Siirry pääsisältöön

Rikoksen jäljillä -haasteen koonti


Dekkarit kuuluvat ehdottomasti kesään, ja niinpä olikin mukavaa, kun MarikaOksa ideoi Rikoksen jäljillä -haasteen toukokuussa. Tavallisesti luen dekkareita melko vähän, mutta haasteen myötä innostuin niiden pariin ja päädyin lukemaan kuusi kiinnostavaa rikoskertomusta. Haasteeseen lukemani kirjat ovat:
Kirjoista on vaikea nostaa yhtä ylitse muiden, sillä täydellisiä pettymyksiä ei lukemieni teosten joukkoon mahtunut, mutta hyviä lukuelämyksiä oli useita. Baskervillen koira on klassikko, jonka lukemista olin suunnitellut pitkään ja jonka parissa pääsin ihastelemaan brittiläistä nummimaisemaa. Virpi Hämeen-Anttilan Yön sydän on jäätä avaa uuden sarjan, jonka seuraaviin osiin aion ehdottomasti tutustua. Villa Sibyllan kirous taas tutustutti minut sarjaan, josta on aiemmin ilmestynyt jo kaksi osaa. Avausosan Kuolema sypressin varjossa olen hankkinut hyllyyni, mutta vielä en ole sitä ennättänyt lukemaan.

Jari Järvelän Tyttö ja pommi taas tutustutti graffitintekijöiden maailmaan hyvin kiinnostavalla ja mukaansa tempaavalla tavalla. Toinen peto -dekkarin luin Miki-versiona, ja vetävän juonen ansiosta sivut kääntyivät siinäkin tiuhaan tahtiin. Viimeisin lisäys haasteeseen oli Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun, jonka kuuntelin äänikirjana.

Haasteen myötä tulin lukeneeksi monta hyvää kirjaa, joihin en ehkä muuten olisi tarttunut. Kiitos MarikaOksalle innoittavasta ja kivasta haasteesta!

Kommentit

  1. Kivaa, että ehdit lukea näin paljon dekkareita! Löysitpä mukavan paljon kotimaista luettavaa. Hämeen-Anttilan kirja kiinnostaa minuakin. Laitoin itseni äänikirjaversion varausjonoon, joten enköhän pääse sen pariin tässä syksyn mittaan. Järvelän kirjaa on kehuttu niin paljon, että sekin on korkealla lukulistallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran vielä, että ottaessani linkkejä talteen koostetta varten huomasin, että taisit lukea kirjoja kaikissa formaateissa: miki, äänikirja, e-kirja, painettu kirja... hienoa. :) Miki-kirja on minulla vielä aivan kokeilematta, vaikka näkyy niitä kirjastossakin. Pitäisi vaan kokeilla, vaikka se kirja vaikuttaa olemattoman pieneltä.

      Poista
    2. Kiva, että haasteesi innoitti dekkareiden pariin! Ihan niin montaa en ehtinyt kuin etukäteen ajattelin, mutta sain haastetavoitteeni kuitenkin täyteen. Ja ennen kaikkea sain lukea todella kiinnostavia kirjoja!
      Kotimaisuusaste nousi ihan huomaamatta suureksi, mutta olipa mukavaa huomata, miten hyviä dekkareita suomalaiskirjailijat kirjoittavat.

      Poista
    3. Hauskaa tosiaan, että tässä haasteessa eri formaatit tulivat esille. :) Sekään ei ollut tarkoituksellista.
      Miki on hyvä matkalla, kun pienikokoinen teos kulkee niin kätevästi mukana.

      Poista
  2. Ei yhtään kirjaa, jonka olen lukenut, mutta Vera Valaan aion tutustua. Ah Italia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät Valan kirjoista. Villa Sibyllan kirous ainakin sai haaveilemaan matkasta Italiaan. :)

      Poista
  3. Mukavankuuloisia dekkareita olet lukenut. Itse en ole juuri noita lukenut, mutta Järvelän ja Hämeen-Anttilan kirjoja olen katsellut sillä silmällä. Parhaillaan on Vera Valan kakkonen kesken ja Villa Sibylla jo odottelee hyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä Järvelän että Hämeen-Anttilan kirjat olivat minun mieleeni ja siksi uskallan niitä suositella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…