"Minä en ole päissäni, minä olen erikoistutkija Ding Gou'er, minut on määrätty Viinamaahan tutkimaan korruptoituneista virkamiehistä koostuvaa rikollisjoukkiota, jonka johdossa on Jim Gangzuan ja jonka väitetään kypsentävän ja syövän pieniä poikalapsia, se on tärkeä juttu, täydellistä omistautumista vaativa juttu, harvinaisen julma ihan koko maailman mittapuulla arvioituna, sillä tällaisiin mittasuhteisiin paisunutta korruptiota ei ollut onnistuttu paljastamaan koskaan aikaisemmin."
Toissa vuonna kirjallisuuden Nobelilla palkittu Mo Yan kirjoittaa taiteilijanimellä, joka tarkoittaa "älä puhu". Tämä takakansiliepeestä löytynyt tieto kulki mukanani, kun lähdin kirjailijan mukana Kiinaan, salaperäiseen Viinamaahan, jossa paljon jätetään sanomatta samalla, kun huhumylly pyörii kiivaana. Erään suuren huhun perässä Viinamaahan matkaa erikoistutkija Ding Gou'er, jonka tehtävänä on selvittää, pitävätkö puheet poikalasten syömisestä paikkansa. Kuten odottaa saattaa, Viinamaassa viina virtaa, eikä Gou'erin ajatus säily kovin kirkkaana, hän kun kärsii huonosta viinapäästä.
Gou'erin tarinan rinnalla kulkee kirjeenvaihto nuoren kirjailijanalun Li Yidoun ja Mo Yanin välillä. Kirjeiden mukana on Lin kirjoittamia novelleja, joiden hän kiihkeästi toivoo tulevan julkaistuksi. Molta hän odottaa saavansa apua. Novelleissa toistuu samoja teemoja ja tapahtumia, joita Ding Gou'er matkallaan kohtaa. Loppujen lopuksi erikoistutkija Gou'erin matka väistyy taka-alalle, kun suuri kirjailija matkaa Viinamaahan tapaamaan suojattiaan. Eikä loppujen lopuksi tunnu olevan suurtakaan merkitystä sillä, mikä oikein on totta ja mikä ei.
Viinamaa on erikoinen yhdistelmä. Se on ainakin makaaberi, hersyvä, kauhea, kiinnostava, kulinaristinen ja iljettävä. Se on satiiri, joka pilkkaa korruptoitunutta yhteiskuntaa nostamalla esille esimerkiksi ylettömiä kohteliaisuussääntöjä ja ihmisen yhteiskunnallisen aseman ylikorostunutta merkitystä. Ihmisten usko alkoholin voimaan kohoaa koomisiin mittoihin. Ivalta ei säästy itse kirjallisuuskaan: kirjailija suhtautuu itseironisesti hahmoonsa ja Li Yidoun kanssa käydyn kirjeenvaihdon kautta hahmottuu kirjailijan uran haasteita.
Mitä tästä kaikesta oikein pitäisi sitten ajatella? Kirjan päätyttyä tuntuu, kuin olisi hypännyt karusellista pois pitkän ajelun jälkeen. Kaikista tarinan elementeistä en pidä, mutta lopulta päädyn toteamaan, että minusta kirja on hyvä, vaikka pieni yksityiskohtien karsiminen tuskin olisi kokonaisuudelle pahaa tehnyt: paikoin kerronta sortuu jaaritteluun. Mo Yan kirjoittaa sujuvasti ja Riina Vuokon suomennos tekee sujuvalle kynälle kunniaa. Romaani herättää hersyvyydessään ajatuksia, ja onnistuipa kirja kerran kadottamaan yöuneni: kuvaus pienen Aarre-pojan viemisestä ruoantuotantoon oli iltayöstä liikaa, kun lähellä tuhisi samanikäinen ja -kokoinen pienokainen.
Omituisista sattumuksista ja kummallisista käänteistä pitävälle kirjaa voi suositella. Napakkaa juonivetoista tarinaa ja selkeää loppuratkaisua kaipaavan sen sijaan kannattanee jättää kirja suosiolla hyllyyn.
Viinamaasta on kirjoittanut myös Arja.
 |
| Mo Yan: Viinamaa (Otava 2014) Kiinankielinen alkuteos Jiuguo 1992 Suomentanut Riina Vuokko 468 sivua |
Gou'erin tarinan rinnalla kulkee kirjeenvaihto nuoren kirjailijanalun Li Yidoun ja Mo Yanin välillä. Kirjeiden mukana on Lin kirjoittamia novelleja, joiden hän kiihkeästi toivoo tulevan julkaistuksi. Molta hän odottaa saavansa apua. Novelleissa toistuu samoja teemoja ja tapahtumia, joita Ding Gou'er matkallaan kohtaa. Loppujen lopuksi erikoistutkija Gou'erin matka väistyy taka-alalle, kun suuri kirjailija matkaa Viinamaahan tapaamaan suojattiaan. Eikä loppujen lopuksi tunnu olevan suurtakaan merkitystä sillä, mikä oikein on totta ja mikä ei.
Viinamaa on erikoinen yhdistelmä. Se on ainakin makaaberi, hersyvä, kauhea, kiinnostava, kulinaristinen ja iljettävä. Se on satiiri, joka pilkkaa korruptoitunutta yhteiskuntaa nostamalla esille esimerkiksi ylettömiä kohteliaisuussääntöjä ja ihmisen yhteiskunnallisen aseman ylikorostunutta merkitystä. Ihmisten usko alkoholin voimaan kohoaa koomisiin mittoihin. Ivalta ei säästy itse kirjallisuuskaan: kirjailija suhtautuu itseironisesti hahmoonsa ja Li Yidoun kanssa käydyn kirjeenvaihdon kautta hahmottuu kirjailijan uran haasteita.
Mitä tästä kaikesta oikein pitäisi sitten ajatella? Kirjan päätyttyä tuntuu, kuin olisi hypännyt karusellista pois pitkän ajelun jälkeen. Kaikista tarinan elementeistä en pidä, mutta lopulta päädyn toteamaan, että minusta kirja on hyvä, vaikka pieni yksityiskohtien karsiminen tuskin olisi kokonaisuudelle pahaa tehnyt: paikoin kerronta sortuu jaaritteluun. Mo Yan kirjoittaa sujuvasti ja Riina Vuokon suomennos tekee sujuvalle kynälle kunniaa. Romaani herättää hersyvyydessään ajatuksia, ja onnistuipa kirja kerran kadottamaan yöuneni: kuvaus pienen Aarre-pojan viemisestä ruoantuotantoon oli iltayöstä liikaa, kun lähellä tuhisi samanikäinen ja -kokoinen pienokainen.
Omituisista sattumuksista ja kummallisista käänteistä pitävälle kirjaa voi suositella. Napakkaa juonivetoista tarinaa ja selkeää loppuratkaisua kaipaavan sen sijaan kannattanee jättää kirja suosiolla hyllyyn.
Viinamaasta on kirjoittanut myös Arja.
Kirjoituksesi toi mieleen Mo Yanilta lukemani Seitsemän elämääni. Satiiria ja itseironiaa, niitä oli siinäkin. Vaikuttaa kirjalta, jonka voisin hyvinkin lukea.
VastaaPoistaJostain luin, että Mo Yan käyttää näissä kahdessa teoksessa samoja elementtejä. En ole Seitsemän elämääni -romaania lukenut, joten en osaa yhtäläisyyksistä mitään sanoa. Tämän perusteella tuo toinenkin kyllä kiinnostaa.
PoistaMo Yan kiinnostaa kovasti. Toisaalta tuo mainitsemasi karuselliajelu houkuttelisi, toisaalta se vähän pelottaakin. Pitänee kokeilla tätä, sillähän se selviää onko minusta kiinalaiseen karuselliin vai ei. :)
VastaaPoistaKiitos hyvästä ja valaisevasta arviosta! (Ja palaan tänne kommenttikierrokselle piakkoin. Olen lukenut kaikki arviosi, mutta olen onneton puhelimella kommentoija. On kuitenkin sanottavaa moneen, joten näkemisiin! :)
Olisikin kiva kuulla, mitä ajatuksia kiinalainen karuselli sinussa herättää. :)
PoistaKiitos kommentistasi! Onpa mukavaa, että olet käynyt vierailemassa blogissani. Näkemisiin! :)