Siirry pääsisältöön

Ihminen sodassa -haasteen koonti

Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus innosti sotakirjallisuuden pariin Ihminen sodassa -haasteen merkeissä. Aivan mainio haaste, jonka myötä luin sykähdyttäviä, vavahduttavia ja mieleenpainuneita teoksia - onnistuipa joku kirja yöunetkin viemään. Luin haasteeseen yhteensä 16 kirjaa, ja urakallani ansaitsin kenraalin arvon.

Lukemistani kirjoista haluan erityisesti nostaa esille Väinö Linnan hienon Pohjantähti-trilogian, jonka osat laskin tässä haasteessa yhdeksi kirjaksi. (Postaukset löytyvät täältä, täältä ja täältä.) Olen iloinen, että vihdoin sain trilogian luettua, sillä niin kauan se on lukulistallani oleillut. Lukuelämys oli hieno.

Kaikessa kauheudessaan mieleeni painuivat Slavenka Drakulićin Aivan kuin minua ei olisi ja Terhi Rannelan Punaisten kyynelten talo. Molemmat kertovat tärkeää tarinaa siitä, miten kammottavia asioita tässä maailmassa on tapahtunut ja voi tapahtua. Olisi helpompaa sulkea silmät ja kieltäytyä tiedosta, mutta se ei ainakaan ole keino lisätä ymmärrystä.


Kotimaisia teoksia luin haasteeseen useita. Edellä mainittujen lisäksi parhaimmistoa edustaa Kangastus 38, jolla Kjell Westö voitti hiljattain Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Hieno teos, upea palkinto - onnea! Heidi Köngäksen Dora, Dora, Venla Hiidensalon Karhunpesä ja Heli-Maija Heikkisen Viestikyyhkyupseeri ovat niin ikään kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja kotimaisia teoksia. Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotilas ei yltänyt upean Finlandia-voittaja Jään tasolle mutta tarjosi samankaltaista tunnelmaa. Kotimaista haastekirjallisuutta edustaa myös Jenni Linturin Malmi, 1917.

Käännöskirjallisuudesta haasteeseen luin Drakulićin teoksen lisäksi Markus Zusakin Kirjavarkaan, Nadifa Mohamedin Kadotettujen hedelmätarhanSarah Watersin Yövartion, Sahar Delijanin Jakarandapuun lapset ja Toni Morrisonin Kodin - nyt jälkeenpäin viimeksi mainittu tuntuu viisikosta ykköseltä. Haasteen heikointa elämystä edustaa Michael Morpurgon Sotahevonen, joka ei viehättänyt. Kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta kyllä pidin. Elämäkerrat ja muistelmat -osastoon luin Lena Muhinan Piirityspäiväkirjan, joka täydensi mukavasti kirjakokoelmaa, joka muutoin oli kaunokirjallisuuspainotteinen.

Ihminen sodassa -haaste oli todella mainio ja tutustutti minut kirjoihin, joihin muuten tuskin olisin tarttunut.

Kiitos haasteen emännälle!

Kommentit

  1. Sinäkin ylsit upseeritasolle, onnea! Monipuolista lukemista kertynyt vuoden aikana, vau! Kiva kun osallistuit haasteeseen.

    VastaaPoista
  2. Mahtava suoritus ja hienoja kirjoja! Minulla on vielä haaste kesken, ihan kenraaliksi asti en taida yltää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Paula!
      Hyviä lukuhetkiä haasteen parissa joka tapauksessa! :)

      Poista
  3. Sinulla on mukavan paljon kotimaista luettujen listalla. Ja vielä Pohjantähti-trilogiakin... sen kun saisi luettua läpi jonakin vuonna. Tai edes vuosina. :) Sarah Watersin Yövartio jäi kovasti kiinnostamaan minua. Siinä voisi olla hyvä kirja vaikka joululomalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnaa suosittelen lämpimästi. Ja Watersin teos voisi tosiaan toimia joululomalla, kun (toivottavasti) on aikaa rauhoittua kirjojen pariin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…