"- Asia koskee siis miestänne, rouva Quine?
- Juu, Leonora vastasi. - Hän on kadonnut.
- Kuinka kauan hän on ollut kadoksissa? Strike kysyi ja otti automaattisesti muistivihkon käteensä.
- Kymmenen päivää, Leonora sanoi."
Ei ole enää mikään salaisuus, että kirjailijanimen Robert Galbraith taakse kätkeytyy Harry Potterin äiti J.K. Rowling. Salanimellä Rowling on käynnistänyt dekkarisarjan, jonka päähenkilö on yksityisetsivä Cormoran Strike. Sarjan ensimmäistä osaa, Käen kutsua, en ole lukenut, mutta en kokenut olevan haittaa siitä, että hyppäsin suoraan sarjan toiseen osaan. Ellei haitaksi lasketa sitä, että nyt haluaisin kovasti saada myös tuon aloitusosan käsiini.
Silkkiäistoukan ytimessä on kirjailija Owen Quinen katoaminen. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä Quine on tunnettu aiemmistakin katoamistempuistaan. Vaimo pyytääkin yksityisetsivä Striken etsimään Quinen, koska ei kehtaa enää pyytää apua poliisilta ja koska tarvitsee puolisoltaan rahaa. Mutta kun Quine löytyy raa'asti murhattuna, saavat tapahtumat kokonaan uudenlaisen sävyn ja Strike päätyy selvittämään tekoa, johon liittyy brutaaleja piirteitä.
Selvittäminen vaatii monenlaisia käänteitä, joiden perässä pysymisessä on tekemistä. Rikostarinan jännite kuitenkin rakentuu hyvin ja pitää lukijan otteessaan, kun Strike poliisin päätelmistä piittaamatta on varma, että oikeaa murhaajaa ei ole saatu kiinni. Murhaajaa en arvannut - aika harvoin siinä onnistunkaan - mutta loppuratkaisu on mielestäni toimiva ja perusteltu.
Silkkiäistoukassa ei ole kysymys vain kauhean rikoksen selvittämisestä vaan myös esimerkiksi ihmissuhteista. Dekkari sijoittuu kirjalliseen maailmaan, ja kirjallisuus nouseekin esille vahvana teemana, jonka ympärillä tulee pohdittua esimerkiksi niin julkaistavaa kirjallisuutta ja kustannustoimintaa, kiivasta kilpailua kuin myös kirjallisuuden arvostelua. Löytyypä seasta piikki myös verkossa julkaistavia arvosteluja kohtaan:
- Juu, Leonora vastasi. - Hän on kadonnut.
- Kuinka kauan hän on ollut kadoksissa? Strike kysyi ja otti automaattisesti muistivihkon käteensä.
- Kymmenen päivää, Leonora sanoi."
 |
| Robert Galbraith: Silkkiäistoukka (Otava 2014) Englanninkielinen alkuteos The Silkworm 2014 Suomentanut Ilkka Rekiaro Äänikirjan kesto 17h 25 min. Lukija Eero Saarinen. (Kansikuva Elisa Kirjalta) |
Silkkiäistoukan ytimessä on kirjailija Owen Quinen katoaminen. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä Quine on tunnettu aiemmistakin katoamistempuistaan. Vaimo pyytääkin yksityisetsivä Striken etsimään Quinen, koska ei kehtaa enää pyytää apua poliisilta ja koska tarvitsee puolisoltaan rahaa. Mutta kun Quine löytyy raa'asti murhattuna, saavat tapahtumat kokonaan uudenlaisen sävyn ja Strike päätyy selvittämään tekoa, johon liittyy brutaaleja piirteitä.
Selvittäminen vaatii monenlaisia käänteitä, joiden perässä pysymisessä on tekemistä. Rikostarinan jännite kuitenkin rakentuu hyvin ja pitää lukijan otteessaan, kun Strike poliisin päätelmistä piittaamatta on varma, että oikeaa murhaajaa ei ole saatu kiinni. Murhaajaa en arvannut - aika harvoin siinä onnistunkaan - mutta loppuratkaisu on mielestäni toimiva ja perusteltu.
Silkkiäistoukassa ei ole kysymys vain kauhean rikoksen selvittämisestä vaan myös esimerkiksi ihmissuhteista. Dekkari sijoittuu kirjalliseen maailmaan, ja kirjallisuus nouseekin esille vahvana teemana, jonka ympärillä tulee pohdittua esimerkiksi niin julkaistavaa kirjallisuutta ja kustannustoimintaa, kiivasta kilpailua kuin myös kirjallisuuden arvostelua. Löytyypä seasta piikki myös verkossa julkaistavia arvosteluja kohtaan:
Internetin myötä kaikki vajaasivistyneet idiootit voivat leikkiä Michiko Kakutania.
Michiko Kakutania en halua leikkiä vaan totean, että Silkkiäistoukka on toimiva dekkari, joka on hyvin kirjoitettu. Tarinassa on useita mielenkiintoisia henkilöitä, joista päällimmäisenä tietenkin mieleen jää Cormoran Strike. Hän on Afganistanin sodan veteraani, joka on menettänyt jalkansa. Menneisyydessä on repivä parisuhde ja kipeä ero, nykyisyydessä yksinäisyyttä jos kohta kiinnostuneita ja kiinnostavia naisiakin. Isokokoinen mies, jota ei voi järin komeaksi kehua, on henkilönä sellainen, että häneen haluaa tutustua enemmän ja hänelle toivoo hyvää. Kiinnostava hahmo on myös Striken assistentti Robyn, jonka parisuhde on varsin kimurantti ja joka haluaa saada arvostusta työlleen. Parivaljakon töistä luen tai kuulen jatkossa mielelläni lisää.
Cormoran Striken edesottamuksiin ovat perehtyneet myös Minna, Kirjaneito ja Norkku, joka muuten arvasi murhaajan.
Aloittelin tätä juuri, e-kirjan muodossa. Käen kutsu on myös luettuna, ja tosiaan tämän uuden osan alussa näyttää olevan sen verran kertausta Striken vaiheista, että uudetkin lukijat pääsevät mukaan. Vähän hirvittää kirjan pituus. Minusta lähes 500 sivua on paljon dekkarille, mutta taitaa kirja kuitenkin kantaa loppuun asti. :)
VastaaPoistaÄänikirjalle tuo lähes 18 tuntia tuntui etukäteen paljolta, mutta kyllä tarina mielestäni mukavasti vei mukanaan. Mielenkiinnolla odotan, että pääsen lukemaan ajatuksiasi kirjasta.
PoistaMinäkin tykästyin näihin Rowlingin salanimellä kirjoitettuhin dekkareihin äänikirjan muodossa. Tosin vasta nyt sain aikaiseksi tarttua näihin, vaikka olenkin tiennyt tästä salanimi-hommasta jo useamman vuoden ajan. Seuraavana kuuntelussa onkin sarjan kolmas osa :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että nämä toimivat sinullekin. Onkohan näihin tulossa vielä jatkoa?
PoistaHyviä kuunteluhetkiä! :)
Ymmärsin Galbraith/Rowlingin sivuilta, että neljäs osa olisi tekeillä. Tosin sen ilmestymisestä ei ollut mainintaa.
PoistaKolmas osa myös kuunnteltu, ja jäi kyllä niin herkulliseen kohtaan että toivoisin tuon neljännen ilmestyvän pian!
Tosiaan, muistankin että kolmososan päätyttyä tuli tosi malttamaton olo! Nelososa olisi kyllä tervetullut. :)
Poista