Siirry pääsisältöön

Tammikuun luetut

Tammikuussa tuli luettua yhteensä 17 kirjaa: 14 romaania, yksi novellikokoelma ja kaksi sarjakuvaa. Täydellisiä pettymyksiä ei tähänkään kuukauteen osunut, lukukokemushelmiä kylläkin. Erityisesti mieleeni jäivät Lukuiloa Perhoslaaksossa -haasteeseen lukemani kaksi kirjaa:
Myös kolmas kirja, jonka haluan nostaa esille, liittyy lukuhaasteeseen. Ihminen sodassa -haasteeseen luin Heidi Köngäksen romaanin Dora, Dora (2012). Haasteet ovat olleet antoisia jo nyt, blogitaipaleeni ensi askeleilla, sillä niiden myötä olen tutustunut kirjoihin, joihin tuskin muuten olisin tullut tarttuneeksi.

Tammikuussa aloitin myös Vuosi kuvina -haasteen. Idea on mielestäni ihastuttava: myöhemmin on mukava katsella, miltä vuodenkierto kuvien kera näyttää.

Kirjailijoista uusi, kiinnostava tuttavuus oli tammikuussa Taiye Selasi, jonka Ghana ikuisesti sai odottamaan ghanalais-nigerialaistaustaisen brittikirjailijan seuraavaa romaania.

Tove Janssonin juhlavuoden aloitin lukemalla novellikokoelman Seuraleikki. Pyrkimyksenäni on lukea Janssoniin liittyvää kirjallisuutta joka kuukausi tänä vuonna. Lukemistaan odottaa muun muassa Tuula Karjalaisen teos Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta, joka voitti Blogistanian Tieto 2013 -kilpailun.

Blogistanian palkinnoista äänestin Tiedon lisäksi Finlandian voittajaa. Muihin kategorioihin en osallistunut, koska en ennättänyt kovin monta kirjaa niihin lukea. Finlandian voitti Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, jota en ole ehtinyt käsiini saada. Kirja on jo pitkään ollut kotikaupunkini kirjaston varatuin teos. Toiseksi Finlandiassa tuli Kjell Westön Kangastus 38, joka oli omalla listallani ykkösenä.
Ensimmäistä kertaa äänestyksiin osallistuneena oli hienoa huomata, miten monipuolisesti bloggaajat äänestivät. Palkintolistoilta löytyy monia, kiinnostavia kirjoja, joihin haluaisin jossain vaiheessa perehtyä.

Blogistanian Kuopuksen voitti Aino ja Ville Tietäväisen Vain pahaa unta ja Blogistanian Globalian Haruki Murakamin 1Q84, jota en ole vielä lukenut.

Tästä on hyvä jatkaa lukuvuotta 2014!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii