Siirry pääsisältöön

Mo Yan: Viinamaa

"Minä en ole päissäni, minä olen erikoistutkija Ding Gou'er, minut on määrätty Viinamaahan tutkimaan korruptoituneista virkamiehistä koostuvaa rikollisjoukkiota, jonka johdossa on Jim Gangzuan ja jonka väitetään kypsentävän ja syövän pieniä poikalapsia, se on tärkeä juttu, täydellistä omistautumista vaativa juttu, harvinaisen julma ihan koko maailman mittapuulla arvioituna, sillä tällaisiin mittasuhteisiin paisunutta korruptiota ei ollut onnistuttu paljastamaan koskaan aikaisemmin."
Mo Yan: Viinamaa (Otava 2014)
Kiinankielinen alkuteos Jiuguo 1992
Suomentanut Riina Vuokko
468 sivua
Toissa vuonna kirjallisuuden Nobelilla palkittu Mo Yan kirjoittaa taiteilijanimellä, joka tarkoittaa "älä puhu". Tämä takakansiliepeestä löytynyt tieto kulki mukanani, kun lähdin kirjailijan mukana Kiinaan, salaperäiseen Viinamaahan, jossa paljon jätetään sanomatta samalla, kun huhumylly pyörii kiivaana. Erään suuren huhun perässä Viinamaahan matkaa erikoistutkija Ding Gou'er, jonka tehtävänä on selvittää, pitävätkö puheet poikalasten syömisestä paikkansa. Kuten odottaa saattaa, Viinamaassa viina virtaa, eikä Gou'erin ajatus säily kovin kirkkaana, hän kun kärsii huonosta viinapäästä.

Gou'erin tarinan rinnalla kulkee kirjeenvaihto nuoren kirjailijanalun Li Yidoun ja Mo Yanin välillä. Kirjeiden mukana on Lin kirjoittamia novelleja, joiden hän kiihkeästi toivoo tulevan julkaistuksi. Molta hän odottaa saavansa apua. Novelleissa toistuu samoja teemoja ja tapahtumia, joita Ding Gou'er matkallaan kohtaa. Loppujen lopuksi erikoistutkija Gou'erin matka väistyy taka-alalle, kun suuri kirjailija matkaa Viinamaahan tapaamaan suojattiaan. Eikä loppujen lopuksi tunnu olevan suurtakaan merkitystä sillä, mikä oikein on totta ja mikä ei.

Viinamaa on erikoinen yhdistelmä. Se on ainakin makaaberi, hersyvä, kauhea, kiinnostava, kulinaristinen ja iljettävä. Se on satiiri, joka pilkkaa korruptoitunutta yhteiskuntaa nostamalla esille esimerkiksi ylettömiä kohteliaisuussääntöjä ja ihmisen yhteiskunnallisen aseman ylikorostunutta merkitystä. Ihmisten usko alkoholin voimaan kohoaa koomisiin mittoihin. Ivalta ei säästy itse kirjallisuuskaan: kirjailija suhtautuu itseironisesti hahmoonsa ja Li Yidoun kanssa käydyn kirjeenvaihdon kautta hahmottuu kirjailijan uran haasteita.

Mitä tästä kaikesta oikein pitäisi sitten ajatella? Kirjan päätyttyä tuntuu, kuin olisi hypännyt karusellista pois pitkän ajelun jälkeen. Kaikista tarinan elementeistä en pidä, mutta lopulta päädyn toteamaan, että minusta kirja on hyvä, vaikka pieni yksityiskohtien karsiminen tuskin olisi kokonaisuudelle pahaa tehnyt: paikoin kerronta sortuu jaaritteluun. Mo Yan kirjoittaa sujuvasti ja Riina Vuokon suomennos tekee sujuvalle kynälle kunniaa. Romaani herättää hersyvyydessään ajatuksia, ja onnistuipa kirja kerran kadottamaan yöuneni: kuvaus pienen Aarre-pojan viemisestä ruoantuotantoon oli iltayöstä liikaa, kun lähellä tuhisi samanikäinen ja -kokoinen pienokainen.

Omituisista sattumuksista ja kummallisista käänteistä pitävälle kirjaa voi suositella. Napakkaa juonivetoista tarinaa ja selkeää loppuratkaisua kaipaavan sen sijaan kannattanee jättää kirja suosiolla hyllyyn.

Viinamaasta on kirjoittanut myös Arja.

Kommentit

  1. Kirjoituksesi toi mieleen Mo Yanilta lukemani Seitsemän elämääni. Satiiria ja itseironiaa, niitä oli siinäkin. Vaikuttaa kirjalta, jonka voisin hyvinkin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain luin, että Mo Yan käyttää näissä kahdessa teoksessa samoja elementtejä. En ole Seitsemän elämääni -romaania lukenut, joten en osaa yhtäläisyyksistä mitään sanoa. Tämän perusteella tuo toinenkin kyllä kiinnostaa.

      Poista
  2. Mo Yan kiinnostaa kovasti. Toisaalta tuo mainitsemasi karuselliajelu houkuttelisi, toisaalta se vähän pelottaakin. Pitänee kokeilla tätä, sillähän se selviää onko minusta kiinalaiseen karuselliin vai ei. :)

    Kiitos hyvästä ja valaisevasta arviosta! (Ja palaan tänne kommenttikierrokselle piakkoin. Olen lukenut kaikki arviosi, mutta olen onneton puhelimella kommentoija. On kuitenkin sanottavaa moneen, joten näkemisiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin kiva kuulla, mitä ajatuksia kiinalainen karuselli sinussa herättää. :)

      Kiitos kommentistasi! Onpa mukavaa, että olet käynyt vierailemassa blogissani. Näkemisiin! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…