Siirry pääsisältöön

Silvia Avallone: Teräs

"Kun isä ja tytär astuivat kadulle, tehtaan korkeimmasta piipusta pöllähti häkäpilvi, joka jäi roikkumaan kirkkaalle taivaalle. Hetkeä myöhemmin niemekkeen toiselta puolelta virisi kevyt tuuli, joka vei sen mennessään.
Mitään ei ollut tapahtunut."
Silvia Avallone: Teräs
(Minerva 2014)
Alkuteos Acciaio 2010
Suomentanut Taru Nyström
427 sivua
Silvia Avallonen Teräs päätyi luettavakseni ylistävien blogiarvioiden myötä. Käsiini osuikin vahva kertomus 2000-luvun toscanalaisesta rannikkokaupungista Piombinosta, jossa elämä ei ole ruusuista ja aurinkoista vaan tummasävyistä, epätoivoistakin.

Anna ja Francesca ovat 13-vuotiaita ja parhaita ystäviä. He kasvavat kohti aikuisuutta pikkukaupungissa, jota hallitsee kuihtuva terästehdas. Väkivalta ja syrjäytyminen ovat tavallisempia kuin tasapainoinen perhe-elämä ja menestyminen. Ikäistensä tavoin tytöt suunnittelevat suuria ja kaipaavat muualle. Kaipuun symboliksi nousee Elban lomasaari, joka on lähellä mutta silti niin kaukana.
Francesca katsoi Elban välkkyvää saarta auton ikkunasta heidän ajaessaan näköalatieltä alas Marconin merenrantakadulle. Saari oli lähellä mutta silti saavuttamattomissa. Lautalla pääsee hetkessä saaren rantaan, mutta en ole koskaan käynyt siellä, Francesca ajatteli. Välimatkaa oli vain neljä kilometriä. Annan kanssa hän olisi voinut uida sinne.
Annan isoveli Alessio työskentelee terästehtaassa, jossa olot ovat vaikeat mutta josta moni paikkakuntalainen saa elantonsa. Vapaa-aikanaan hän tapaa kavereitaan, kaipaa jotain menettämäänsä ja huolehtii sisarestaan samalla, kun perheen isä katoaa hämärien bisnestensä vuoksi pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Francescan isä puolestaan on väkivaltainen, tekee vaimostaan ikäistään vanhemman ja saa tyttärensä haaveilemaan paosta kauas pois. Perheiden tarinat ajautuvat voimalla ja vakuuttavasti eteenpäin samalla, kun he kaikki ovat vain osa yhteisöä, jossa samankaltaiset tarinat toistuvat.

Teräs on vaikuttava ja kiihkeä romaani, joka kuvaa todentuntuisesti ja raa'asti nuorten tyttöjen ja heidän perheidensä elämää. Kirjasta tuli mieleeni toinen italialaisteos, Niccolò Ammanitin Taivaan ja maan väliltä, josta kirjoittaa esimerkiksi Liisa. Teräksessä on samaa tenhoa, joka perustuu esimerkiksi siihen, että maailman nurjia puolia ei kaihdeta vaan ne tuodaan esille tarkasti, eikä esiin piirtyvä kuva tuo lohtua vaan voi jopa satuttaa. Nuoruuden julmuus sekoittuu kauneuteen ja sen ihannointiin, vuokrakasarmien katveessa yhteiskunnan tarjoamat turvaverkot ovat olemattomat eikä poispääsyä tarjota, vaikka elämä olisi sietämätöntä. Talo Toscanassa ei tässä romaanissa tarkoita matkailulehtien aurinkoista maisemaa vaan yhteiskuntakriittistä ja inhorealistista kuvaa maailmasta, jossa aika harvalla on hyvä olla. Nuorille tytöille mahdollisuuksien ovet voivat olla hetken avoinna, mutta jo huomenna voi olla liian myöhäistä, ja sukupolvien ketju jää murtamatta.

Terästä on blogeissa luettu paljon, eikä ihme. Suketuksen bloggauksesta löytyy monta linkkiä muihin arvioihin.

Kommentit

  1. Teräs on tämän vuoden yllättäjä. Hieno kirja, raaka, muttei sentään ihan pikimusta. Monta tärkeää teemaa, jotka kuljetetaan läpi tarinan. Jotain samantyyppistä olisi kiinnostavaa lukea myös Suomesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pikimusta, ei tosiaan. Olisipa tosiaan kiinnostavaa lukea jotain samantyyppistä Suomestakin. En tiedä, onko tämäntyyppinen kirjallisuus Italiassa tällä hetkellä jotenkin enemmänkin esillä, mutta yhtäläisyyksiä Ammanitin tuotantoon on mielestäni nähtävissä.

      Poista
  2. Jonna, tämä on ihan mun kova suosikki ja myöskin yllättäjä, sillä en ole kovastikaan innostunut italialaisesta kirjallisuudesta.

    Kirjoitit hienosti ja kirjan henkeen, joten lopetuksesi sinetöi kirjan viestin. Silti en kokenut syvää lohduttomuutta, sillä Silvian tyylissä on jotain...uhmaa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sinun arviosi olleen yksi niistä, jotka innoittivat minut lukemaan tämän teoksen. Kiitos siitä, Leena - tämä olisi muutoin saattanut hyvinkin mennä ohitse.
      Kirjan lopusta itse asiassa luin toivoa. Ehkä muutos on mahdollinen? Uhma voisi puhua muutoksen puolesta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo