"Elävä tai kuollut, ketä kiinnostaa. Mutta mitä minä tein itselleni? Miksi minä tein tämän teon? En pääse ikinä eroon, en tästä naisesta enkä tästä teosta."
Tuula-Liina Variksen Naisen paras ystävä on romaani, joka vie lukijan helteisiin kesäpäiviin ja olan takana väijyvän uhan äärelle. Kirjan päähenkilö on Juha - tai Janne, ehkä Jukka - jonka ympärille kaikki kietoutuu. Mies matkustaa itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin etsimään naista, joka on lähtenyt eikä vastaa yhteydenottoihin. Kaupungilla mies tapaa Piian, joka uskoutuu ja jonka kohtaaminen panee liikkeelle tapahtumien sarjan.
Tarinaa kerrotaan myös Hannan näkökulmasta. Hän on viisikymppinen naiskomisario, joka viettää helteen keskellä kesälomaansa mutta ei pysty jättämään sikseen naapurustossa tapahtuneen rikoksen selvittämistä. Samaan aikaan on huoli omasta tyttärestä, joka on loukkaantunut vakavasti vuosia aiemmin.
Miespäähenkilö on hahmona ahdistava. Hän oikeuttaa tekemisensä - esimerkiksi lukuisat parisuhteen ulkopuoliset naisystävät - milloin milläkin syyllä. Lapsuus on ollut kauhea, äiti kamala juoppo - siinä alleviivattuja syitä miehen käytökseen. Hänestä on kasvanut narsisti, jonka elämä pyörii oman itsen ympärillä ja joka keksii tarinoita luodakseen maailmastaan haluamansa kaltaisen.
Naisen paras ystävä on sujuvasti etenevä ja tarkkanäköinen teos, jonka lukee nopeasti mutta jonka tarinaa ei ole helppo työntää mielestään. Kokonaisuudessa on ahdistavuutta ja jännite on rakennettu hyvin, mutta aivan trillerimäisiin mittasuhteisiin tarina ei mielestäni nouse. Eikä sen tarvitsekaan, sillä psykologisesti teos on vakuuttava ja sellaisena pysyy loppuun saakka - loppuratkaisun eräänlainen lohduttomuus on surullisen perusteltua.
Kirjasta muualla: Kirjavinkit ja Habaneran havaintoja.
 |
| Tuula-Liina Varis: Naisen paras ystävä (WSOY 2014) 187 sivua |
Tarinaa kerrotaan myös Hannan näkökulmasta. Hän on viisikymppinen naiskomisario, joka viettää helteen keskellä kesälomaansa mutta ei pysty jättämään sikseen naapurustossa tapahtuneen rikoksen selvittämistä. Samaan aikaan on huoli omasta tyttärestä, joka on loukkaantunut vakavasti vuosia aiemmin.
Miespäähenkilö on hahmona ahdistava. Hän oikeuttaa tekemisensä - esimerkiksi lukuisat parisuhteen ulkopuoliset naisystävät - milloin milläkin syyllä. Lapsuus on ollut kauhea, äiti kamala juoppo - siinä alleviivattuja syitä miehen käytökseen. Hänestä on kasvanut narsisti, jonka elämä pyörii oman itsen ympärillä ja joka keksii tarinoita luodakseen maailmastaan haluamansa kaltaisen.
Hän eli kahdessa maailmassa, joista toisen, sen muille tarjotun, hän oli luonut itse. Ihmisille voi sepittää mitä tahansa, sen hän oli oppinut jo lapsena.Ja ne naiset päähenkilön ympärillä. Kuinka he uskovat valheisiin ja luottavat mieheen, jota eivät välttämättä edes tunne. Yksi tuntee, läpikotaisin, mutta silti tukee ja ymmärtää - ehkä hän onkin juuri sellainen nainen, jonka mies lähelleen tarvitsee. Edelleenkään ei ole pakko ottaa vastuuta yhtään mistään, kun joku kuitenkin ymmärtää.
Naisen paras ystävä on sujuvasti etenevä ja tarkkanäköinen teos, jonka lukee nopeasti mutta jonka tarinaa ei ole helppo työntää mielestään. Kokonaisuudessa on ahdistavuutta ja jännite on rakennettu hyvin, mutta aivan trillerimäisiin mittasuhteisiin tarina ei mielestäni nouse. Eikä sen tarvitsekaan, sillä psykologisesti teos on vakuuttava ja sellaisena pysyy loppuun saakka - loppuratkaisun eräänlainen lohduttomuus on surullisen perusteltua.
Kirjasta muualla: Kirjavinkit ja Habaneran havaintoja.
Olen pitänyt monista Tuula-Liina Variksen kirjoista. Sittemmin kuulin, mitä mieltä hän on kirjabloggaajista ja sen koommin en ole pystynyt Varista lukemaan. Tämäkin teos vaikuttaa oikein kiinnostavalta, mutta. Mutta. Hmm. En tiedä.
VastaaPoistaOlin muuten kokonaan unohtanut tuon bloggaajajutun. :( Mutta kyllä Varis taitavasti kirjoittaa, siitä ei mihinkään pääse.
Poista