Siirry pääsisältöön

Veera Salmi: Kaikki kevään merkit

"Tarkistan vielä kerran, että kaikki on niin kuin pitääkin. Aurinko työntyy sisään matalalta keittokomeron ikkunasta, ovipinnoissa ei näy rasvatahroja. Aurinko kirkastaa mustat ojat, jotka yöt ovat kaivaneet silmien alle. On kaunista."
Veera Salmi:
Kaikki kevään merkit (Otava 2014)
234 sivua
Veera Salmen Kaikki kevään merkit on lähinnä naisten tarina. Keskiössä ovat suvun naiset ja heihin läheisesti liittyvät naishenkilöt, miehet jäävät sivuosaan. Erityisesti Kaikki kevään merkit on tarina Mariesta, joka kasvoi aikuiseksi äitinsä kanssa vanhassa huvilassa. Sisar katosi kokonaan ja äiti osittain omaan suruunsa. Huvilan pihalla kasvoivat ruusut.

Marien kaksostytöt Märta ja Maria täyttävät kuusi vuotta, ja tämän keväisen juhlapäivän ympärille nivoutuu paljon. On menneisyys, joka avautuu vähitellen takaumina ja muistoina muun muassa niin Marien kuin hänen äitinsä kautta. Keväästä 2005 kurkotetaan taaksepäin niin 1990- kuin 1980-luvulle, ja aikatasot ja näkökulmat vaihtuvat tiuhaan.

Kaikki kevään merkit on kaunis kieleltään ja ulkoasultaan. Siinä on paljon suuria teemoja, kuten sisaruus, vanhemmuus ja rakkaus, ja olisin kovasti halunnut kirjasta pitää enemmän kuin pidin. Nyt kuitenkin kävi niin, että kieli nousi isomman lukuelämyksen esteeksi. Veera Salmi kirjoittaa kauniisti ja persoonallisesti, mutta paikoin kieli koukeroituu niin voimakkaasti, että merkityksen ymmärtäminen vie liikaa energiaa ja lukeminen käy työlääksi. Koskettava tarina jää tällöin varjoon ja tekstin muoto nostaa tapahtumien eteen verhon, joka sumentaa maiseman. Maisema itsessään on kaunis ja vivahteikas, henkilöistään Salmi tekee eläviä ja kiinnostavia, tapahtumista koskettavia. Romaani saa miettimään sukupolvien ketjua ja sitä, miten yksittäiset tapahtumat kulkevat mukana pitkään ja kuinka ne vaikuttavat mieleen. Tarinassa on vahvuutta, joka saa minut odottamaan Veera Salmen toista, aikuisille suunnattua romaania.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Susa, Katja, Jane ja Mervi.

Kaikki kevään merkit saapui luettavakseni kustantajalta. Kiitos!

Kommentit

  1. Sama täällä. Olisin halunnut pitää kirjasta enemmän. Mietin, että tässä oli ehkä liikaakin yrittämistä? Kaunis kirja kyllä ja odotan samoin mielenkiinnolla ja innollakin Salmen mahdollista seuraavaa aikuisten romaania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä liika yrittäminen sumentaa kirjan kauneuden. Paljon hyviä aineksia tässä on.
      En muuten ole lukenut lainkaan Puluboi ja Poni -kirjoja. Tuo epäkohta pitäisi korjata.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?