Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

"Koko päivänä he eivät puhunet perheestä, joka oli matkustanut tiehensä. Hemuli kuljeskeli puutarhassa ja haravoi lehtiä ja jutteli kaikesta mikä hänen mieleensä juolahti, ja homssu juoksi hänen jäljessään ja kokosi lehtiä koriin eikä puhunut juuri mitään."
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu
(WSOY 2010)
Ruotsinkielinen alkuteos Sent i november 1970
Ensimmäinen suomenkielinen painos 1970
Suomentanut Kaarina Helakisa
Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä
161 sivua
Muumilaakson marraskuu sopii nimensä puolesta tähän vuodenaikaan mainiosti - ja toki muutenkin. Säästelinkin kirjaa tarkoituksella näihin syksyisiin hetkiin.

Syksyyn kuuluu lähdön tuntu. Lähdetty on myös Muumilaaksosta: muumiperhe on poissa. Muumilaakson marraskuu onkin ainoa muumikirja, jossa muumeja ei lainkaan tavata. Nuo valkoiset hahmot loistavat poissaolollaan, kun heidän kotilaaksoonsa saapuu monenlaista kulkijaa.

Noista kulkijoista sydämeni vei Ruttuvaari, joka tietää, "miten tärkeää on lykätä hartaasti odotettuja asioita tuonnemmaksi" ja päättää matkustaa muumilaaksoon odotettuaan riittävän kauan ja kestettyään tarpeeksi sukulaisiaan, jotka luulevat häntä kuuroksi.

Vilijonkka puolestaan touhottaa ja siivoaa ja haluaisi ottaa Muumimamman paikan. Se ei kuitenkaan onnistu vain sillä, että siirtää ruokapöydän ulos. Onko muuttuminen edes lopulta niin tärkeää?
- Miksi asiat muuttuisivat? Mymmeli kysyi. - Hemuli on aina hemuli ja hänen elämässään tapahtuu aina samanlaisia asioita. Ja mymmeleille sattuu toisinaan niin, että he lähtevät tiehensä jottei heidän tarvitsisi siivota. Hän nauroi ääneen ja läiskäytti käpälillään polviaan.
Ruttuvaarin ja Vilijonkan lisäksi Muumilaaksoon saapuvat pikkuinen homssu Tuhto, Nuuskamuikkunen, Hemuli ja Mymmeli, kukin omista syistään. Yllätys on melkoinen, kun Muumitalo on tyhjä, mutta sisälle joukkio pääsee, sillä eihän muumitalon ovia lukita koskaan. Sekalainen joukko törmäilee toisiinsa mutta jonkinlainen yhteinen sävel kuitenkin löytyy ja lopulta on juhlan aika.

Muumilaakson marraskuu on mietteliäs, melankolinenkin. Tarinassa on syksyistä asettumista
paikoilleen mutta myös oman olemisen pohdintaa. Tove Jansson kuvaa hurmaavan kauniisti ja viisaasti hahmojaan ja heidän maisemaansa, ja kirjan lopussa on jotain lohdullisen kaunista. Muumilaakson marraskuu on ihana, se asettuu tähän asti lukemieni muumikirjojen ykköseksi.
Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa.
Kirjan ovat lukeneet monet, mainittakoon tässä uusimpina MainElleninKatjan ja Leenan bloggaukset. Leenan postauksen alusta löytyy muuten sattumalta hieman pidempänä tuo sitaatti, johon oman tekstini lopetan.

Muumilaakson marraskuu on ensimmäinen kirja, jonka luen Talven lukuhaasteeseen.

Kommentit

  1. Muumilaakson marraskuu on jostakin syystä ollut monen bloggarin lukulistalla. Symppis kirja. Tosiaan hieman melankolinen, mutta oikein opettavainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä vuodenaika on tehnyt tehtävänsä. Kirja sopii sekä nimeltään että sisällöltään hienosti marraskuuhun!

      Poista
  2. Jonna, tämä kirja on niin suloinen ja koskettava ja jotenkin rauhoittavakin. Merin kirjat, nämä paksummat muumikirjat siirtyivät nyt minun kirjastooni;) Katsotaan koska muistaa kaivata...

    Eihän juuri tuota sitaattia voinut jättää pois: Se on suloista vuodenaikabalsamia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea tuota mainitsemaasi kirja tosiaan on! Ihanaa, kun sinulla on omassa kirjastossa muumikirjoja - niiden pariin on niin hyvä palata aina aika ajoin. Ehkä Meri sallii sinun kirjat pitää hyvässä tallessa. :)

      Tuo sitaatti oli niin sopiva tähän vuodenaikaan. <3

      Poista
  3. Muumilaakson marraskuu on kyllä todella upea. Levollisuus ja rauhoittavuus kiireiden keskellä puhuttelivat minua paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että juuri tämä muumikirja on omanani. Sen levollisuuden ja viisaiden ajatusten pariin on ihanaa palata.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?