Siirry pääsisältöön

Rikoksen jäljillä -haasteen koonti


Dekkarit kuuluvat ehdottomasti kesään, ja niinpä olikin mukavaa, kun MarikaOksa ideoi Rikoksen jäljillä -haasteen toukokuussa. Tavallisesti luen dekkareita melko vähän, mutta haasteen myötä innostuin niiden pariin ja päädyin lukemaan kuusi kiinnostavaa rikoskertomusta. Haasteeseen lukemani kirjat ovat:
Kirjoista on vaikea nostaa yhtä ylitse muiden, sillä täydellisiä pettymyksiä ei lukemieni teosten joukkoon mahtunut, mutta hyviä lukuelämyksiä oli useita. Baskervillen koira on klassikko, jonka lukemista olin suunnitellut pitkään ja jonka parissa pääsin ihastelemaan brittiläistä nummimaisemaa. Virpi Hämeen-Anttilan Yön sydän on jäätä avaa uuden sarjan, jonka seuraaviin osiin aion ehdottomasti tutustua. Villa Sibyllan kirous taas tutustutti minut sarjaan, josta on aiemmin ilmestynyt jo kaksi osaa. Avausosan Kuolema sypressin varjossa olen hankkinut hyllyyni, mutta vielä en ole sitä ennättänyt lukemaan.

Jari Järvelän Tyttö ja pommi taas tutustutti graffitintekijöiden maailmaan hyvin kiinnostavalla ja mukaansa tempaavalla tavalla. Toinen peto -dekkarin luin Miki-versiona, ja vetävän juonen ansiosta sivut kääntyivät siinäkin tiuhaan tahtiin. Viimeisin lisäys haasteeseen oli Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun, jonka kuuntelin äänikirjana.

Haasteen myötä tulin lukeneeksi monta hyvää kirjaa, joihin en ehkä muuten olisi tarttunut. Kiitos MarikaOksalle innoittavasta ja kivasta haasteesta!

Kommentit

  1. Kivaa, että ehdit lukea näin paljon dekkareita! Löysitpä mukavan paljon kotimaista luettavaa. Hämeen-Anttilan kirja kiinnostaa minuakin. Laitoin itseni äänikirjaversion varausjonoon, joten enköhän pääse sen pariin tässä syksyn mittaan. Järvelän kirjaa on kehuttu niin paljon, että sekin on korkealla lukulistallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran vielä, että ottaessani linkkejä talteen koostetta varten huomasin, että taisit lukea kirjoja kaikissa formaateissa: miki, äänikirja, e-kirja, painettu kirja... hienoa. :) Miki-kirja on minulla vielä aivan kokeilematta, vaikka näkyy niitä kirjastossakin. Pitäisi vaan kokeilla, vaikka se kirja vaikuttaa olemattoman pieneltä.

      Poista
    2. Kiva, että haasteesi innoitti dekkareiden pariin! Ihan niin montaa en ehtinyt kuin etukäteen ajattelin, mutta sain haastetavoitteeni kuitenkin täyteen. Ja ennen kaikkea sain lukea todella kiinnostavia kirjoja!
      Kotimaisuusaste nousi ihan huomaamatta suureksi, mutta olipa mukavaa huomata, miten hyviä dekkareita suomalaiskirjailijat kirjoittavat.

      Poista
    3. Hauskaa tosiaan, että tässä haasteessa eri formaatit tulivat esille. :) Sekään ei ollut tarkoituksellista.
      Miki on hyvä matkalla, kun pienikokoinen teos kulkee niin kätevästi mukana.

      Poista
  2. Ei yhtään kirjaa, jonka olen lukenut, mutta Vera Valaan aion tutustua. Ah Italia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät Valan kirjoista. Villa Sibyllan kirous ainakin sai haaveilemaan matkasta Italiaan. :)

      Poista
  3. Mukavankuuloisia dekkareita olet lukenut. Itse en ole juuri noita lukenut, mutta Järvelän ja Hämeen-Anttilan kirjoja olen katsellut sillä silmällä. Parhaillaan on Vera Valan kakkonen kesken ja Villa Sibylla jo odottelee hyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä Järvelän että Hämeen-Anttilan kirjat olivat minun mieleeni ja siksi uskallan niitä suositella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?