Siirry pääsisältöön

Vera Jordanova: Don't Miss a Bite

"Sitten tapasin Martan - keittiössä hääräilevän pullean katalonialaisnaisen. Myös hänen täytyi asua talossa, koska joka aamu mennessäni vanhanaikaisesti laatoitettuun keittiöön löysin hänet tekemästä ruokaa hymyssä suin."
Vera Jordanova: Don't Miss a Bite
(WSOY 2014)
256 sivua
Vera Jordanovan kirja Don't Miss a Bite yhdistää ruoan ja matkailun. Mallina ja näyttelijänä ympäri maailmaa liikkunut suomalais-bulgarialainen Jordanova on kerännyt matka- ja makumuistoistaan visuaalisesti viihdyttävän keittokirjan, jota selaillessa vierähtää helposti hetki ja toinenkin.

Tulinen pasta pancetan ja
paahdettujen tomaattien kera.
Kirjan idea on mielestäni ihastuttava. Ruokaohjeiden ohessa voi lukea Vera Jordanovan kertomuksia siitä, millaisia kulinaristisia nautintoja hänen taipaleelleen on mahtunut. Jollain tapaa ruoanlaittoon tuo lisähohtoa se, jos pääsee pikkuisen kurkistamaan, mistä resepti on peräisin. Lisäksi voi ihastella Jordanovan itsensä ja Federico Ruizin ottamia kuvia, joissa on muutakin kuin ruokaa. Kirja on runsas elämys.

Kokeilin perheeni iloksi muutamia kirjan ohjeita. Joissakin resepteissä on sen verran erikoisia raaka-aineita, ettei niitä löydy helposti edes Jyväskylän kokoisesta kaupungista. Näin kävi esimerkiksi, kun kokkasin tulista pastaa pancetan ja paahdettujen tomaattien kera. Pancettaa ei löytynyt, joten korvasin sen pekonilla. Maku varmasti siitä kärsi jonkin verran. Kirjassa ei ole tarjolla tietoa siitä, miten joitakin aineksia voi korvata, jollei niitä ole saatavilla. Sellainen tieto kyllä miellyttäisi.

Vera Jordanova kertoo kirjassaan, miten hän lähti ensimmäistä kertaa elämässään poimimaan kurpitsoita. Kotiin päätyi kaksi jättikokoista kurpitsaa, jotka piti tietenkin hyödyntää ruuissa. "Olin skeptinen kurpitsarisoton suhteen", Jordanova toteaa. Samaa skeptisyyttä havaitsin perheessäni, kun mainitsin valmistavani kurpitsarisottoa. Ruoka osoittautui kuitenkin todella maittavaksi - mascarponejuusto tuo risottoon ihanan täyteläisen maun. Suosittelen!
Kurpitsarisotto.
Menestykseksi osoittautui myös pirteä kanasalaattileipä, vaikka yksi lapsista karsasti lehtiselleriä etukäteen. Juuri se toi leipään kuitenkin mukavaa raikkautta.

Pirteä kanasalaattileipä.
Isänpäivänä paistoin aamiaisosastolta löytyneitä blinejä, joiden seurana tarjotaan hunajakermavaahtoa ja granaattiomenan siemeniä. Siemenet toivat annokseen reipasta pirteyttä, ja blinit katosivat varsin nopeasti tarjoilulautaselta.

Jälkiruoista kokeilin jäisiä marjoja kuuman kinuskikastikkeen kera. Helppotekoinen jälkiruoka maistui ja vei makeannälän helposti mennessään.

Kirjassa on vielä jäljellä monta kiinnostavaa reseptiä, joihin haluan paneutua ajan kanssa. Esimerkiksi jo pelkkä ajatus viininlehtikääryleistä saa makuhermot kutiamaan.

Aivan aloittelijalle en Jordanovan kirjaa suosittele, mutta kirjan käyttäjän ei tarvitse myöskään olla mikään huippukokki. Tällainen tavallinen kotikokki selvisi ohjeiden parissa vallan hyvin. Kokkaamisesta ja eri maista kiinnostuneelle kirja on aarre.

Kirjan tarjosi minulle luettavaksi WSOY Blogatin kampanjassa - kiitos!

Blinit.

Kommentit

  1. Jonna, mikä ihastuttava keittokirja<3 Rakastan jo tuota kirjan kantta...

    Oma kaikkein paras ruokasosikkini on katalonialainen kala-äyriäispata eli zarzuela. Kunpa saisimme kirjan Katalonialaisessa keittiössä...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katalonialaisessa keittiössä -kirja kuulostaa houkuttelevalta. Ja tuo zarzuela täytyy heti googlettaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?