Siirry pääsisältöön

Vera Jordanova: Don't Miss a Bite

"Sitten tapasin Martan - keittiössä hääräilevän pullean katalonialaisnaisen. Myös hänen täytyi asua talossa, koska joka aamu mennessäni vanhanaikaisesti laatoitettuun keittiöön löysin hänet tekemästä ruokaa hymyssä suin."
Vera Jordanova: Don't Miss a Bite
(WSOY 2014)
256 sivua
Vera Jordanovan kirja Don't Miss a Bite yhdistää ruoan ja matkailun. Mallina ja näyttelijänä ympäri maailmaa liikkunut suomalais-bulgarialainen Jordanova on kerännyt matka- ja makumuistoistaan visuaalisesti viihdyttävän keittokirjan, jota selaillessa vierähtää helposti hetki ja toinenkin.

Tulinen pasta pancetan ja
paahdettujen tomaattien kera.
Kirjan idea on mielestäni ihastuttava. Ruokaohjeiden ohessa voi lukea Vera Jordanovan kertomuksia siitä, millaisia kulinaristisia nautintoja hänen taipaleelleen on mahtunut. Jollain tapaa ruoanlaittoon tuo lisähohtoa se, jos pääsee pikkuisen kurkistamaan, mistä resepti on peräisin. Lisäksi voi ihastella Jordanovan itsensä ja Federico Ruizin ottamia kuvia, joissa on muutakin kuin ruokaa. Kirja on runsas elämys.

Kokeilin perheeni iloksi muutamia kirjan ohjeita. Joissakin resepteissä on sen verran erikoisia raaka-aineita, ettei niitä löydy helposti edes Jyväskylän kokoisesta kaupungista. Näin kävi esimerkiksi, kun kokkasin tulista pastaa pancetan ja paahdettujen tomaattien kera. Pancettaa ei löytynyt, joten korvasin sen pekonilla. Maku varmasti siitä kärsi jonkin verran. Kirjassa ei ole tarjolla tietoa siitä, miten joitakin aineksia voi korvata, jollei niitä ole saatavilla. Sellainen tieto kyllä miellyttäisi.

Vera Jordanova kertoo kirjassaan, miten hän lähti ensimmäistä kertaa elämässään poimimaan kurpitsoita. Kotiin päätyi kaksi jättikokoista kurpitsaa, jotka piti tietenkin hyödyntää ruuissa. "Olin skeptinen kurpitsarisoton suhteen", Jordanova toteaa. Samaa skeptisyyttä havaitsin perheessäni, kun mainitsin valmistavani kurpitsarisottoa. Ruoka osoittautui kuitenkin todella maittavaksi - mascarponejuusto tuo risottoon ihanan täyteläisen maun. Suosittelen!
Kurpitsarisotto.
Menestykseksi osoittautui myös pirteä kanasalaattileipä, vaikka yksi lapsista karsasti lehtiselleriä etukäteen. Juuri se toi leipään kuitenkin mukavaa raikkautta.

Pirteä kanasalaattileipä.
Isänpäivänä paistoin aamiaisosastolta löytyneitä blinejä, joiden seurana tarjotaan hunajakermavaahtoa ja granaattiomenan siemeniä. Siemenet toivat annokseen reipasta pirteyttä, ja blinit katosivat varsin nopeasti tarjoilulautaselta.

Jälkiruoista kokeilin jäisiä marjoja kuuman kinuskikastikkeen kera. Helppotekoinen jälkiruoka maistui ja vei makeannälän helposti mennessään.

Kirjassa on vielä jäljellä monta kiinnostavaa reseptiä, joihin haluan paneutua ajan kanssa. Esimerkiksi jo pelkkä ajatus viininlehtikääryleistä saa makuhermot kutiamaan.

Aivan aloittelijalle en Jordanovan kirjaa suosittele, mutta kirjan käyttäjän ei tarvitse myöskään olla mikään huippukokki. Tällainen tavallinen kotikokki selvisi ohjeiden parissa vallan hyvin. Kokkaamisesta ja eri maista kiinnostuneelle kirja on aarre.

Kirjan tarjosi minulle luettavaksi WSOY Blogatin kampanjassa - kiitos!

Blinit.

Kommentit

  1. Jonna, mikä ihastuttava keittokirja<3 Rakastan jo tuota kirjan kantta...

    Oma kaikkein paras ruokasosikkini on katalonialainen kala-äyriäispata eli zarzuela. Kunpa saisimme kirjan Katalonialaisessa keittiössä...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katalonialaisessa keittiössä -kirja kuulostaa houkuttelevalta. Ja tuo zarzuela täytyy heti googlettaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…