Siirry pääsisältöön

Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen

"Nina on keskellä, pysyy tyynenä, rauhoittavana keskushahmona silloinkin kun hän esittelee muut haltijat, elehtii sirosti, heilauttaa lempeästi sireeninoksaa; pieniä bourrée-askelia sinne tänne, vain muutama iso jeté näyttämön poikki, ei nopeita hyppyjä ja pyörähdyksiä, joista hän eniten pitää; avausosuus on hidas adagio, ei nyt hirveän haastava, vain yksi arabeskiin päättyvä piruetti."
Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen (WSOY 2011)
Alkuteos Russian winter julkaistu 2010
Suomentanut Irmeli Ruuska
412 sivua
Daphne Kalotayn romaanin Bolšoin perhonen päähenkilö on kahdeksankymppinen Nina Revskaja, entinen Bolšoin baletin prima ballerina, joka asuu Bostonissa ja on sidottuna pyörätuoliin ja päivittäisiin kipuihin. Hän kokee elämänsä olevan lopussa ja päättää antaa huutokauppaan myytäväksi korunsa, jotka hän aikanaan otti mukaansa, kun hän loikkasi Neuvostoliitosta länteen. Korujen myötä hän toivoo pääsevänsä eroon kipeistä muistoistaan.

Muistot eivät kuitenkaan jätä rauhaan, kun tieto upeiden meripihkakorujen myynnistä leviää. Professori Grigori Solodinilla on hallussaan Ninan omistamiin meripihkakoruihin liittyvä kaulakoru, ja Ninan kautta hän toivoo pääsevänsä perille omasta taustastaan. Menneisyyttä haluaa myös selvittää huutokauppakamarissa työskentelevä Drew Brooks, joka uskoo korujen tarinan lisäävän niiden houkuttelevuutta.

Romaanissa liikutaan eri aikatasoilla siten, että suuri osa romaanista sijoittuu Ninan muistojen Neuvostoliittoon, jota Stalin hallitsee kovalla kädellä. Moskovassa Nina nousee Bolšoin baletin ensitanssijaksi ja menee naimisiin Viktorin kanssa. Nina on osa suurta koneistoa, kun hän nousee lavalle ilta toisensa jälkeen: taiteen jalo päämäärä on sivistää kansaa ja palvella vallankumousta. Samalla on oltava varuillaan, ettei tule väärässä seurassa sanoneeksi jotain hallinnon kannalta epäedullista. Vääristä sanoista saattaa seurata vieminen pois, katoaminen. Niinpä on parempi olla hiljaa.
Hänen nuoruudessaan salaisuudet olivat olleet vaarallisia, ja ne ani harvat salaisuudet joita hänellä oli ollut - no, hän katsoi parhaaksi olla ajattelematta niitä edes nyt. Vielä kotimaasta lähdettyäänkin Nina oli säilyttänyt vanhat tapansa (vaikenemisen ja itsesuojelun).
Vuonna 1952 Nina Revskaja, joka on lehdistössä nimitetty Bolšoin perhoseksi, pakenee kotimaastaan. Pariisin ja Lontoon kautta ballerina päätyy lopulta Yhdysvaltoihin Bostonin baletin johtajaksi. Uusi kotimaa ja uusi kieli tuovat kuitenkin pysyvän erillisyyden tunteen:
Tama oli venäläinen, ainoa ystävä, jonka kanssa Nina voi puhua luontevasti ja vaivattomasti hakematta oikeaa ilmaisua, ilman kiusallista retorista etäisyyttä.
Kirjaa lukiessa tuli hakematta mieleen viime vuoden Finlandia-voittaja, Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Molemmissa romaaneissa eletään Neuvostoliitossa, jossa kansalaisia valvotaan tiukasti. Molemmissa on myös taide laajasti esillä; kummassakin kirjassa runous on merkittävää. Pelon teoksessa Stalinin ajan kauheuksia tuodaan esille Kalotayn romaania suorasukaisemmin, joten kotimainen kirja on vaikuttavampi kuin Kalotayn romaani. Bolšoin perhonen on kuitenkin viehättävä lukuromaani, joka jättää lukijan pääteltäväksi asioita ja kertoo tarinan, joka voisi olla totta. Kirjailija on tehnyt teosta varten laajaa taustatyötä, mikä näkyy kertomuksen vakuuttavuutena. Erityisen mielenkiintoisina pidin niitä kohtia, joissa palattiin Ninan menneisyyden Neuvostoliittoon, mutta muuta kuvausta olisi voinut hieman karsia: ainakin Drew Brooksin taustan nostaminen esille tuntui varsinkin lopussa tarpeettomalta.

Bolšoin perhosen lentoa ovat tarkastelleet myös Anneli, Katja, Susa, Heli, Maria, Chérie, Jaana, Norkku, Anna, Leena, Sonja, Jenni ja moni muu.

Tällä romaanilla avaan omalta osaltani Lukuiloa Perhoslaaksossa -haasteen. Nyt voin määritellä itseni kaaliperhoseksi.

Kommentit

  1. Hei kaaliperhonen. Olen lukenut kirjan, mutta tämä oli kirja, jonka voi lukea uudestaan :)

    VastaaPoista
  2. Enpä olisi ilman haastettaisiin tullut varmastikaan tähän kirjaan tarttuneeksi. Kiitos siis hyvästä vinkistä! :)

    VastaaPoista
  3. Jonna, minustakin tästä voidaan ajatua Pelon loistavaan romaain, mutta Pelo on vahvempi. Siltikin tästä tuli minulle ihan sielukirja. Annoin omani pois arvonnassa ja tuli tosi huono olo. Oli pakko tilata kirja itselle mahdollisimman pian. Luen tämän aina vain uudestaan ja uudestaan. Upeaa, että pidit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Pelo on vahvempi, mutta tämäkin omalla tavallaan vaikuttava.

      Poista
  4. Blogissani on sinulle haaste: http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/01/haastevastauksia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos haasteesta! Yritänpä vastailla kysymyksiisi lähipäivinä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok