Siirry pääsisältöön

Marja Björk: Puuma

"Nuori ja kaunis mies, joka ehkä vielä uskoi, ettei tulisi koskaan vanhaksi. Kauko pullisteli joskus itseään peilin edessä ja näytti apinamiesliikkeitä. - Olenko minä lihaksikas? -Et."
Marja Björk: Puuma
(Like 2010)
Äänikirjan kesto 4 h 30 min.
Lukija Lilli Collan
(Kansikuva Elisa Kirjalta)
Marja Björkin romaanin Puuma päähenkilö on Malla, menestynyt ja itsetietoinen nainen, joka havaitsee naapuriin muuttaneen miehen ja päätyy tämän kanssa suhteeseen. Yhteiselämä Kaukon kanssa jatkuu omia uriaan, ja Mallan mielestä pitkä liitto on "satama, josta käsin voi seikkailla itseään satuttamatta". Kun oma ja miehen ikääntyminen on väistämätön tosiasia, on uutta pontta hyvä hakea nuoremman miehen luota.

Ensivaikutelma kirjasta on kepeä, mutta pinnan alta löytyy syvempiä sävyjä. Takaumat Mallan lapsuuteen kertovat jostain rikkinäisestä: mihin äiti katosi öisin? Nykyajassa selviää, että Mallan äidin maailmankuva on varsin kylmä ja kyyninen, ja samaa aistii myös Mallasta. Kuinka yksinäinen hän lopulta on?

Mielenkiintoinen sivuhenkilö on Mallan ystävä Riitta, joka on säntäämässä naimisiin Tuomaksen kanssa. Miehen todellinen luonne hautautuu Riitan silmissä suuren yhdistävän tekijän taakse: molemmat ovat uskovaisia, "uskiksia", ja on kuin liitto olisi taivaassa määrätty. Ja tietenkin liitto täytyy siunata mahdollisimman täydellisesti, vaikka varoitusmerkit olisivat nähtävissä jo ennen hääpäivää.

Puuman hahmot kaikkiaan ovat sen verran ikäviä, että samaistumisen kohteita en oikein onnistunut löytämään. Lopun tunnelma kuitenkin toi itse päähenkilön lähemmäksi ja onnistui jotenkin oudolla tavalla ymmärtämään häntä, vaikka alkuvaiheissa minulta ei ymmärrystä herunut.

Tämä kirja olisi varmasti pitänyt kuuntelemisen sijaan lukea. Äänikirjaversio ei juuri tehnyt kunniaa sujuvalle tekstille, joka ajoittain jäi häiritsevien tekijöiden alle pimentoon. Seassa oli kummallisia korjauksia ja toistoja, ja kaiken huippu oli kirjan lopetus, josta tuli mieleen, että nyt on vahingossa laitettu levitykseen jokin harjoitusversio. Kuuntelemisen päätyttyä olin tyytyväinen siihen, että ostin kirjan Elisa Kirjan tarjouksista: olisi ottanut aika mojovasti päähän, jos olisin maksanut noin huonosta versiosta täyden hinnan.

Itse kirjaa sen sijaan voin suositella. Se on helposti lähestyttävä ja kiinnostava, jos eritteet ja ruumiillisuus eivät häiritse.

Muualla:
Kirjainten virrassa, Leena LumiKirjapeto, Kaiken voi lukea! ja Naakku ja kirjat.

Kommentit

  1. Mielesstäni Björkiltä on parempiakin kirjoja mm. Poika ja Mustalaisäidin kehtolaulu. Olen lukenut myös Puuman, josta en oikein muista muuta kuin sen oman miehen pettämisen ja nuoremmat miehet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustalaisäidin kehtolaulua on kehuttu ja se onkin lukulistallani. Tässä kirjassa olikin kiinnostavaa se, että Mallan lapsuudenystävä Orvokin kautta hipaistaan romanikulttuuria.

      Poista
  2. Meinasin joskus ostaa tämän kun näin Suomalaisen Löytöjä-hyllyssä. Silloin olin tosin kirjanostokiellossa ja samassa hyllyssä nökötti myös No ja minä, johon sitten lopulta päädyin. Mutta täytynee lukea tämäkin, ihmisten kurjuus kiinnostaa aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ja minä taas on kirja, johon minä aion jossain vaiheessa tarttua. :)
      Minulle kirjanostokielto näköjään tarkoittaa sitä, että pitäisi kirjakaupat kiertää kokonaan kaukaa. Tänään mukaan lähti aivan huomaamatta kaksi pokkaria, vaikka kauppaan sisälle mennessäni vannoin vain katselevani.

      Poista
  3. Kurjaa, että äänitoteutus oli noin kömpelö. Itse olen tähän asti ärsyyntynyt lähinnä lukijan äänestä mutta tuommoisia toistoja tai korjauksia ei ole tullut vastaan. Eräs lukija henkäili välillä äänekkäästi sisään, ja aloin jossain vaiheessa oikein odottaa, milloin se hassu pieni ääni taas tulee. :) Kirja jäi tosin kesken ihan sisällön vuoksi.

    Minun kirjani tämä ei selvästi ole muutenkaan, sillä eritteet ei liiemmin kiinnosta. :D Juuri jätin Katja Ketun Surujenkerääjän kesken näiden eritehommien vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole aiemmin sattunut eteen noin huonoa toteutusta. Ei luulisi olevan liian hankalaa editoida virhekohtia pois.

      Paikoin Puuman meno on sen verran roisia, että en aivan omalla mukavuusalueellani ollut. Mutta onneksi tarinassa oli muutakin. :)

      Poista
  4. Ruumiillisuus kyllä kiinnostaa, mutta jos se on itsetarkoituksellista, niin sitten ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tapauksessa sen karsimisesta tuskin olisi koitunut haittaa.

      Poista
  5. Minä pidin tästä ja yllätyin Björkin rohkeudesta aiheen käsittelyssä. Samaistumisia kaipaa, mutta ihan aina niitä vain ei voi löytää.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkea Björk tosiaan on.
      Ei tosiaan aina voi samaistumisen kohteita löytää - eikä toisaalta tarvitsekaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?