Siirry pääsisältöön

Veera Salmi: Kaikki kevään merkit

"Tarkistan vielä kerran, että kaikki on niin kuin pitääkin. Aurinko työntyy sisään matalalta keittokomeron ikkunasta, ovipinnoissa ei näy rasvatahroja. Aurinko kirkastaa mustat ojat, jotka yöt ovat kaivaneet silmien alle. On kaunista."
Veera Salmi:
Kaikki kevään merkit (Otava 2014)
234 sivua
Veera Salmen Kaikki kevään merkit on lähinnä naisten tarina. Keskiössä ovat suvun naiset ja heihin läheisesti liittyvät naishenkilöt, miehet jäävät sivuosaan. Erityisesti Kaikki kevään merkit on tarina Mariesta, joka kasvoi aikuiseksi äitinsä kanssa vanhassa huvilassa. Sisar katosi kokonaan ja äiti osittain omaan suruunsa. Huvilan pihalla kasvoivat ruusut.

Marien kaksostytöt Märta ja Maria täyttävät kuusi vuotta, ja tämän keväisen juhlapäivän ympärille nivoutuu paljon. On menneisyys, joka avautuu vähitellen takaumina ja muistoina muun muassa niin Marien kuin hänen äitinsä kautta. Keväästä 2005 kurkotetaan taaksepäin niin 1990- kuin 1980-luvulle, ja aikatasot ja näkökulmat vaihtuvat tiuhaan.

Kaikki kevään merkit on kaunis kieleltään ja ulkoasultaan. Siinä on paljon suuria teemoja, kuten sisaruus, vanhemmuus ja rakkaus, ja olisin kovasti halunnut kirjasta pitää enemmän kuin pidin. Nyt kuitenkin kävi niin, että kieli nousi isomman lukuelämyksen esteeksi. Veera Salmi kirjoittaa kauniisti ja persoonallisesti, mutta paikoin kieli koukeroituu niin voimakkaasti, että merkityksen ymmärtäminen vie liikaa energiaa ja lukeminen käy työlääksi. Koskettava tarina jää tällöin varjoon ja tekstin muoto nostaa tapahtumien eteen verhon, joka sumentaa maiseman. Maisema itsessään on kaunis ja vivahteikas, henkilöistään Salmi tekee eläviä ja kiinnostavia, tapahtumista koskettavia. Romaani saa miettimään sukupolvien ketjua ja sitä, miten yksittäiset tapahtumat kulkevat mukana pitkään ja kuinka ne vaikuttavat mieleen. Tarinassa on vahvuutta, joka saa minut odottamaan Veera Salmen toista, aikuisille suunnattua romaania.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Susa, Katja, Jane ja Mervi.

Kaikki kevään merkit saapui luettavakseni kustantajalta. Kiitos!

Kommentit

  1. Sama täällä. Olisin halunnut pitää kirjasta enemmän. Mietin, että tässä oli ehkä liikaakin yrittämistä? Kaunis kirja kyllä ja odotan samoin mielenkiinnolla ja innollakin Salmen mahdollista seuraavaa aikuisten romaania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä liika yrittäminen sumentaa kirjan kauneuden. Paljon hyviä aineksia tässä on.
      En muuten ole lukenut lainkaan Puluboi ja Poni -kirjoja. Tuo epäkohta pitäisi korjata.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…