Siirry pääsisältöön

Tuula-Liina Varis: Naisen paras ystävä

"Elävä tai kuollut, ketä kiinnostaa. Mutta mitä minä tein itselleni? Miksi minä tein tämän teon? En pääse ikinä eroon, en tästä naisesta enkä tästä teosta."
Tuula-Liina Varis: Naisen paras ystävä
(WSOY 2014)
187 sivua
Tuula-Liina Variksen Naisen paras ystävä on romaani, joka vie lukijan helteisiin kesäpäiviin ja olan takana väijyvän uhan äärelle. Kirjan päähenkilö on Juha - tai Janne, ehkä Jukka - jonka ympärille kaikki kietoutuu. Mies matkustaa itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin etsimään naista, joka on lähtenyt eikä vastaa yhteydenottoihin. Kaupungilla mies tapaa Piian, joka uskoutuu ja jonka kohtaaminen panee liikkeelle tapahtumien sarjan.

Tarinaa kerrotaan myös Hannan näkökulmasta. Hän on viisikymppinen naiskomisario, joka viettää helteen keskellä kesälomaansa mutta ei pysty jättämään sikseen naapurustossa tapahtuneen rikoksen selvittämistä. Samaan aikaan on huoli omasta tyttärestä, joka on loukkaantunut vakavasti vuosia aiemmin.

Miespäähenkilö on hahmona ahdistava. Hän oikeuttaa tekemisensä - esimerkiksi lukuisat parisuhteen ulkopuoliset naisystävät - milloin milläkin syyllä. Lapsuus on ollut kauhea, äiti kamala juoppo - siinä alleviivattuja syitä miehen käytökseen. Hänestä on kasvanut narsisti, jonka elämä pyörii oman itsen ympärillä ja joka keksii tarinoita luodakseen maailmastaan haluamansa kaltaisen.
Hän eli kahdessa maailmassa, joista toisen, sen muille tarjotun, hän oli luonut itse. Ihmisille voi sepittää mitä tahansa, sen hän oli oppinut jo lapsena.
Ja ne naiset päähenkilön ympärillä. Kuinka he uskovat valheisiin ja luottavat mieheen, jota eivät välttämättä edes tunne. Yksi tuntee, läpikotaisin, mutta silti tukee ja ymmärtää - ehkä hän onkin juuri sellainen nainen, jonka mies lähelleen tarvitsee. Edelleenkään ei ole pakko ottaa vastuuta yhtään mistään, kun joku kuitenkin ymmärtää.

Naisen paras ystävä on sujuvasti etenevä ja tarkkanäköinen teos, jonka lukee nopeasti mutta jonka tarinaa ei ole helppo työntää mielestään. Kokonaisuudessa on ahdistavuutta ja jännite on rakennettu hyvin, mutta aivan trillerimäisiin mittasuhteisiin tarina ei mielestäni nouse. Eikä sen tarvitsekaan, sillä psykologisesti teos on vakuuttava ja sellaisena pysyy loppuun saakka - loppuratkaisun eräänlainen lohduttomuus on surullisen perusteltua.

Kirjasta muualla: Kirjavinkit ja Habaneran havaintoja.

Kommentit

  1. Olen pitänyt monista Tuula-Liina Variksen kirjoista. Sittemmin kuulin, mitä mieltä hän on kirjabloggaajista ja sen koommin en ole pystynyt Varista lukemaan. Tämäkin teos vaikuttaa oikein kiinnostavalta, mutta. Mutta. Hmm. En tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin muuten kokonaan unohtanut tuon bloggaajajutun. :( Mutta kyllä Varis taitavasti kirjoittaa, siitä ei mihinkään pääse.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…