Siirry pääsisältöön

Vuosi kuvina: marraskuu

Vaikka marraskuu on lyhenevien päivien, lisääntyvän pimeyden ja kylmyyden aikaa, on tämän vuoden marraskuu ollut varsin miellyttävä. Kovia pakkasia ei ole ollut, vaan pienokaisen kanssa olemme saaneet nauttia pienistä miinusasteista ja taaperoperheen kannalta siedettävistä säistä. Eilen satoi hieman lunta, mikä ilahdutti minua: lumi tuo mukavasti valoa pimeyteen.
Niityllä lunta...
Valoa olen hakenut myös muualta: marraskuussa on ihanaa polttaa kynttilöitä ja laitella esille jouluvaloja. Pimeänä iltana on mukavaa saapua kotiin, kun ulkona on valoja tuomassa tunnelmaa. Kotona nautin pehmeistä valoista ja kynttilöistä kirkkaiden kattovalojen sijaan. Marraskuu on siis loppujen lopuksi suloista aikaa!


Vuosi kuvina -haaste lähenee osaltani loppuaan. Vielä joulukuussa on kuvatunnelmia luvassa. Sitä ennen toivotan hyvää marraskuun loppua ja tunnelmallista alkavaa joulukuuta!


Kommentit

  1. Tätä haastetta on ollut kiva seurata. Olen varovasti miettinyt, josko toteuttaisin jotain vastaavaa ensi vuonna, mutta katsotaan nyt. :) Lumitilanne on täällä Oulun suunnalla aika samanlainen. Valkoista näkyy maassa juuri sen verran, ettei nurtsit loista vihreinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa kivaa, jos tarttuisit tähän haasteeseen ensi vuonna. Minusta haaste on ollut mukava, ja erityisen mukavaa on ollut katsoa muiden ottamia kuvia.
      Minä pidän siitä, että maassa on lunta edes vähän. Ei ole niin mustaa kaikkialla. Metrisiä kinoksia en välttämättä kaipaa. :)

      Poista
  2. Nämä sinun Vuosi kuvina -postauksesi ovat aivan ihania! Täällä Helsingissäkin lunta on, mutta se alkaa olla jo aika lailla sellaista ruskeaa loskaa tienreunoilla. Ihanaa marraskuun loppua sulle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ellen! :)
      Kovin vetistä oli ulkona äsken, kun kotiin saavuin. Saapa nähdä, sulaako kaikki valkeus pois.
      Kiitos, ihanaa marraskuun loppua myös sinulle! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…