"Jos tämä kärsimys on tarkoitettu koettelemukseksi, niin kenelle? Kenen usko näiden ihmisten kärsimyksellä pyhitetään? Kuka on Job? Ne kerjäläisetkö?"
Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi sijoittuu vuosille 1867-68, kun Suomessa elettiin pahojen katovuosien kurimuksessa ja ruoka oli kerta kaikkiaan lopussa. On kylmä ja paljon lunta, kun Marja taivaltaa lapsineen kerjuulla. Puoliso Juhani on jo jäänyt taakse, ja sama kohtalo uhkaa monia muitakin. Marjan ja lasten matka on epätoivoinen, sillä he eivät ole ainoita liikkeelle lähteneitä. Monella riittää vielä uskoa siihen, että jostain löytyy ruokaa, kun elinolot omalla kotiseudulla ovat käyneet mahdottomiksi. Kriisi ulottuu kuitenkin laajalle, ja useassa talossa suhtaudutaan kulkijoihin tylysti, sillä ruoka ei meinaa riittää omallekaan väelle. Silloin tällöin kuitenkin löytyy joku helläsydäminen valmiina antamaan vähästäänkin. Ja sellaisia valopilkkuja lukijakin Marjan ja lasten taipaleelle kaipaa.
Katovuosien tapahtumia kuvataan myös Renqvistin veljesten näkökulmasta. Teo ja Lars ovat parempiosaisia mutta tietoisia vallitsevasta kurjuudesta. Lisäksi teoksessa on myös katkelmia, joissa asioita tarkastellaan senaattorin näkökulmasta. Monet näkökulmat tuovat teokseen hieman rakenteellista haastetta, kuten esimerkiksi Noora toteaa. Ehkä lukukokemusta kuitenkin keventää se, että kirjassa ei keskitytä vain vaeltavan perheen toivottomuuteen, mutta toisaalta keskittyminen herpaantuu paikoin, kun tarinassa hypätään näkökulmasta toiseen. Ehdottomasti Marja muodostuu romaanihenkilöistä läheisimmäksi, sillä hänen epätoivonsa on niin vahvaa ja lähelle tulevaa.
Suomea koetelleet katovuodet ovat toki historian tunneilta tutut, mutta lienee väistämätöntä, että lähes 150 vuoden takaiset tapahtumat jäävät etäisiksi. Kaunokirjallisuuden avulla historia herätetään eloon, ja tässä tehtävässä Nälkävuosi onnistuu upealla tavalla. Historia ei tule vain lähelle vaan suoraan iholle. Tarinan surumielinen, lumisen kaunis kaiku jää mielen perukoille pitkään.
 |
| Aki Ollikainen: Nälkävuosi (Siltala 2012) 141 sivua |
Katovuosien tapahtumia kuvataan myös Renqvistin veljesten näkökulmasta. Teo ja Lars ovat parempiosaisia mutta tietoisia vallitsevasta kurjuudesta. Lisäksi teoksessa on myös katkelmia, joissa asioita tarkastellaan senaattorin näkökulmasta. Monet näkökulmat tuovat teokseen hieman rakenteellista haastetta, kuten esimerkiksi Noora toteaa. Ehkä lukukokemusta kuitenkin keventää se, että kirjassa ei keskitytä vain vaeltavan perheen toivottomuuteen, mutta toisaalta keskittyminen herpaantuu paikoin, kun tarinassa hypätään näkökulmasta toiseen. Ehdottomasti Marja muodostuu romaanihenkilöistä läheisimmäksi, sillä hänen epätoivonsa on niin vahvaa ja lähelle tulevaa.
Suomea koetelleet katovuodet ovat toki historian tunneilta tutut, mutta lienee väistämätöntä, että lähes 150 vuoden takaiset tapahtumat jäävät etäisiksi. Kaunokirjallisuuden avulla historia herätetään eloon, ja tässä tehtävässä Nälkävuosi onnistuu upealla tavalla. Historia ei tule vain lähelle vaan suoraan iholle. Tarinan surumielinen, lumisen kaunis kaiku jää mielen perukoille pitkään.
Kuoleman väri on valkoinen. Hautajaisissa pukeudutaan mustaan, elävät pukeutuvat. Vainajakin on mustissaan, kun se on puettu parhaimpiinsa mitä eläessään on omistanut, mutta kasvot sillä on aina valkoiset. Kun sielu jättää ihmisen, vain valkoinen jää jäljelle.Nälkävuoteen on ihastunut myös Elina (Luettua elämää), joka kuvaa Marjan ja lasten matkaa lauluksi, jota on pakko kuunnella. Lisäksi esimerkiksi Anna (Mafalala), Lukuisa, Sara (P.S. Rakastan kirjoja), Kirsi (Kirsin kirjanurkka), Miia (Kolmas linja), Amma (Amman lukuhetki) ja Annami (Anna minun lukea enemmän) ovat pitäneet tästä pienoisromaanista, joka voitti viime vuonna Blogistanian Finlandia -palkinnon.
Mielenkiinnolla odotan, mitä Aki Ollikainen kirjoittaa seuraavaksi. En lue usein pienoisromaaneja, mutta Nälkävuosi oli todellakin hyvä.
VastaaPoistaOn tosiaan kiinnostavaa, mikä tätä hienoa esikoisromaania seuraa.
PoistaTämä oli minusta hienoin kirja pitkään aikaan, ihan täydellinen, helmi.
VastaaPoistaLuin HS:n haastattelusta, että Ollikaisella oli vaikea vuosi, ihan kirjoitusjumi, sen jälkeen kun hän sai HS:n kirjallisuuspalkinnon vuoden parhaasta esikoisesta ja pääsi Finlandia-ehdokkaaksi.
Nälkävuosi on niin hieno teos, että luulenpa, että tyylikästä jatkoa seuraa, kunhan kirjailija pystyy unohtamaan paineet ja antaa mennä.
Marjatta, kiitos kiinnostavasta viestistäsi. En ihmettele lainkaan, jos esikoisen jälkeen iski kirjoitusjumi ja pakkautui paineita, sen verran hieno kirja Nälkävuosi on. Varmaan kirjailija luo itsekin itselleen suuria odotuksia huikean aloituksen jälkeen.
Poista