei siis lukijaansa päästä. Martan pieni Mauri-poika jollain tapaa konkretisoi kysymysten ajankohtaisuuden. Aikaa ei ole paljon, ja Juditin on yritettävä saada poika uskomaan Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen taivaaseen. Tehtävä ei ole helppo, kun tuntee puhuvansa omia, syvimpiä tuntojaan vastaan. Ja kun erityiset sielut, syväläiset, saapuvat häiritsemään, mietittävää riittää.

Tarinan jännite pitää niin hyvin, että kirja oli pakko lukea yöllä loppuun. Ehkä loppuratkaisu oli hieman hätäinen, mutta kyllä teksti oli viimeisiin riveihin saakka ahmittava.

Amman lukuhetkessä on romaanista otettu sitaatti, jonka olin ajatellut liittää myös omaan tekstiini. Jatkan nyt kuitenkin siitä, mihin Amma lopettaa:
Hän halusi toisaalta jättää lukevan naisen rauhaan, toisaalta suudella tätä poskelle, ihan vain siitä ilosta, että sai katsella tämän harrasta olemusta.
Hän alkoi pelottaa. Entä jos hän ei hillitsisikään itseään vaan päästäisi jonkin häiritsevän äänen, yskäisisi tai aivastaisi, ja nainen nostaisi katseensa kirjasta ja katsoisi häntä närkästyneenä, loukattuna, hämmästyneenä moisesta häväistyksestä?
Jostain syvältä nousi tieto ja ymmärrys, joka oli kirjoitettu Juditin jokaiseen soluun: Lukijaa ei ole lupa häiritä. 
Paitsi että romaanissa on salaperäinen, lukeva nainen nimeltä Nomi, on teos muutenkin täynnä kirjallisia viittauksia. Kuinka ilahduttavaa onkaan törmätä vaikkapa Emma Bovaryyn portaikossa kulkiessaan!

Edelleen Lumikko ja yhdeksän muuta on mielestäni Jääskeläisen paras romaani. Sielut kulkevat sateessa ei ole huono, mutta se on luonteeltaan kovin erilainen. Se esittää suuria kysymyksiä ja saa paikoin lähes voimaan pahoin, niin raaka se on, ja siksi lukukokemuksesta muodostuu ristiriitainen mutta vahva.

Jääskeläisen romaania on luettu ja blogeissa arvioitu todella paljon. Esimerkiksi Kaisa Reetta, KirsimariaMinna S., Minna Vuo-ChoSalla, Valkoinen Kirahvi, Leena, Jussi, Annika K., Marika, Susa ja Morre ovat kirjasta kirjoittaneet.

Kommentit

  1. Olen lukenut Jääskeläiseltä vain Harjukaupungin salakäytävät. Kirjoittamasi perusteella "Sielut" vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidit Harjukaupungista, saatat pitää kyllä tästäkin. Molemmissa on samaa reaalifantasiaa, joskin tässä uusimmassa romaanissa on panoksia lisätty. :) Bloggauksista huomaa, että Sielut on herättänyt monenlaisia tunteita.

      Poista
  2. Emma Bovary ilahdutti minuakin, kuin myös kirjan teemamusiikki The Windmills of Your Mind.

    Tämä on yökirja! Olin kirjan imussa tiukimmin juuri yöllä, sudenhetkellä. Aamulla en saanut enää samaa 'tatsia', mutta olihan koettu huikeita hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, yökirja tämä todella on! En tosiaan malttanut jättää kirjaa kesken vaan luin sen yöllä loppuun. Teho pysyi ja piti. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…