Siirry pääsisältöön

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka

"- Asia koskee siis miestänne, rouva Quine?
- Juu, Leonora vastasi. - Hän on kadonnut.
- Kuinka kauan hän on ollut kadoksissa? Strike kysyi ja otti automaattisesti muistivihkon käteensä.
- Kymmenen päivää, Leonora sanoi."
Robert Galbraith:
Silkkiäistoukka
(Otava 2014)
Englanninkielinen alkuteos
The Silkworm 2014
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Äänikirjan kesto 17h 25 min.
Lukija Eero Saarinen.
(Kansikuva Elisa Kirjalta)
Ei ole enää mikään salaisuus, että kirjailijanimen Robert Galbraith taakse kätkeytyy Harry Potterin äiti J.K. Rowling. Salanimellä Rowling on käynnistänyt dekkarisarjan, jonka päähenkilö on yksityisetsivä Cormoran Strike. Sarjan ensimmäistä osaa, Käen kutsua, en ole lukenut, mutta en kokenut olevan haittaa siitä, että hyppäsin suoraan sarjan toiseen osaan. Ellei haitaksi lasketa sitä, että nyt haluaisin kovasti saada myös tuon aloitusosan käsiini.

Silkkiäistoukan ytimessä on kirjailija Owen Quinen katoaminen. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä Quine on tunnettu aiemmistakin katoamistempuistaan. Vaimo pyytääkin yksityisetsivä Striken etsimään Quinen, koska ei kehtaa enää pyytää apua poliisilta ja koska tarvitsee puolisoltaan rahaa. Mutta kun Quine löytyy raa'asti murhattuna, saavat tapahtumat kokonaan uudenlaisen sävyn ja Strike päätyy selvittämään tekoa, johon liittyy brutaaleja piirteitä.

Selvittäminen vaatii monenlaisia käänteitä, joiden perässä pysymisessä on tekemistä. Rikostarinan jännite kuitenkin rakentuu hyvin ja pitää lukijan otteessaan, kun Strike poliisin päätelmistä piittaamatta on varma, että oikeaa murhaajaa ei ole saatu kiinni. Murhaajaa en arvannut - aika harvoin siinä onnistunkaan - mutta loppuratkaisu on mielestäni toimiva ja perusteltu.

Silkkiäistoukassa ei ole kysymys vain kauhean rikoksen selvittämisestä vaan myös esimerkiksi ihmissuhteista. Dekkari sijoittuu kirjalliseen maailmaan, ja kirjallisuus nouseekin esille vahvana teemana, jonka ympärillä tulee pohdittua esimerkiksi niin julkaistavaa kirjallisuutta ja kustannustoimintaa, kiivasta kilpailua kuin myös kirjallisuuden arvostelua. Löytyypä seasta piikki myös verkossa julkaistavia arvosteluja kohtaan:
Internetin myötä kaikki vajaasivistyneet idiootit voivat leikkiä Michiko Kakutania.
Michiko Kakutania en halua leikkiä vaan totean, että Silkkiäistoukka on toimiva dekkari, joka on hyvin kirjoitettu. Tarinassa on useita mielenkiintoisia henkilöitä, joista päällimmäisenä tietenkin mieleen jää Cormoran Strike. Hän on Afganistanin sodan veteraani, joka on menettänyt jalkansa. Menneisyydessä on repivä parisuhde ja kipeä ero, nykyisyydessä yksinäisyyttä jos kohta kiinnostuneita ja kiinnostavia naisiakin. Isokokoinen mies, jota ei voi järin komeaksi kehua, on henkilönä sellainen, että häneen haluaa tutustua enemmän ja hänelle toivoo hyvää. Kiinnostava hahmo on myös Striken assistentti Robyn, jonka parisuhde on varsin kimurantti ja joka haluaa saada arvostusta työlleen. Parivaljakon töistä luen tai kuulen jatkossa mielelläni lisää.

Cormoran Striken edesottamuksiin ovat perehtyneet myös Minna, Kirjaneito ja Norkku, joka muuten arvasi murhaajan.

Kommentit

  1. Aloittelin tätä juuri, e-kirjan muodossa. Käen kutsu on myös luettuna, ja tosiaan tämän uuden osan alussa näyttää olevan sen verran kertausta Striken vaiheista, että uudetkin lukijat pääsevät mukaan. Vähän hirvittää kirjan pituus. Minusta lähes 500 sivua on paljon dekkarille, mutta taitaa kirja kuitenkin kantaa loppuun asti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänikirjalle tuo lähes 18 tuntia tuntui etukäteen paljolta, mutta kyllä tarina mielestäni mukavasti vei mukanaan. Mielenkiinnolla odotan, että pääsen lukemaan ajatuksiasi kirjasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…