Siirry pääsisältöön

Lokakuun kirjoista


Vaikka muuta etukäteen kuvittelin, ehdin lokakuussakin lukemaan mukavasti. Aivan parhaiden kuukausien tahtiin en enää mitenkään pääse, sillä lapsi ei kunnioita äidin lukurauhaa enää entiseen tapaan pitkillä päiväunilla, ja töiden alkamisen lähestyessä on paljon puuhaa, mikä tietenkin myös verottaa potentiaalista lukuaikaa. Lokakuussa perheen flunssakierre vei vielä voimia niin, että iltaisin ei juuri jaksanut lukea, vaikka aikaa ja rauhaa olisi ollut.

Lokakuussa bloggasin yhteensä viidestätoista kirjasta. Erityisesti mieleen jäivät Haruki Murakamin odotettu uutuusteos Värittömän miehen vaellusvuodet ja Cormac McCarthyn hieno Rajatrilogian avaava Kaikki kauniit hevoset. Tietokirjallisuuden puolelta lämmitti Merete Mazzarellan uutuusteos Sielun pimeä puoli, joka sukeltaa Mary Shelleyn ja Frankensteinin maailmaan. Lastenkirjoista pitää erikseen mainita Suvi-Tuuli Junttilan Minne matka, lapanen? joka onnistui yllättämään minut viehättävyydellään.

Koska valikoin itse luettavani ja mietin aika tarkkaan, mitä luen, ei tähänkään kuukauteen osunut suuria pettymyksiä. Sophie Kinsellan Hääyöaie ei oikein viehättänyt tätä lukijaa, vaikka kirja tarjoaakin mukavaa viihdettä kevyttä lukemista kaipaavalle.

Pari luettua kirjaa odottaa sitä, että ehdin niistä blogiini kirjoittaa. Lisäksi meneillään ja lukuvuoroaan odottamassa on monta kiinnostavaa kirjaa. Aikaa tarvitsisin vain hieman lisää! Marraskuun lukemisia vauhdittaa tänään alkanut lukuhaaste, jossa tulee lukea kaunokirjallisuutta päivittäin vähintään 30 sivua.

Kommentit

  1. 15 kirjasta bloggaaminen tuntuu minustaihan huimalta tahdilta!

    Lukuintoa marraskuuhun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa, kun ehtii lukea. Pahoin pelkään, että tammikuussa tahti hidastuu huomattavasti.

      Poista
    2. Niin, ja kiitos samoin, lukuintoa marraskuuhun! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...