Siirry pääsisältöön

Kirsi Kunnas 90 vuotta -haaste kaikille runon ystäville

Kaisa Reetta haastoi minut mukaan Kirsi Kunnaksen syntymäpäivää juhlistavaan runohaasteeseen, jonka on alun perin ideoinut Opuscolo-blogin Valkoinen kirahvi. Kiitos haasteesta!

Luulenpa, että valintani ei ole kovin omaperäinen, mutta mitään muutakaan runoa en halunnut valita, koska tämä tuli ensimmäisenä mieleeni ja aina, kun kuulen Kirsi Kunnaksesta puhuttavan, ajattelen juuri tätä tekstiä. Lisäksi runolla on suuri merkitys minulle. Runo on Tunteellinen siili kokoelmasta Tiitiäisen satupuu (1956). 

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
Minä en kuulu niihin, joille Tiitiäisen satupuuta olisi lapsena luettu, mutta muistan törmänneeni Tunteelliseen siiliin joskus varhaisessa teini-iässä. Kun lueskelin runoa yksin, maistelin sen sanoja ja tunnustelin tunnelmaa, jotain tapahtui. Runo ikään kuin tuli minuun, ymmärsin sen sanoman syvästi ja voimakkaasti. Samaistuin vahvasti tuohon tunteelliseen siiliin, joka on yksinäinen ja kaipaa sitä, että hänen todellinen minänsä nähtäisiin piikikkään ulkokuoren alta. Kuinka moni meistä onkaan kokenut joskus tulleensa ymmärretyksi väärin pelkän ulkoisen olemuksen perusteella?


Samalla hetkellä, kun Tunteellinen siili muutti sisälleni, osaksi minua, ymmärsin, kuinka paljon runo voi sanoa vain muutamassa säkeessä. Silloin minusta tuli runojen todellinen lukija, joka eli omia ja muiden tunteita runojen kautta ja - ehkä sen nyt voi tunnustaa - kirjoitti pöytälaatikon pullolleen nuoruuden tunnekuohuja ja elämän merkityksen pohdintaa. Ehkä on hyvä, että pöytälaatikkorunoilu on jäänyt ja todistusaineistot kadonneet, mutta rakkaus kieleen ja kielen merkitysten maistelemiseen on säilynyt. Kirsi Kunnaksen runolla on mielestäni suuri merkitys siinä, miten arvokkaaksi osaksi elämääni kieli on muodostunut.


Vaikka runolla on ikää lähes kuusikymmentä vuotta, on sen sanoma ajaton ja edelleen ajankohtainen. Toivoisin, että meillä kaikilla riittäisi uskallusta kurkistaa toisissamme ulkokuoren taakse, vaikkei ensivaikutelma siihen houkuttelisikaan. 


Nyt haastan mukaan Luettua elämää -blogin Elinan, Lumiomenan Katjan ja Hiirenkorvia ja muita merkintöjä -blogin Joanan.




Haasteen säännöt ovat tässä:
1. Kerro, mikä Kirsi Kunnaksen runoista on sinulle tärkeä ja miksi. Voit myös kertoa, miten olet tullut tutuksi runoilijan tuotantoon. Tekstin tyyli on vapaa. 
2. Kirjoita aiheesta blogiteksti, jonka yhteydessä mainitset haasteen alkuperän. Liitä tekstiisi haasteen säännöt.
3. Lähetä haaste 3-5 Kirsi Kunnaksen runoihin tutustuneelle. 
4. Kerro osallistumisestasi kommentoimalla täällä. Valkoinen kirahvi tekee jälleen koosteen vastausten pohjalta.

5. Aikaa vastaamiseen on joulukuun kuudenteen päivään saakka. 

Kommentit

  1. Ihana runo ja kaunis kirjoitus! Tunteellinen siili on aina yhtä koskettava, ja oi, Kirsi Kunnas on antanut sinulle tällä runollaan mitä hienoimman lahjan, rakkauden runoihin ja kieleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentistasi, Katja! Voiko hienompaa lahjaa toivoakaan?

      Poista
  2. Olen tajunnut tunteellisen siilin ihanuuden viime keväänä, kun koulumme kuoron kanssa esitimme Musiikkitalossa eläinlaulusarjan, johon kuului myös uudelleen sävelletty tunteellinen siili. Tuota runoa ei nyt pysty lukemaan ilman, että melodia tulee mieleen, ja sanat ovat aivan ihanat. Niin totta ja kuitenkin satua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, en voi kuin arvailla, kuinka hienolta runo mahtaa sävellettynä kuulostaa. Olisipa ihanaa joskus kuulla.

      Poista
  3. Kiitos haasteesta. <3 Tunteellinen siili on kyllä yksi ihanimmista Kirsi Kunnaksen runoista.

    Vastaan haasteeseen piakkoin, täytyy vaan hieman miettiä omaa Kirsi Kunnas -suhdettani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos osallistut! Kovin mielelläni ajatuksiasi luen. <3

      Poista
  4. Oi, valitsit ihanan runon! Tunteellisessa siilissä Kirsi Kunnas pääsi lähelle nuoruuden tunnelmia, sitä aikaa, kun pitää olla vähän piikit pystyssä, suojata sisällä tapahtuvaa myllerrystä.

    Kiitos ihanasta tekstistäsi, Jonna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun haastoit, Kaisa Reetta! <3 Ihanasti tiivistät kommentissasi nuoruuden tuntoja.

      Poista
  5. Tunteellinen siili on yksi suloisimmista Kirsi Kunnaksen runoista ;)

    VastaaPoista
  6. Tämä on niin tärkeä runo - yksi koskettavimmista ja surullisimmista runoista. Hienoa, kun osallistuit haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun ideoit tämän haasteen. Tähän oli kiva osallistua.

      Poista
  7. Kiitos haasteesta, Jonna! Ilman muuta osallistun!

    On aika vaikea valita vain yksi suosikkinsa... Tunteellinen siili on ihana ja niin viisas, Herra Piipoo pelottava ja hauska, Ville ja Valle naurattaa laulettunakin... Melkoinen varastohan näitä on. Rakastettua runoilijaa on ilo lukea uudestaan ja uudestaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min
Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen. Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää.
Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jäänyt kaksin tyttär…