Siirry pääsisältöön

Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja

"Teatterissa voi tapahtua mitä tahansa."
Taiteilijaprofessori Mirjam Bergbom tiivisti aloituspuheenvuoronsa näihin sanoihin ja laski taas kätensä rooliviholle, joka oli pöydällä etuviistossa oikealla, käsi peitti näytelmän ja kirjailijan nimet etulehdellä. Hänen sanansa olivat profeetalliset.
Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja
(Schildts & Söderströms 2014)
Alkuteos Tre systrar och en berättare 2014
Suomentanut Helene Bützow
508 sivua
Jos Lars Sundin romaania Kolme sisarta ja yksi kertoja pitäisi määritellä yhdellä sanalla, se olisi runsas. Romaani on runsas niin kieleltään, henkilöhahmoiltaan, maailmaltaan kuin itse tarinaltaan. Tarina rönsyilee iloiten ja maalaa kuin leikkien kuvan ruotsinkielisestä pienestä rannikkokaupungista ja sen kiehtovista persoonista, erityisesti naisista. Ajallisesti tarina ulottuu 1940-luvun lopulta 1960-luvun loppuun.

Tarinan kertoja on herkullinen hahmo. Hän on erään tasoristeyksen ratavartija, joka haluaa pysytellä nimettömänä. Taustalla hän ei kuitenkaan suostu pysyttelemään vaan kommentoi näkemäänsä ja kuulemaansa, rönsyilee asiasta ja ihmisestä toiseen, värittää monen mielestä tapahtumia, keskustelee variksensa kanssa ja välillä itsekin epäilee kertomaansa.
Minua alkaa yhtäkkiä epäilyttää, vaikka näin hänen ajavan ohi vasta hetki sitten. Ihmisen muisti on epäluotettava laitos, kalloluiden alla oleva kylmä ullakko, jossa on sikin sokin kaikenlaista rojua ja josta ei joka kerta penkomaan kavutessaan löydä helposti sitä mitä hakee.
Välillä kertoja kommentoi koko kirjallisuuden perinnettä toteamalla esimerkiksi, että "jokainen romaani on yhteydessä moniin muihin romaaneihin, aivan kuten vedet karttaan merkityissä Suomen järvissä ovat sidoksissa toisiinsa salmien, reittien ja kanavien kautta: kaikki kirjallisuus viestii muun kirjallisuuden kanssa, kirjoittaminen on lainaamista ja uudelleen käyttämistä, jokaisessa tekstissä kuuluu aikaisempien tekstien kaiku".

Tässä romaanissa kuuluu erityisesti Anton Tšehovin näytelmä Kolme sisarta, jonka ensi-iltaan valmistaudutaan marraskuussa 1948 palokunnantalolla. Yhden pääosan esittäjää odotetaan paikalle, turhaan. On tapahtunut jotain järisyttävää, eikä tapahtuma häviä pikkukaupungin asukkaiden mielestä, vaikka vuodet tuovat mukanaan monenlaista tapahtumaa ja kulkijaa, Kekkosesta lähtien. Kuka puhuu totta, kuka salaa tekemisiään? Mikä osuus tapahtumiin on kertojalla, jolle tärkeitä tietoja välittää joskus varis, joskus hyvä ystävä, joskus joku ohikulkija?

Kaikkiin kysymyksiin kertoja ei vastauksia suostu antamaan. Lukijan pääteltäväksi jää paljon, mutta aukot eivät ole vaivaannuttavan ärsyttäviä vaan pikemminkin mielikuvitusta kutkuttavia. Eihän elämässä kaikkeen vastausta saa, ja juuri elämästä kaikessa monimuotoisuudessaan on kysymys.
Esiripun painava tummanpunainen kangas aaltoilee, joku liikkuu sen oikealla puolella.
Salin valot himmenevät. Äänet ympärillämme hiljenevät, vaikenevat äkkiä.
Odotamme että esirippu nousee.
Ja odotamme.
Tästä Lars Sundin kiehtovasta, runsaasta ja hienosta romaanista en onnistunut googlettamalla bloggauksia vielä löytämään, mutta Salla raportoi kiinnostavasti Helsingin Kirjamessujen lukupiiristä, jossa puhuttiin juuri tästä teoksesta. Olisinpa ollut mukana!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii