Siirry pääsisältöön

Marja Björk: Puuma

"Nuori ja kaunis mies, joka ehkä vielä uskoi, ettei tulisi koskaan vanhaksi. Kauko pullisteli joskus itseään peilin edessä ja näytti apinamiesliikkeitä. - Olenko minä lihaksikas? -Et."
Marja Björk: Puuma
(Like 2010)
Äänikirjan kesto 4 h 30 min.
Lukija Lilli Collan
(Kansikuva Elisa Kirjalta)
Marja Björkin romaanin Puuma päähenkilö on Malla, menestynyt ja itsetietoinen nainen, joka havaitsee naapuriin muuttaneen miehen ja päätyy tämän kanssa suhteeseen. Yhteiselämä Kaukon kanssa jatkuu omia uriaan, ja Mallan mielestä pitkä liitto on "satama, josta käsin voi seikkailla itseään satuttamatta". Kun oma ja miehen ikääntyminen on väistämätön tosiasia, on uutta pontta hyvä hakea nuoremman miehen luota.

Ensivaikutelma kirjasta on kepeä, mutta pinnan alta löytyy syvempiä sävyjä. Takaumat Mallan lapsuuteen kertovat jostain rikkinäisestä: mihin äiti katosi öisin? Nykyajassa selviää, että Mallan äidin maailmankuva on varsin kylmä ja kyyninen, ja samaa aistii myös Mallasta. Kuinka yksinäinen hän lopulta on?

Mielenkiintoinen sivuhenkilö on Mallan ystävä Riitta, joka on säntäämässä naimisiin Tuomaksen kanssa. Miehen todellinen luonne hautautuu Riitan silmissä suuren yhdistävän tekijän taakse: molemmat ovat uskovaisia, "uskiksia", ja on kuin liitto olisi taivaassa määrätty. Ja tietenkin liitto täytyy siunata mahdollisimman täydellisesti, vaikka varoitusmerkit olisivat nähtävissä jo ennen hääpäivää.

Puuman hahmot kaikkiaan ovat sen verran ikäviä, että samaistumisen kohteita en oikein onnistunut löytämään. Lopun tunnelma kuitenkin toi itse päähenkilön lähemmäksi ja onnistui jotenkin oudolla tavalla ymmärtämään häntä, vaikka alkuvaiheissa minulta ei ymmärrystä herunut.

Tämä kirja olisi varmasti pitänyt kuuntelemisen sijaan lukea. Äänikirjaversio ei juuri tehnyt kunniaa sujuvalle tekstille, joka ajoittain jäi häiritsevien tekijöiden alle pimentoon. Seassa oli kummallisia korjauksia ja toistoja, ja kaiken huippu oli kirjan lopetus, josta tuli mieleen, että nyt on vahingossa laitettu levitykseen jokin harjoitusversio. Kuuntelemisen päätyttyä olin tyytyväinen siihen, että ostin kirjan Elisa Kirjan tarjouksista: olisi ottanut aika mojovasti päähän, jos olisin maksanut noin huonosta versiosta täyden hinnan.

Itse kirjaa sen sijaan voin suositella. Se on helposti lähestyttävä ja kiinnostava, jos eritteet ja ruumiillisuus eivät häiritse.

Muualla:
Kirjainten virrassa, Leena LumiKirjapeto, Kaiken voi lukea! ja Naakku ja kirjat.

Kommentit

  1. Mielesstäni Björkiltä on parempiakin kirjoja mm. Poika ja Mustalaisäidin kehtolaulu. Olen lukenut myös Puuman, josta en oikein muista muuta kuin sen oman miehen pettämisen ja nuoremmat miehet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustalaisäidin kehtolaulua on kehuttu ja se onkin lukulistallani. Tässä kirjassa olikin kiinnostavaa se, että Mallan lapsuudenystävä Orvokin kautta hipaistaan romanikulttuuria.

      Poista
  2. Meinasin joskus ostaa tämän kun näin Suomalaisen Löytöjä-hyllyssä. Silloin olin tosin kirjanostokiellossa ja samassa hyllyssä nökötti myös No ja minä, johon sitten lopulta päädyin. Mutta täytynee lukea tämäkin, ihmisten kurjuus kiinnostaa aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ja minä taas on kirja, johon minä aion jossain vaiheessa tarttua. :)
      Minulle kirjanostokielto näköjään tarkoittaa sitä, että pitäisi kirjakaupat kiertää kokonaan kaukaa. Tänään mukaan lähti aivan huomaamatta kaksi pokkaria, vaikka kauppaan sisälle mennessäni vannoin vain katselevani.

      Poista
  3. Kurjaa, että äänitoteutus oli noin kömpelö. Itse olen tähän asti ärsyyntynyt lähinnä lukijan äänestä mutta tuommoisia toistoja tai korjauksia ei ole tullut vastaan. Eräs lukija henkäili välillä äänekkäästi sisään, ja aloin jossain vaiheessa oikein odottaa, milloin se hassu pieni ääni taas tulee. :) Kirja jäi tosin kesken ihan sisällön vuoksi.

    Minun kirjani tämä ei selvästi ole muutenkaan, sillä eritteet ei liiemmin kiinnosta. :D Juuri jätin Katja Ketun Surujenkerääjän kesken näiden eritehommien vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole aiemmin sattunut eteen noin huonoa toteutusta. Ei luulisi olevan liian hankalaa editoida virhekohtia pois.

      Paikoin Puuman meno on sen verran roisia, että en aivan omalla mukavuusalueellani ollut. Mutta onneksi tarinassa oli muutakin. :)

      Poista
  4. Ruumiillisuus kyllä kiinnostaa, mutta jos se on itsetarkoituksellista, niin sitten ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tapauksessa sen karsimisesta tuskin olisi koitunut haittaa.

      Poista
  5. Minä pidin tästä ja yllätyin Björkin rohkeudesta aiheen käsittelyssä. Samaistumisia kaipaa, mutta ihan aina niitä vain ei voi löytää.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkea Björk tosiaan on.
      Ei tosiaan aina voi samaistumisen kohteita löytää - eikä toisaalta tarvitsekaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…