Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

"Koko päivänä he eivät puhunet perheestä, joka oli matkustanut tiehensä. Hemuli kuljeskeli puutarhassa ja haravoi lehtiä ja jutteli kaikesta mikä hänen mieleensä juolahti, ja homssu juoksi hänen jäljessään ja kokosi lehtiä koriin eikä puhunut juuri mitään."
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu
(WSOY 2010)
Ruotsinkielinen alkuteos Sent i november 1970
Ensimmäinen suomenkielinen painos 1970
Suomentanut Kaarina Helakisa
Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä
161 sivua
Muumilaakson marraskuu sopii nimensä puolesta tähän vuodenaikaan mainiosti - ja toki muutenkin. Säästelinkin kirjaa tarkoituksella näihin syksyisiin hetkiin.

Syksyyn kuuluu lähdön tuntu. Lähdetty on myös Muumilaaksosta: muumiperhe on poissa. Muumilaakson marraskuu onkin ainoa muumikirja, jossa muumeja ei lainkaan tavata. Nuo valkoiset hahmot loistavat poissaolollaan, kun heidän kotilaaksoonsa saapuu monenlaista kulkijaa.

Noista kulkijoista sydämeni vei Ruttuvaari, joka tietää, "miten tärkeää on lykätä hartaasti odotettuja asioita tuonnemmaksi" ja päättää matkustaa muumilaaksoon odotettuaan riittävän kauan ja kestettyään tarpeeksi sukulaisiaan, jotka luulevat häntä kuuroksi.

Vilijonkka puolestaan touhottaa ja siivoaa ja haluaisi ottaa Muumimamman paikan. Se ei kuitenkaan onnistu vain sillä, että siirtää ruokapöydän ulos. Onko muuttuminen edes lopulta niin tärkeää?
- Miksi asiat muuttuisivat? Mymmeli kysyi. - Hemuli on aina hemuli ja hänen elämässään tapahtuu aina samanlaisia asioita. Ja mymmeleille sattuu toisinaan niin, että he lähtevät tiehensä jottei heidän tarvitsisi siivota. Hän nauroi ääneen ja läiskäytti käpälillään polviaan.
Ruttuvaarin ja Vilijonkan lisäksi Muumilaaksoon saapuvat pikkuinen homssu Tuhto, Nuuskamuikkunen, Hemuli ja Mymmeli, kukin omista syistään. Yllätys on melkoinen, kun Muumitalo on tyhjä, mutta sisälle joukkio pääsee, sillä eihän muumitalon ovia lukita koskaan. Sekalainen joukko törmäilee toisiinsa mutta jonkinlainen yhteinen sävel kuitenkin löytyy ja lopulta on juhlan aika.

Muumilaakson marraskuu on mietteliäs, melankolinenkin. Tarinassa on syksyistä asettumista
paikoilleen mutta myös oman olemisen pohdintaa. Tove Jansson kuvaa hurmaavan kauniisti ja viisaasti hahmojaan ja heidän maisemaansa, ja kirjan lopussa on jotain lohdullisen kaunista. Muumilaakson marraskuu on ihana, se asettuu tähän asti lukemieni muumikirjojen ykköseksi.
Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa.
Kirjan ovat lukeneet monet, mainittakoon tässä uusimpina MainElleninKatjan ja Leenan bloggaukset. Leenan postauksen alusta löytyy muuten sattumalta hieman pidempänä tuo sitaatti, johon oman tekstini lopetan.

Muumilaakson marraskuu on ensimmäinen kirja, jonka luen Talven lukuhaasteeseen.

Kommentit

  1. Muumilaakson marraskuu on jostakin syystä ollut monen bloggarin lukulistalla. Symppis kirja. Tosiaan hieman melankolinen, mutta oikein opettavainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä vuodenaika on tehnyt tehtävänsä. Kirja sopii sekä nimeltään että sisällöltään hienosti marraskuuhun!

      Poista
  2. Jonna, tämä kirja on niin suloinen ja koskettava ja jotenkin rauhoittavakin. Merin kirjat, nämä paksummat muumikirjat siirtyivät nyt minun kirjastooni;) Katsotaan koska muistaa kaivata...

    Eihän juuri tuota sitaattia voinut jättää pois: Se on suloista vuodenaikabalsamia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea tuota mainitsemaasi kirja tosiaan on! Ihanaa, kun sinulla on omassa kirjastossa muumikirjoja - niiden pariin on niin hyvä palata aina aika ajoin. Ehkä Meri sallii sinun kirjat pitää hyvässä tallessa. :)

      Tuo sitaatti oli niin sopiva tähän vuodenaikaan. <3

      Poista
  3. Muumilaakson marraskuu on kyllä todella upea. Levollisuus ja rauhoittavuus kiireiden keskellä puhuttelivat minua paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että juuri tämä muumikirja on omanani. Sen levollisuuden ja viisaiden ajatusten pariin on ihanaa palata.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä