Siirry pääsisältöön

Taiye Selasi: Afrikkalaistyttöjen seksielämä

"Heidän kirkkaat bubansa koristavat suurta puutarhaa kuin oudot säkenöivät kukinnot, jotka tulevat esiin vain öisin. Katsot heitä työhuoneen pimeydestä samalla mielenkiinnolla kuin tiedemies tarkkailee lajia. Harvinaista lajia."
Taiye Selasi: Afrikkalaistyttöjen seksielämä (Granta 1, 2013, Otava)
Suomentanut Marianna Kurtto
38 sivua
Novelli on julkaistu Suomen Grantan
ensimmäisessä numerossa.
Kun olin saanut luettua Taiye Selasin esikoisromaanin Ghana ikuisesti, tuntui välttämättömältä lukea uudelleen Selasin novelli Afrikkalaistyttöjen seksielämä, joka julkaistiin suomeksi maamme ensimmäisessä Grantassa viime vuonna. Novellista piti kuulemma alun perin tulla Selasin esikoisromaani, mutta lopulta novelli olikin kirjailijan mielestä sopivan pituinen juuri sellaisenaan.

Novellista ja romaanista löytyy paljon yhtäläisyyksiä. On äiti, joka jättää lapsensa; on eno, joka ottaa lapsen hoiviinsa. On Accra, Lagos, lentokenttä. Puutarhassa ääntelevät bulbulit, stipendi antaa mahdollisuuden opiskella Yhdysvalloissa. Toisin kuin romaani, novelli sijoittuu kuitenkin vahvasti Ghanaan: Nigeria ja Yhdysvallat jäävät vain maininnoiksi.

Novellin nimi ohjaa lukemaan tekstiä seksuaalisuuden näkökulmasta, ja seksuaalisuus onkin tekstissä voimakkaasti läsnä. Sitä ei kuitenkaan tuoda esille alleviivaavasti vaan enemmänkin rivien välissä, mikä sopii hyvin siihen, että päähenkilö, jolle kertoja puhuu, on 11-vuotias tyttö. Hänen kohdallaan nousee ristiriitaiseksi suudelma, joka hänelle merkitsee kotiutumista enon luokse mutta enon vaimolle jotain aivan muuta.

Suomen ensimmäisen Grantan tekstien yhdistävänä teemana on ruoka. Selasin novelli kytkeytyy teemaan mielestäni hyvin ohuesti.

Ihailen Selasin tapaa kirjoittaa vivahteikkaasti, sortumatta liialliseen osoittelemiseen. Tuo tapa näkyy sekä tässä novellissa että esikoisromaanissa.

Tästä novellista on kirjoitettu myös Kirja joka maasta -blogissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii