Siirry pääsisältöön

Tanja Pohjola: Lintu pieni

"Dorotean täytyi kääntää katseensa. Hän näki Lahjan ja hänen olonsa keveni heti. Kun hän katsoi sohvalla lepäävää viatonta lasta, hän ajatteli: eikö pahinkin ihminen voinut hyvittää tekonsa? Ansaita anteeksiannon? Eikö hän ansainnut tilaisuuden näyttää, että tällä kertaa osaisi toimia oikein?"
Tanja Pohjola: Lintu pieni
(Atena 2014)
285 sivua
Tanja Pohjolan esikoisromaanissa Lintu pieni liikutaan kahdessa ajassa ja paikassa: vuoden 1944 Viipurissa ja yhdeksän vuotta myöhemmin Helsingissä. Päähenkilö on Dora, joka on myöhemmin muuttanut nimensä Doroteaksi ja yrittänyt muuttaa myös menneisyytensä toiseksi.

1940-luvulla Dora elää äitinsä ja Mari-sisarensa kanssa rapistuneessa huvilassa. Arkea rikkovat sodan viimeiset pommitukset, mutta eniten sisarusten elämään vaikuttaa arvovieras, joka tulee tapaamaan tyttöjen äitiä. Arvovieraan aikana tyttöjen on oltava äänettömiä ja näkymättömiä, ja Doran tehtäväksi jää pitää huolta Marista. Mari haluaa kuulla uudelleen ja uudelleen sadun, jota Dora kertoo.

Helsingissä Dorotea on tuore aviovaimo, joka haluaa unohtaa menneisyytensä kauhean taakan. Aviomiehelleen hän on oikeastaan joku muu, eikä nuori nainen tunnu enää itsekään oikein tietävän, kuka on.
Hän ripusti vaatekaappiin laventelipusseja luomaan romanttista tunnelmaa. Ja entä avioliitto sitten: kuivattuja orvokkeja sinikantisen Raamatun välissä. Ne olivat kauniita kuvia, ja sellainen hänkin oli. Pelkkä kuvajainen.
Huolella rakennettu kuva uhkaa rikkoutua, kun pariskunnan luokse saapuu vieraita Viipurista. Dorotea pelkää epätoivoisesti paljastumista, ja pian käy vaikeaksi tietää, mikä on totta ja mikä ei. Tarinaan rakentuu kahden aikatason limittyessä vahva jännite, joka pakottaa lukemaan kirjaa eteenpäin.

Kirjan takakannessa Lintu pieni määritellään psykologiseksi romaaniksi ihmismielen syöksystä häpeän ja syyllisyyden paineessa. Juuri sellainen kirja onkin. Romaani on taitavasti kirjoitettu kuva siitä, miten menneisyys ei päästä otteestaan vaan on läsnä koko ajan. Dorotea häpeää ja tuntee syyllisyyttä tapahtuneista asioista, vaikka eniten hän tuntuisi tarvitsevan sitä, että joku rakastaa ja hyväksyy hänet sellaisenaan.

Lintu pieni on alakuloisuudessaan vahvan kaunis romaani. Tarina saa miettimään, mitä ajattelemattomuus, väärät sanat ja rakkauden puute voivat ihmiselle tehdä ja kuinka hauras ihmismieli voi olla. Tarina ei kerro, saadaanko rikki mennyt taas ehjäksi, mutta tunteen toivosta se jättää jälkeensä. Tanja Pohjolan esikoisteos on kirja, jonka lukemista voi lämpimästi suositella.

Minun laillani tästä hienosta kirjasta ovat pitäneet myös Maria, Ulla ja Anna.
Vasta nyt Dora ymmärtää, mitä tämä kaikki merkitsee: myös hänessä ja Marissa on pöllöjen verta. Heidän pitää ryhtyä kuuntelemaan lintujen viserrystä, sillä se on myös heidän kieltään, heidän sukunsa kieltä, jota he jonain päivänä osaavat puhua perin pohjin. Ehkä sinä päivänä he oppivat ymmärtämään myös äitiä.
Lintu pieni vie osaltaan lukutaitoa pakolaisille lukuhaasteessa.

Kommentit

  1. Tämä on syyskirjauutuuksien lukulistallani, ja arviosi myötä nousi siinä aivan kärjen joukkoon. Todella kiinnostava esikoinen!

    VastaaPoista
  2. 40-luku on nyt kovasti esillä kirjoissa. Sieltä riittää ammennettavaa, yhä uudelleen ja uudelleen. Hieno arvio, mielenkiintoni heräsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1940-luku on kyllä kiinnostavaa aikaa, samoin -20-luku, johon sijoittuvaa kirjaa parhaillaan luen.

      Poista
  3. Tästä on kyllä pitänyt moni sellainen, jonka lukumakua arvostan. Taas yksi kirja lisää lukulistalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kirjasta on pidetty ja että se päätyy sinunkin lukulistallesi. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok