Siirry pääsisältöön

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

"Jos tämä kärsimys on tarkoitettu koettelemukseksi, niin kenelle? Kenen usko näiden ihmisten kärsimyksellä pyhitetään? Kuka on Job? Ne kerjäläisetkö?"
Aki Ollikainen: Nälkävuosi (Siltala 2012)
141 sivua
Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi sijoittuu vuosille 1867-68, kun Suomessa elettiin pahojen katovuosien kurimuksessa ja ruoka oli kerta kaikkiaan lopussa. On kylmä ja paljon lunta, kun Marja taivaltaa lapsineen kerjuulla. Puoliso Juhani on jo jäänyt taakse, ja sama kohtalo uhkaa monia muitakin. Marjan ja lasten matka on epätoivoinen, sillä he eivät ole ainoita liikkeelle lähteneitä. Monella riittää vielä uskoa siihen, että jostain löytyy ruokaa, kun elinolot omalla kotiseudulla ovat käyneet mahdottomiksi. Kriisi ulottuu kuitenkin laajalle, ja useassa talossa suhtaudutaan kulkijoihin tylysti, sillä ruoka ei meinaa riittää omallekaan väelle. Silloin tällöin kuitenkin löytyy joku helläsydäminen valmiina antamaan vähästäänkin. Ja sellaisia valopilkkuja lukijakin Marjan ja lasten taipaleelle kaipaa.

Katovuosien tapahtumia kuvataan myös Renqvistin veljesten näkökulmasta. Teo ja Lars ovat parempiosaisia mutta tietoisia vallitsevasta kurjuudesta. Lisäksi teoksessa on myös katkelmia, joissa asioita tarkastellaan senaattorin näkökulmasta. Monet näkökulmat tuovat teokseen hieman rakenteellista haastetta, kuten esimerkiksi Noora toteaa. Ehkä lukukokemusta kuitenkin keventää se, että kirjassa ei keskitytä vain vaeltavan perheen toivottomuuteen, mutta toisaalta keskittyminen herpaantuu paikoin, kun tarinassa hypätään näkökulmasta toiseen. Ehdottomasti Marja muodostuu romaanihenkilöistä läheisimmäksi, sillä hänen epätoivonsa on niin vahvaa ja lähelle tulevaa.

Suomea koetelleet katovuodet ovat toki historian tunneilta tutut, mutta lienee väistämätöntä, että lähes 150 vuoden takaiset tapahtumat jäävät etäisiksi. Kaunokirjallisuuden avulla historia herätetään eloon, ja tässä tehtävässä Nälkävuosi onnistuu upealla tavalla. Historia ei tule vain lähelle vaan suoraan iholle. Tarinan surumielinen, lumisen kaunis kaiku jää mielen perukoille pitkään.
Kuoleman väri on valkoinen. Hautajaisissa pukeudutaan mustaan, elävät pukeutuvat. Vainajakin on mustissaan, kun se on puettu parhaimpiinsa mitä eläessään on omistanut, mutta kasvot sillä on aina valkoiset. Kun sielu jättää ihmisen, vain valkoinen jää jäljelle.
Nälkävuoteen on ihastunut myös Elina (Luettua elämää), joka kuvaa Marjan ja lasten matkaa lauluksi, jota on pakko kuunnella. Lisäksi esimerkiksi Anna (Mafalala), Lukuisa, Sara (P.S. Rakastan kirjoja), Kirsi (Kirsin kirjanurkka), Miia (Kolmas linja), Amma (Amman lukuhetki) ja Annami (Anna minun lukea enemmän) ovat pitäneet tästä pienoisromaanista, joka voitti viime vuonna Blogistanian Finlandia -palkinnon.

Kommentit

  1. Mielenkiinnolla odotan, mitä Aki Ollikainen kirjoittaa seuraavaksi. En lue usein pienoisromaaneja, mutta Nälkävuosi oli todellakin hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kiinnostavaa, mikä tätä hienoa esikoisromaania seuraa.

      Poista
  2. Tämä oli minusta hienoin kirja pitkään aikaan, ihan täydellinen, helmi.

    Luin HS:n haastattelusta, että Ollikaisella oli vaikea vuosi, ihan kirjoitusjumi, sen jälkeen kun hän sai HS:n kirjallisuuspalkinnon vuoden parhaasta esikoisesta ja pääsi Finlandia-ehdokkaaksi.
    Nälkävuosi on niin hieno teos, että luulenpa, että tyylikästä jatkoa seuraa, kunhan kirjailija pystyy unohtamaan paineet ja antaa mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos kiinnostavasta viestistäsi. En ihmettele lainkaan, jos esikoisen jälkeen iski kirjoitusjumi ja pakkautui paineita, sen verran hieno kirja Nälkävuosi on. Varmaan kirjailija luo itsekin itselleen suuria odotuksia huikean aloituksen jälkeen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok