"Tarkistan vielä kerran, että kaikki on niin kuin pitääkin. Aurinko työntyy sisään matalalta keittokomeron ikkunasta, ovipinnoissa ei näy rasvatahroja. Aurinko kirkastaa mustat ojat, jotka yöt ovat kaivaneet silmien alle. On kaunista."
Veera Salmen Kaikki kevään merkit on lähinnä naisten tarina. Keskiössä ovat suvun naiset ja heihin läheisesti liittyvät naishenkilöt, miehet jäävät sivuosaan. Erityisesti Kaikki kevään merkit on tarina Mariesta, joka kasvoi aikuiseksi äitinsä kanssa vanhassa huvilassa. Sisar katosi kokonaan ja äiti osittain omaan suruunsa. Huvilan pihalla kasvoivat ruusut.
Marien kaksostytöt Märta ja Maria täyttävät kuusi vuotta, ja tämän keväisen juhlapäivän ympärille nivoutuu paljon. On menneisyys, joka avautuu vähitellen takaumina ja muistoina muun muassa niin Marien kuin hänen äitinsä kautta. Keväästä 2005 kurkotetaan taaksepäin niin 1990- kuin 1980-luvulle, ja aikatasot ja näkökulmat vaihtuvat tiuhaan.
Kaikki kevään merkit on kaunis kieleltään ja ulkoasultaan. Siinä on paljon suuria teemoja, kuten sisaruus, vanhemmuus ja rakkaus, ja olisin kovasti halunnut kirjasta pitää enemmän kuin pidin. Nyt kuitenkin kävi niin, että kieli nousi isomman lukuelämyksen esteeksi. Veera Salmi kirjoittaa kauniisti ja persoonallisesti, mutta paikoin kieli koukeroituu niin voimakkaasti, että merkityksen ymmärtäminen vie liikaa energiaa ja lukeminen käy työlääksi. Koskettava tarina jää tällöin varjoon ja tekstin muoto nostaa tapahtumien eteen verhon, joka sumentaa maiseman. Maisema itsessään on kaunis ja vivahteikas, henkilöistään Salmi tekee eläviä ja kiinnostavia, tapahtumista koskettavia. Romaani saa miettimään sukupolvien ketjua ja sitä, miten yksittäiset tapahtumat kulkevat mukana pitkään ja kuinka ne vaikuttavat mieleen. Tarinassa on vahvuutta, joka saa minut odottamaan Veera Salmen toista, aikuisille suunnattua romaania.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Susa, Katja, Jane ja Mervi.
Kaikki kevään merkit saapui luettavakseni kustantajalta. Kiitos!
 |
| Veera Salmi: Kaikki kevään merkit (Otava 2014) 234 sivua |
Marien kaksostytöt Märta ja Maria täyttävät kuusi vuotta, ja tämän keväisen juhlapäivän ympärille nivoutuu paljon. On menneisyys, joka avautuu vähitellen takaumina ja muistoina muun muassa niin Marien kuin hänen äitinsä kautta. Keväästä 2005 kurkotetaan taaksepäin niin 1990- kuin 1980-luvulle, ja aikatasot ja näkökulmat vaihtuvat tiuhaan.
Kaikki kevään merkit on kaunis kieleltään ja ulkoasultaan. Siinä on paljon suuria teemoja, kuten sisaruus, vanhemmuus ja rakkaus, ja olisin kovasti halunnut kirjasta pitää enemmän kuin pidin. Nyt kuitenkin kävi niin, että kieli nousi isomman lukuelämyksen esteeksi. Veera Salmi kirjoittaa kauniisti ja persoonallisesti, mutta paikoin kieli koukeroituu niin voimakkaasti, että merkityksen ymmärtäminen vie liikaa energiaa ja lukeminen käy työlääksi. Koskettava tarina jää tällöin varjoon ja tekstin muoto nostaa tapahtumien eteen verhon, joka sumentaa maiseman. Maisema itsessään on kaunis ja vivahteikas, henkilöistään Salmi tekee eläviä ja kiinnostavia, tapahtumista koskettavia. Romaani saa miettimään sukupolvien ketjua ja sitä, miten yksittäiset tapahtumat kulkevat mukana pitkään ja kuinka ne vaikuttavat mieleen. Tarinassa on vahvuutta, joka saa minut odottamaan Veera Salmen toista, aikuisille suunnattua romaania.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Susa, Katja, Jane ja Mervi.
Kaikki kevään merkit saapui luettavakseni kustantajalta. Kiitos!
Sama täällä. Olisin halunnut pitää kirjasta enemmän. Mietin, että tässä oli ehkä liikaakin yrittämistä? Kaunis kirja kyllä ja odotan samoin mielenkiinnolla ja innollakin Salmen mahdollista seuraavaa aikuisten romaania.
VastaaPoistaNiin, ehkä liika yrittäminen sumentaa kirjan kauneuden. Paljon hyviä aineksia tässä on.
PoistaEn muuten ole lukenut lainkaan Puluboi ja Poni -kirjoja. Tuo epäkohta pitäisi korjata.