Siirry pääsisältöön

Mo Yan: Viinamaa

"Minä en ole päissäni, minä olen erikoistutkija Ding Gou'er, minut on määrätty Viinamaahan tutkimaan korruptoituneista virkamiehistä koostuvaa rikollisjoukkiota, jonka johdossa on Jim Gangzuan ja jonka väitetään kypsentävän ja syövän pieniä poikalapsia, se on tärkeä juttu, täydellistä omistautumista vaativa juttu, harvinaisen julma ihan koko maailman mittapuulla arvioituna, sillä tällaisiin mittasuhteisiin paisunutta korruptiota ei ollut onnistuttu paljastamaan koskaan aikaisemmin."
Mo Yan: Viinamaa (Otava 2014)
Kiinankielinen alkuteos Jiuguo 1992
Suomentanut Riina Vuokko
468 sivua
Toissa vuonna kirjallisuuden Nobelilla palkittu Mo Yan kirjoittaa taiteilijanimellä, joka tarkoittaa "älä puhu". Tämä takakansiliepeestä löytynyt tieto kulki mukanani, kun lähdin kirjailijan mukana Kiinaan, salaperäiseen Viinamaahan, jossa paljon jätetään sanomatta samalla, kun huhumylly pyörii kiivaana. Erään suuren huhun perässä Viinamaahan matkaa erikoistutkija Ding Gou'er, jonka tehtävänä on selvittää, pitävätkö puheet poikalasten syömisestä paikkansa. Kuten odottaa saattaa, Viinamaassa viina virtaa, eikä Gou'erin ajatus säily kovin kirkkaana, hän kun kärsii huonosta viinapäästä.

Gou'erin tarinan rinnalla kulkee kirjeenvaihto nuoren kirjailijanalun Li Yidoun ja Mo Yanin välillä. Kirjeiden mukana on Lin kirjoittamia novelleja, joiden hän kiihkeästi toivoo tulevan julkaistuksi. Molta hän odottaa saavansa apua. Novelleissa toistuu samoja teemoja ja tapahtumia, joita Ding Gou'er matkallaan kohtaa. Loppujen lopuksi erikoistutkija Gou'erin matka väistyy taka-alalle, kun suuri kirjailija matkaa Viinamaahan tapaamaan suojattiaan. Eikä loppujen lopuksi tunnu olevan suurtakaan merkitystä sillä, mikä oikein on totta ja mikä ei.

Viinamaa on erikoinen yhdistelmä. Se on ainakin makaaberi, hersyvä, kauhea, kiinnostava, kulinaristinen ja iljettävä. Se on satiiri, joka pilkkaa korruptoitunutta yhteiskuntaa nostamalla esille esimerkiksi ylettömiä kohteliaisuussääntöjä ja ihmisen yhteiskunnallisen aseman ylikorostunutta merkitystä. Ihmisten usko alkoholin voimaan kohoaa koomisiin mittoihin. Ivalta ei säästy itse kirjallisuuskaan: kirjailija suhtautuu itseironisesti hahmoonsa ja Li Yidoun kanssa käydyn kirjeenvaihdon kautta hahmottuu kirjailijan uran haasteita.

Mitä tästä kaikesta oikein pitäisi sitten ajatella? Kirjan päätyttyä tuntuu, kuin olisi hypännyt karusellista pois pitkän ajelun jälkeen. Kaikista tarinan elementeistä en pidä, mutta lopulta päädyn toteamaan, että minusta kirja on hyvä, vaikka pieni yksityiskohtien karsiminen tuskin olisi kokonaisuudelle pahaa tehnyt: paikoin kerronta sortuu jaaritteluun. Mo Yan kirjoittaa sujuvasti ja Riina Vuokon suomennos tekee sujuvalle kynälle kunniaa. Romaani herättää hersyvyydessään ajatuksia, ja onnistuipa kirja kerran kadottamaan yöuneni: kuvaus pienen Aarre-pojan viemisestä ruoantuotantoon oli iltayöstä liikaa, kun lähellä tuhisi samanikäinen ja -kokoinen pienokainen.

Omituisista sattumuksista ja kummallisista käänteistä pitävälle kirjaa voi suositella. Napakkaa juonivetoista tarinaa ja selkeää loppuratkaisua kaipaavan sen sijaan kannattanee jättää kirja suosiolla hyllyyn.

Viinamaasta on kirjoittanut myös Arja.

Kommentit

  1. Kirjoituksesi toi mieleen Mo Yanilta lukemani Seitsemän elämääni. Satiiria ja itseironiaa, niitä oli siinäkin. Vaikuttaa kirjalta, jonka voisin hyvinkin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain luin, että Mo Yan käyttää näissä kahdessa teoksessa samoja elementtejä. En ole Seitsemän elämääni -romaania lukenut, joten en osaa yhtäläisyyksistä mitään sanoa. Tämän perusteella tuo toinenkin kyllä kiinnostaa.

      Poista
  2. Mo Yan kiinnostaa kovasti. Toisaalta tuo mainitsemasi karuselliajelu houkuttelisi, toisaalta se vähän pelottaakin. Pitänee kokeilla tätä, sillähän se selviää onko minusta kiinalaiseen karuselliin vai ei. :)

    Kiitos hyvästä ja valaisevasta arviosta! (Ja palaan tänne kommenttikierrokselle piakkoin. Olen lukenut kaikki arviosi, mutta olen onneton puhelimella kommentoija. On kuitenkin sanottavaa moneen, joten näkemisiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin kiva kuulla, mitä ajatuksia kiinalainen karuselli sinussa herättää. :)

      Kiitos kommentistasi! Onpa mukavaa, että olet käynyt vierailemassa blogissani. Näkemisiin! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?