Siirry pääsisältöön

Taiye Selasi: Afrikkalaistyttöjen seksielämä

"Heidän kirkkaat bubansa koristavat suurta puutarhaa kuin oudot säkenöivät kukinnot, jotka tulevat esiin vain öisin. Katsot heitä työhuoneen pimeydestä samalla mielenkiinnolla kuin tiedemies tarkkailee lajia. Harvinaista lajia."
Taiye Selasi: Afrikkalaistyttöjen seksielämä (Granta 1, 2013, Otava)
Suomentanut Marianna Kurtto
38 sivua
Novelli on julkaistu Suomen Grantan
ensimmäisessä numerossa.
Kun olin saanut luettua Taiye Selasin esikoisromaanin Ghana ikuisesti, tuntui välttämättömältä lukea uudelleen Selasin novelli Afrikkalaistyttöjen seksielämä, joka julkaistiin suomeksi maamme ensimmäisessä Grantassa viime vuonna. Novellista piti kuulemma alun perin tulla Selasin esikoisromaani, mutta lopulta novelli olikin kirjailijan mielestä sopivan pituinen juuri sellaisenaan.

Novellista ja romaanista löytyy paljon yhtäläisyyksiä. On äiti, joka jättää lapsensa; on eno, joka ottaa lapsen hoiviinsa. On Accra, Lagos, lentokenttä. Puutarhassa ääntelevät bulbulit, stipendi antaa mahdollisuuden opiskella Yhdysvalloissa. Toisin kuin romaani, novelli sijoittuu kuitenkin vahvasti Ghanaan: Nigeria ja Yhdysvallat jäävät vain maininnoiksi.

Novellin nimi ohjaa lukemaan tekstiä seksuaalisuuden näkökulmasta, ja seksuaalisuus onkin tekstissä voimakkaasti läsnä. Sitä ei kuitenkaan tuoda esille alleviivaavasti vaan enemmänkin rivien välissä, mikä sopii hyvin siihen, että päähenkilö, jolle kertoja puhuu, on 11-vuotias tyttö. Hänen kohdallaan nousee ristiriitaiseksi suudelma, joka hänelle merkitsee kotiutumista enon luokse mutta enon vaimolle jotain aivan muuta.

Suomen ensimmäisen Grantan tekstien yhdistävänä teemana on ruoka. Selasin novelli kytkeytyy teemaan mielestäni hyvin ohuesti.

Ihailen Selasin tapaa kirjoittaa vivahteikkaasti, sortumatta liialliseen osoittelemiseen. Tuo tapa näkyy sekä tässä novellissa että esikoisromaanissa.

Tästä novellista on kirjoitettu myös Kirja joka maasta -blogissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…