Siirry pääsisältöön

Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen

"Nina on keskellä, pysyy tyynenä, rauhoittavana keskushahmona silloinkin kun hän esittelee muut haltijat, elehtii sirosti, heilauttaa lempeästi sireeninoksaa; pieniä bourrée-askelia sinne tänne, vain muutama iso jeté näyttämön poikki, ei nopeita hyppyjä ja pyörähdyksiä, joista hän eniten pitää; avausosuus on hidas adagio, ei nyt hirveän haastava, vain yksi arabeskiin päättyvä piruetti."
Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen (WSOY 2011)
Alkuteos Russian winter julkaistu 2010
Suomentanut Irmeli Ruuska
412 sivua
Daphne Kalotayn romaanin Bolšoin perhonen päähenkilö on kahdeksankymppinen Nina Revskaja, entinen Bolšoin baletin prima ballerina, joka asuu Bostonissa ja on sidottuna pyörätuoliin ja päivittäisiin kipuihin. Hän kokee elämänsä olevan lopussa ja päättää antaa huutokauppaan myytäväksi korunsa, jotka hän aikanaan otti mukaansa, kun hän loikkasi Neuvostoliitosta länteen. Korujen myötä hän toivoo pääsevänsä eroon kipeistä muistoistaan.

Muistot eivät kuitenkaan jätä rauhaan, kun tieto upeiden meripihkakorujen myynnistä leviää. Professori Grigori Solodinilla on hallussaan Ninan omistamiin meripihkakoruihin liittyvä kaulakoru, ja Ninan kautta hän toivoo pääsevänsä perille omasta taustastaan. Menneisyyttä haluaa myös selvittää huutokauppakamarissa työskentelevä Drew Brooks, joka uskoo korujen tarinan lisäävän niiden houkuttelevuutta.

Romaanissa liikutaan eri aikatasoilla siten, että suuri osa romaanista sijoittuu Ninan muistojen Neuvostoliittoon, jota Stalin hallitsee kovalla kädellä. Moskovassa Nina nousee Bolšoin baletin ensitanssijaksi ja menee naimisiin Viktorin kanssa. Nina on osa suurta koneistoa, kun hän nousee lavalle ilta toisensa jälkeen: taiteen jalo päämäärä on sivistää kansaa ja palvella vallankumousta. Samalla on oltava varuillaan, ettei tule väärässä seurassa sanoneeksi jotain hallinnon kannalta epäedullista. Vääristä sanoista saattaa seurata vieminen pois, katoaminen. Niinpä on parempi olla hiljaa.
Hänen nuoruudessaan salaisuudet olivat olleet vaarallisia, ja ne ani harvat salaisuudet joita hänellä oli ollut - no, hän katsoi parhaaksi olla ajattelematta niitä edes nyt. Vielä kotimaasta lähdettyäänkin Nina oli säilyttänyt vanhat tapansa (vaikenemisen ja itsesuojelun).
Vuonna 1952 Nina Revskaja, joka on lehdistössä nimitetty Bolšoin perhoseksi, pakenee kotimaastaan. Pariisin ja Lontoon kautta ballerina päätyy lopulta Yhdysvaltoihin Bostonin baletin johtajaksi. Uusi kotimaa ja uusi kieli tuovat kuitenkin pysyvän erillisyyden tunteen:
Tama oli venäläinen, ainoa ystävä, jonka kanssa Nina voi puhua luontevasti ja vaivattomasti hakematta oikeaa ilmaisua, ilman kiusallista retorista etäisyyttä.
Kirjaa lukiessa tuli hakematta mieleen viime vuoden Finlandia-voittaja, Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Molemmissa romaaneissa eletään Neuvostoliitossa, jossa kansalaisia valvotaan tiukasti. Molemmissa on myös taide laajasti esillä; kummassakin kirjassa runous on merkittävää. Pelon teoksessa Stalinin ajan kauheuksia tuodaan esille Kalotayn romaania suorasukaisemmin, joten kotimainen kirja on vaikuttavampi kuin Kalotayn romaani. Bolšoin perhonen on kuitenkin viehättävä lukuromaani, joka jättää lukijan pääteltäväksi asioita ja kertoo tarinan, joka voisi olla totta. Kirjailija on tehnyt teosta varten laajaa taustatyötä, mikä näkyy kertomuksen vakuuttavuutena. Erityisen mielenkiintoisina pidin niitä kohtia, joissa palattiin Ninan menneisyyden Neuvostoliittoon, mutta muuta kuvausta olisi voinut hieman karsia: ainakin Drew Brooksin taustan nostaminen esille tuntui varsinkin lopussa tarpeettomalta.

Bolšoin perhosen lentoa ovat tarkastelleet myös Anneli, Katja, Susa, Heli, Maria, Chérie, Jaana, Norkku, Anna, Leena, Sonja, Jenni ja moni muu.

Tällä romaanilla avaan omalta osaltani Lukuiloa Perhoslaaksossa -haasteen. Nyt voin määritellä itseni kaaliperhoseksi.

Kommentit

  1. Hei kaaliperhonen. Olen lukenut kirjan, mutta tämä oli kirja, jonka voi lukea uudestaan :)

    VastaaPoista
  2. Enpä olisi ilman haastettaisiin tullut varmastikaan tähän kirjaan tarttuneeksi. Kiitos siis hyvästä vinkistä! :)

    VastaaPoista
  3. Jonna, minustakin tästä voidaan ajatua Pelon loistavaan romaain, mutta Pelo on vahvempi. Siltikin tästä tuli minulle ihan sielukirja. Annoin omani pois arvonnassa ja tuli tosi huono olo. Oli pakko tilata kirja itselle mahdollisimman pian. Luen tämän aina vain uudestaan ja uudestaan. Upeaa, että pidit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Pelo on vahvempi, mutta tämäkin omalla tavallaan vaikuttava.

      Poista
  4. Blogissani on sinulle haaste: http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/01/haastevastauksia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos haasteesta! Yritänpä vastailla kysymyksiisi lähipäivinä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo