Siirry pääsisältöön

Kirsi Kunnas 90 vuotta -haaste kaikille runon ystäville

Kaisa Reetta haastoi minut mukaan Kirsi Kunnaksen syntymäpäivää juhlistavaan runohaasteeseen, jonka on alun perin ideoinut Opuscolo-blogin Valkoinen kirahvi. Kiitos haasteesta!

Luulenpa, että valintani ei ole kovin omaperäinen, mutta mitään muutakaan runoa en halunnut valita, koska tämä tuli ensimmäisenä mieleeni ja aina, kun kuulen Kirsi Kunnaksesta puhuttavan, ajattelen juuri tätä tekstiä. Lisäksi runolla on suuri merkitys minulle. Runo on Tunteellinen siili kokoelmasta Tiitiäisen satupuu (1956). 

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
Minä en kuulu niihin, joille Tiitiäisen satupuuta olisi lapsena luettu, mutta muistan törmänneeni Tunteelliseen siiliin joskus varhaisessa teini-iässä. Kun lueskelin runoa yksin, maistelin sen sanoja ja tunnustelin tunnelmaa, jotain tapahtui. Runo ikään kuin tuli minuun, ymmärsin sen sanoman syvästi ja voimakkaasti. Samaistuin vahvasti tuohon tunteelliseen siiliin, joka on yksinäinen ja kaipaa sitä, että hänen todellinen minänsä nähtäisiin piikikkään ulkokuoren alta. Kuinka moni meistä onkaan kokenut joskus tulleensa ymmärretyksi väärin pelkän ulkoisen olemuksen perusteella?


Samalla hetkellä, kun Tunteellinen siili muutti sisälleni, osaksi minua, ymmärsin, kuinka paljon runo voi sanoa vain muutamassa säkeessä. Silloin minusta tuli runojen todellinen lukija, joka eli omia ja muiden tunteita runojen kautta ja - ehkä sen nyt voi tunnustaa - kirjoitti pöytälaatikon pullolleen nuoruuden tunnekuohuja ja elämän merkityksen pohdintaa. Ehkä on hyvä, että pöytälaatikkorunoilu on jäänyt ja todistusaineistot kadonneet, mutta rakkaus kieleen ja kielen merkitysten maistelemiseen on säilynyt. Kirsi Kunnaksen runolla on mielestäni suuri merkitys siinä, miten arvokkaaksi osaksi elämääni kieli on muodostunut.


Vaikka runolla on ikää lähes kuusikymmentä vuotta, on sen sanoma ajaton ja edelleen ajankohtainen. Toivoisin, että meillä kaikilla riittäisi uskallusta kurkistaa toisissamme ulkokuoren taakse, vaikkei ensivaikutelma siihen houkuttelisikaan. 


Nyt haastan mukaan Luettua elämää -blogin Elinan, Lumiomenan Katjan ja Hiirenkorvia ja muita merkintöjä -blogin Joanan.




Haasteen säännöt ovat tässä:
1. Kerro, mikä Kirsi Kunnaksen runoista on sinulle tärkeä ja miksi. Voit myös kertoa, miten olet tullut tutuksi runoilijan tuotantoon. Tekstin tyyli on vapaa. 
2. Kirjoita aiheesta blogiteksti, jonka yhteydessä mainitset haasteen alkuperän. Liitä tekstiisi haasteen säännöt.
3. Lähetä haaste 3-5 Kirsi Kunnaksen runoihin tutustuneelle. 
4. Kerro osallistumisestasi kommentoimalla täällä. Valkoinen kirahvi tekee jälleen koosteen vastausten pohjalta.

5. Aikaa vastaamiseen on joulukuun kuudenteen päivään saakka. 

Kommentit

  1. Ihana runo ja kaunis kirjoitus! Tunteellinen siili on aina yhtä koskettava, ja oi, Kirsi Kunnas on antanut sinulle tällä runollaan mitä hienoimman lahjan, rakkauden runoihin ja kieleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentistasi, Katja! Voiko hienompaa lahjaa toivoakaan?

      Poista
  2. Olen tajunnut tunteellisen siilin ihanuuden viime keväänä, kun koulumme kuoron kanssa esitimme Musiikkitalossa eläinlaulusarjan, johon kuului myös uudelleen sävelletty tunteellinen siili. Tuota runoa ei nyt pysty lukemaan ilman, että melodia tulee mieleen, ja sanat ovat aivan ihanat. Niin totta ja kuitenkin satua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, en voi kuin arvailla, kuinka hienolta runo mahtaa sävellettynä kuulostaa. Olisipa ihanaa joskus kuulla.

      Poista
  3. Kiitos haasteesta. <3 Tunteellinen siili on kyllä yksi ihanimmista Kirsi Kunnaksen runoista.

    Vastaan haasteeseen piakkoin, täytyy vaan hieman miettiä omaa Kirsi Kunnas -suhdettani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos osallistut! Kovin mielelläni ajatuksiasi luen. <3

      Poista
  4. Oi, valitsit ihanan runon! Tunteellisessa siilissä Kirsi Kunnas pääsi lähelle nuoruuden tunnelmia, sitä aikaa, kun pitää olla vähän piikit pystyssä, suojata sisällä tapahtuvaa myllerrystä.

    Kiitos ihanasta tekstistäsi, Jonna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun haastoit, Kaisa Reetta! <3 Ihanasti tiivistät kommentissasi nuoruuden tuntoja.

      Poista
  5. Tunteellinen siili on yksi suloisimmista Kirsi Kunnaksen runoista ;)

    VastaaPoista
  6. Tämä on niin tärkeä runo - yksi koskettavimmista ja surullisimmista runoista. Hienoa, kun osallistuit haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun ideoit tämän haasteen. Tähän oli kiva osallistua.

      Poista
  7. Kiitos haasteesta, Jonna! Ilman muuta osallistun!

    On aika vaikea valita vain yksi suosikkinsa... Tunteellinen siili on ihana ja niin viisas, Herra Piipoo pelottava ja hauska, Ville ja Valle naurattaa laulettunakin... Melkoinen varastohan näitä on. Rakastettua runoilijaa on ilo lukea uudestaan ja uudestaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…