"Koko päivänä he eivät puhunet perheestä, joka oli matkustanut tiehensä. Hemuli kuljeskeli puutarhassa ja haravoi lehtiä ja jutteli kaikesta mikä hänen mieleensä juolahti, ja homssu juoksi hänen jäljessään ja kokosi lehtiä koriin eikä puhunut juuri mitään."
Muumilaakson marraskuu sopii nimensä puolesta tähän vuodenaikaan mainiosti - ja toki muutenkin. Säästelinkin kirjaa tarkoituksella näihin syksyisiin hetkiin.
Syksyyn kuuluu lähdön tuntu. Lähdetty on myös Muumilaaksosta: muumiperhe on poissa. Muumilaakson marraskuu onkin ainoa muumikirja, jossa muumeja ei lainkaan tavata. Nuo valkoiset hahmot loistavat poissaolollaan, kun heidän kotilaaksoonsa saapuu monenlaista kulkijaa.
Noista kulkijoista sydämeni vei Ruttuvaari, joka tietää, "miten tärkeää on lykätä hartaasti odotettuja asioita tuonnemmaksi" ja päättää matkustaa muumilaaksoon odotettuaan riittävän kauan ja kestettyään tarpeeksi sukulaisiaan, jotka luulevat häntä kuuroksi.
Vilijonkka puolestaan touhottaa ja siivoaa ja haluaisi ottaa Muumimamman paikan. Se ei kuitenkaan onnistu vain sillä, että siirtää ruokapöydän ulos. Onko muuttuminen edes lopulta niin tärkeää?
Muumilaakson marraskuu on mietteliäs, melankolinenkin. Tarinassa on syksyistä asettumista
paikoilleen mutta myös oman olemisen pohdintaa. Tove Jansson kuvaa hurmaavan kauniisti ja viisaasti hahmojaan ja heidän maisemaansa, ja kirjan lopussa on jotain lohdullisen kaunista. Muumilaakson marraskuu on ihana, se asettuu tähän asti lukemieni muumikirjojen ykköseksi.
Muumilaakson marraskuu on ensimmäinen kirja, jonka luen Talven lukuhaasteeseen.
 |
| Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (WSOY 2010) Ruotsinkielinen alkuteos Sent i november 1970 Ensimmäinen suomenkielinen painos 1970 Suomentanut Kaarina Helakisa Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 161 sivua |
Syksyyn kuuluu lähdön tuntu. Lähdetty on myös Muumilaaksosta: muumiperhe on poissa. Muumilaakson marraskuu onkin ainoa muumikirja, jossa muumeja ei lainkaan tavata. Nuo valkoiset hahmot loistavat poissaolollaan, kun heidän kotilaaksoonsa saapuu monenlaista kulkijaa.
Noista kulkijoista sydämeni vei Ruttuvaari, joka tietää, "miten tärkeää on lykätä hartaasti odotettuja asioita tuonnemmaksi" ja päättää matkustaa muumilaaksoon odotettuaan riittävän kauan ja kestettyään tarpeeksi sukulaisiaan, jotka luulevat häntä kuuroksi.
Vilijonkka puolestaan touhottaa ja siivoaa ja haluaisi ottaa Muumimamman paikan. Se ei kuitenkaan onnistu vain sillä, että siirtää ruokapöydän ulos. Onko muuttuminen edes lopulta niin tärkeää?
- Miksi asiat muuttuisivat? Mymmeli kysyi. - Hemuli on aina hemuli ja hänen elämässään tapahtuu aina samanlaisia asioita. Ja mymmeleille sattuu toisinaan niin, että he lähtevät tiehensä jottei heidän tarvitsisi siivota. Hän nauroi ääneen ja läiskäytti käpälillään polviaan.Ruttuvaarin ja Vilijonkan lisäksi Muumilaaksoon saapuvat pikkuinen homssu Tuhto, Nuuskamuikkunen, Hemuli ja Mymmeli, kukin omista syistään. Yllätys on melkoinen, kun Muumitalo on tyhjä, mutta sisälle joukkio pääsee, sillä eihän muumitalon ovia lukita koskaan. Sekalainen joukko törmäilee toisiinsa mutta jonkinlainen yhteinen sävel kuitenkin löytyy ja lopulta on juhlan aika.
Muumilaakson marraskuu on mietteliäs, melankolinenkin. Tarinassa on syksyistä asettumista
paikoilleen mutta myös oman olemisen pohdintaa. Tove Jansson kuvaa hurmaavan kauniisti ja viisaasti hahmojaan ja heidän maisemaansa, ja kirjan lopussa on jotain lohdullisen kaunista. Muumilaakson marraskuu on ihana, se asettuu tähän asti lukemieni muumikirjojen ykköseksi.
Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa.Kirjan ovat lukeneet monet, mainittakoon tässä uusimpina Main, Ellenin, Katjan ja Leenan bloggaukset. Leenan postauksen alusta löytyy muuten sattumalta hieman pidempänä tuo sitaatti, johon oman tekstini lopetan.
Muumilaakson marraskuu on ensimmäinen kirja, jonka luen Talven lukuhaasteeseen.
Muumilaakson marraskuu on jostakin syystä ollut monen bloggarin lukulistalla. Symppis kirja. Tosiaan hieman melankolinen, mutta oikein opettavainen :)
VastaaPoistaEhkä tämä vuodenaika on tehnyt tehtävänsä. Kirja sopii sekä nimeltään että sisällöltään hienosti marraskuuhun!
PoistaJonna, tämä kirja on niin suloinen ja koskettava ja jotenkin rauhoittavakin. Merin kirjat, nämä paksummat muumikirjat siirtyivät nyt minun kirjastooni;) Katsotaan koska muistaa kaivata...
VastaaPoistaEihän juuri tuota sitaattia voinut jättää pois: Se on suloista vuodenaikabalsamia <3
Kaikkea tuota mainitsemaasi kirja tosiaan on! Ihanaa, kun sinulla on omassa kirjastossa muumikirjoja - niiden pariin on niin hyvä palata aina aika ajoin. Ehkä Meri sallii sinun kirjat pitää hyvässä tallessa. :)
PoistaTuo sitaatti oli niin sopiva tähän vuodenaikaan. <3
Muumilaakson marraskuu on kyllä todella upea. Levollisuus ja rauhoittavuus kiireiden keskellä puhuttelivat minua paljon.
VastaaPoistaOlen iloinen, että juuri tämä muumikirja on omanani. Sen levollisuuden ja viisaiden ajatusten pariin on ihanaa palata.
Poista