Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

"Koko päivänä he eivät puhunet perheestä, joka oli matkustanut tiehensä. Hemuli kuljeskeli puutarhassa ja haravoi lehtiä ja jutteli kaikesta mikä hänen mieleensä juolahti, ja homssu juoksi hänen jäljessään ja kokosi lehtiä koriin eikä puhunut juuri mitään."
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu
(WSOY 2010)
Ruotsinkielinen alkuteos Sent i november 1970
Ensimmäinen suomenkielinen painos 1970
Suomentanut Kaarina Helakisa
Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä
161 sivua
Muumilaakson marraskuu sopii nimensä puolesta tähän vuodenaikaan mainiosti - ja toki muutenkin. Säästelinkin kirjaa tarkoituksella näihin syksyisiin hetkiin.

Syksyyn kuuluu lähdön tuntu. Lähdetty on myös Muumilaaksosta: muumiperhe on poissa. Muumilaakson marraskuu onkin ainoa muumikirja, jossa muumeja ei lainkaan tavata. Nuo valkoiset hahmot loistavat poissaolollaan, kun heidän kotilaaksoonsa saapuu monenlaista kulkijaa.

Noista kulkijoista sydämeni vei Ruttuvaari, joka tietää, "miten tärkeää on lykätä hartaasti odotettuja asioita tuonnemmaksi" ja päättää matkustaa muumilaaksoon odotettuaan riittävän kauan ja kestettyään tarpeeksi sukulaisiaan, jotka luulevat häntä kuuroksi.

Vilijonkka puolestaan touhottaa ja siivoaa ja haluaisi ottaa Muumimamman paikan. Se ei kuitenkaan onnistu vain sillä, että siirtää ruokapöydän ulos. Onko muuttuminen edes lopulta niin tärkeää?
- Miksi asiat muuttuisivat? Mymmeli kysyi. - Hemuli on aina hemuli ja hänen elämässään tapahtuu aina samanlaisia asioita. Ja mymmeleille sattuu toisinaan niin, että he lähtevät tiehensä jottei heidän tarvitsisi siivota. Hän nauroi ääneen ja läiskäytti käpälillään polviaan.
Ruttuvaarin ja Vilijonkan lisäksi Muumilaaksoon saapuvat pikkuinen homssu Tuhto, Nuuskamuikkunen, Hemuli ja Mymmeli, kukin omista syistään. Yllätys on melkoinen, kun Muumitalo on tyhjä, mutta sisälle joukkio pääsee, sillä eihän muumitalon ovia lukita koskaan. Sekalainen joukko törmäilee toisiinsa mutta jonkinlainen yhteinen sävel kuitenkin löytyy ja lopulta on juhlan aika.

Muumilaakson marraskuu on mietteliäs, melankolinenkin. Tarinassa on syksyistä asettumista
paikoilleen mutta myös oman olemisen pohdintaa. Tove Jansson kuvaa hurmaavan kauniisti ja viisaasti hahmojaan ja heidän maisemaansa, ja kirjan lopussa on jotain lohdullisen kaunista. Muumilaakson marraskuu on ihana, se asettuu tähän asti lukemieni muumikirjojen ykköseksi.
Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa.
Kirjan ovat lukeneet monet, mainittakoon tässä uusimpina MainElleninKatjan ja Leenan bloggaukset. Leenan postauksen alusta löytyy muuten sattumalta hieman pidempänä tuo sitaatti, johon oman tekstini lopetan.

Muumilaakson marraskuu on ensimmäinen kirja, jonka luen Talven lukuhaasteeseen.

Kommentit

  1. Muumilaakson marraskuu on jostakin syystä ollut monen bloggarin lukulistalla. Symppis kirja. Tosiaan hieman melankolinen, mutta oikein opettavainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä vuodenaika on tehnyt tehtävänsä. Kirja sopii sekä nimeltään että sisällöltään hienosti marraskuuhun!

      Poista
  2. Jonna, tämä kirja on niin suloinen ja koskettava ja jotenkin rauhoittavakin. Merin kirjat, nämä paksummat muumikirjat siirtyivät nyt minun kirjastooni;) Katsotaan koska muistaa kaivata...

    Eihän juuri tuota sitaattia voinut jättää pois: Se on suloista vuodenaikabalsamia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea tuota mainitsemaasi kirja tosiaan on! Ihanaa, kun sinulla on omassa kirjastossa muumikirjoja - niiden pariin on niin hyvä palata aina aika ajoin. Ehkä Meri sallii sinun kirjat pitää hyvässä tallessa. :)

      Tuo sitaatti oli niin sopiva tähän vuodenaikaan. <3

      Poista
  3. Muumilaakson marraskuu on kyllä todella upea. Levollisuus ja rauhoittavuus kiireiden keskellä puhuttelivat minua paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että juuri tämä muumikirja on omanani. Sen levollisuuden ja viisaiden ajatusten pariin on ihanaa palata.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat