Siirry pääsisältöön

Lokakuun kirjoista


Vaikka muuta etukäteen kuvittelin, ehdin lokakuussakin lukemaan mukavasti. Aivan parhaiden kuukausien tahtiin en enää mitenkään pääse, sillä lapsi ei kunnioita äidin lukurauhaa enää entiseen tapaan pitkillä päiväunilla, ja töiden alkamisen lähestyessä on paljon puuhaa, mikä tietenkin myös verottaa potentiaalista lukuaikaa. Lokakuussa perheen flunssakierre vei vielä voimia niin, että iltaisin ei juuri jaksanut lukea, vaikka aikaa ja rauhaa olisi ollut.

Lokakuussa bloggasin yhteensä viidestätoista kirjasta. Erityisesti mieleen jäivät Haruki Murakamin odotettu uutuusteos Värittömän miehen vaellusvuodet ja Cormac McCarthyn hieno Rajatrilogian avaava Kaikki kauniit hevoset. Tietokirjallisuuden puolelta lämmitti Merete Mazzarellan uutuusteos Sielun pimeä puoli, joka sukeltaa Mary Shelleyn ja Frankensteinin maailmaan. Lastenkirjoista pitää erikseen mainita Suvi-Tuuli Junttilan Minne matka, lapanen? joka onnistui yllättämään minut viehättävyydellään.

Koska valikoin itse luettavani ja mietin aika tarkkaan, mitä luen, ei tähänkään kuukauteen osunut suuria pettymyksiä. Sophie Kinsellan Hääyöaie ei oikein viehättänyt tätä lukijaa, vaikka kirja tarjoaakin mukavaa viihdettä kevyttä lukemista kaipaavalle.

Pari luettua kirjaa odottaa sitä, että ehdin niistä blogiini kirjoittaa. Lisäksi meneillään ja lukuvuoroaan odottamassa on monta kiinnostavaa kirjaa. Aikaa tarvitsisin vain hieman lisää! Marraskuun lukemisia vauhdittaa tänään alkanut lukuhaaste, jossa tulee lukea kaunokirjallisuutta päivittäin vähintään 30 sivua.

Kommentit

  1. 15 kirjasta bloggaaminen tuntuu minustaihan huimalta tahdilta!

    Lukuintoa marraskuuhun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa, kun ehtii lukea. Pahoin pelkään, että tammikuussa tahti hidastuu huomattavasti.

      Poista
    2. Niin, ja kiitos samoin, lukuintoa marraskuuhun! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…