Siirry pääsisältöön

Per Petterson: En suostu

"- Ja täällä sinä kalastat sillalla pipo päässä, ja tässä minä ajan tällä autolla. Voin kertoa sinulle ettei se maksanut ihan vähän. Mutta minulla on varaa. Helvetti, olisin voinut ostaa kaksi tai useammankin, jos olisin halunnut, käteisellä. Eikö olekin merkillistä. Hän hymyili.
- Ai mikä.
- Että asiat voivat mennä sillä tavalla. Käänteisesti."
Per Petterson: En suostu
(Otava 2014)
Norjankielinen alkuteos
Jeg nekter 2012
Suomentanut Katriina Huttunen
243 sivua
Per Petterson kuuluu kirjailijoihin, jonka olen bongannut myönteisistä blogiarvioista. Luulen, että En suostu ei jää viimeiseksi Pettersonin teokseksi, jonka luen. Niin vivahteikkaasti kirjailija kuvaa norjalaista maisemaa ja henkilöidensä sisäisiä maailmoja.

En suostu -romaanissa tapahtumia kuvataan pääasiassa kahden miehen kautta, joskin äänensä saavat kuuluviin myös eräät sivuhenkilöt. Päähenkilöt Tommy ja Jim ovat olleet nuoruudessaan ystäviä, mutta sitten tiet ovat erkaantuneet. Miehet tapaavat sattumalta kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen ja huomaavat elämän kuljettaneen heitä suuntiin, joiden olisi luullut kulkeneen päinvastoin: väkivaltaisessa perheessä kasvanut ja äitinsä kadottanut Tommy on menestynyt, kun taas vakaammista perheoloista aikuisuuteen suunnanneen Jimin elämästä ei juuri menestystä löydy. Romaani keskittyy kertomaan siitä, mitä jälleennäkemisen jälkeen tapahtuu ja millaiset tapahtumat 1960- ja 1970-luvulla ovat johtaneet nykyhetkeen.

Romaanissa on tapahtumia, jotka satuttavat ja tulevat lähelle, mutta tapahtumia tärkeämmäksi nousee kuitenkin kirjan vahva tunnelma, jota voisi luonnehtia sanoilla melankolinen ja viipyilevä.  Kerronta on vähäeleistä, jopa lakonista, ja usein tapahtuu näennäisesti vähän, mutta henkilöiden sisällä liikkuu ja myllertää. Paljon jätetään sanomatta, eikä jokainen ilmaan noussut kysymys saa vastausta.

Petterson kirjoittaa kauniisti ja luo tarinan, joka jää mieleen. Henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja, ja vaikka suuressa osassa kirjaa Tommy rankkoine kokemuksineen nousi mielessäni etualalle, jäin lopulta eniten miettimään Jimiä ja hänen elämäntarinaansa.

Monessa blogissa on todettu, että En suostu ei ole parasta Pettersonia vaikka onnistunut romaani onkin. Siksi odotankin innolla, että pääsen tutustumaan hänen muuhunkin tuotantoonsa.

Kirjasta muualla: Lumiomena, Kannesta kanteen, Luettua, Kirjavinkit, Kirjainten virrassa ja Kulttuuri kukoistaa.

Kommentit

  1. Sama juttu, kehuvat blogiarviot ovat herättäneet kiinnostukseni Pettersonia kohtaan. Täytyy ihan oikeasti kokeilla joskus!

    VastaaPoista
  2. En suostu on hieno romaani, mutta odotas tosiaan, kun pääset lukemaan Hevosvarkaat tai Kirotun ajan katoavan virran... :)

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut Hevosvarkaat, josta pidin paljon, mutta Kirottu ajan katoava virta lumosi minut ihan tyystin. Tätä uusinta en ole vielä lukenut, joten lukulistalla on täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että lumouduit Pettersonin teoksesta. Odotukseni ovat sen suhteen varsin korkealla.

      Poista
  4. Pidin niin hirveästi Kirottu ajan katoava virta, että tilasin tämänkin, mutta siellä Otavalla on ollut jotian söhrinkiä mun tilauksissa, Otan pian yhteyttä. Tämä on varmaan hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan pian itsellesi. Minun on varmaan varattava kirjastosta tuo Kirottu ajan katoava virta.

      Poista
  5. Norjalainen kirjallisuus kiehtoo! Sait minut kiinnostumaan, kiitos :)

    VastaaPoista
  6. Minullekin tämä oli ensimmäinen Pettersonini ja sinun laillasi ihastuin tunnelmaan ja tapaa rakentaa henkilöt. Ensi vuoden lukulistaan pitänee lisätä vanhemmat kirjailijan suomennokset. Tiivistit postauksessasi hyvin ytimet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirottu ajan katoava virta tarttui juuri kirjastosta mukaani, mutta en tiedä, milloin ehdin siihen tarttua.
      Kiitos, Tuija!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii