Siirry pääsisältöön

Lokakuun kirjoista


Vaikka muuta etukäteen kuvittelin, ehdin lokakuussakin lukemaan mukavasti. Aivan parhaiden kuukausien tahtiin en enää mitenkään pääse, sillä lapsi ei kunnioita äidin lukurauhaa enää entiseen tapaan pitkillä päiväunilla, ja töiden alkamisen lähestyessä on paljon puuhaa, mikä tietenkin myös verottaa potentiaalista lukuaikaa. Lokakuussa perheen flunssakierre vei vielä voimia niin, että iltaisin ei juuri jaksanut lukea, vaikka aikaa ja rauhaa olisi ollut.

Lokakuussa bloggasin yhteensä viidestätoista kirjasta. Erityisesti mieleen jäivät Haruki Murakamin odotettu uutuusteos Värittömän miehen vaellusvuodet ja Cormac McCarthyn hieno Rajatrilogian avaava Kaikki kauniit hevoset. Tietokirjallisuuden puolelta lämmitti Merete Mazzarellan uutuusteos Sielun pimeä puoli, joka sukeltaa Mary Shelleyn ja Frankensteinin maailmaan. Lastenkirjoista pitää erikseen mainita Suvi-Tuuli Junttilan Minne matka, lapanen? joka onnistui yllättämään minut viehättävyydellään.

Koska valikoin itse luettavani ja mietin aika tarkkaan, mitä luen, ei tähänkään kuukauteen osunut suuria pettymyksiä. Sophie Kinsellan Hääyöaie ei oikein viehättänyt tätä lukijaa, vaikka kirja tarjoaakin mukavaa viihdettä kevyttä lukemista kaipaavalle.

Pari luettua kirjaa odottaa sitä, että ehdin niistä blogiini kirjoittaa. Lisäksi meneillään ja lukuvuoroaan odottamassa on monta kiinnostavaa kirjaa. Aikaa tarvitsisin vain hieman lisää! Marraskuun lukemisia vauhdittaa tänään alkanut lukuhaaste, jossa tulee lukea kaunokirjallisuutta päivittäin vähintään 30 sivua.

Kommentit

  1. 15 kirjasta bloggaaminen tuntuu minustaihan huimalta tahdilta!

    Lukuintoa marraskuuhun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa, kun ehtii lukea. Pahoin pelkään, että tammikuussa tahti hidastuu huomattavasti.

      Poista
    2. Niin, ja kiitos samoin, lukuintoa marraskuuhun! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii