Siirry pääsisältöön

Tammikuun luetut

Tammikuussa tuli luettua yhteensä 17 kirjaa: 14 romaania, yksi novellikokoelma ja kaksi sarjakuvaa. Täydellisiä pettymyksiä ei tähänkään kuukauteen osunut, lukukokemushelmiä kylläkin. Erityisesti mieleeni jäivät Lukuiloa Perhoslaaksossa -haasteeseen lukemani kaksi kirjaa:
Myös kolmas kirja, jonka haluan nostaa esille, liittyy lukuhaasteeseen. Ihminen sodassa -haasteeseen luin Heidi Köngäksen romaanin Dora, Dora (2012). Haasteet ovat olleet antoisia jo nyt, blogitaipaleeni ensi askeleilla, sillä niiden myötä olen tutustunut kirjoihin, joihin tuskin muuten olisin tullut tarttuneeksi.

Tammikuussa aloitin myös Vuosi kuvina -haasteen. Idea on mielestäni ihastuttava: myöhemmin on mukava katsella, miltä vuodenkierto kuvien kera näyttää.

Kirjailijoista uusi, kiinnostava tuttavuus oli tammikuussa Taiye Selasi, jonka Ghana ikuisesti sai odottamaan ghanalais-nigerialaistaustaisen brittikirjailijan seuraavaa romaania.

Tove Janssonin juhlavuoden aloitin lukemalla novellikokoelman Seuraleikki. Pyrkimyksenäni on lukea Janssoniin liittyvää kirjallisuutta joka kuukausi tänä vuonna. Lukemistaan odottaa muun muassa Tuula Karjalaisen teos Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta, joka voitti Blogistanian Tieto 2013 -kilpailun.

Blogistanian palkinnoista äänestin Tiedon lisäksi Finlandian voittajaa. Muihin kategorioihin en osallistunut, koska en ennättänyt kovin monta kirjaa niihin lukea. Finlandian voitti Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, jota en ole ehtinyt käsiini saada. Kirja on jo pitkään ollut kotikaupunkini kirjaston varatuin teos. Toiseksi Finlandiassa tuli Kjell Westön Kangastus 38, joka oli omalla listallani ykkösenä.
Ensimmäistä kertaa äänestyksiin osallistuneena oli hienoa huomata, miten monipuolisesti bloggaajat äänestivät. Palkintolistoilta löytyy monia, kiinnostavia kirjoja, joihin haluaisin jossain vaiheessa perehtyä.

Blogistanian Kuopuksen voitti Aino ja Ville Tietäväisen Vain pahaa unta ja Blogistanian Globalian Haruki Murakamin 1Q84, jota en ole vielä lukenut.

Tästä on hyvä jatkaa lukuvuotta 2014!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…