Siirry pääsisältöön

Rikoksen jäljillä -haasteen koonti


Dekkarit kuuluvat ehdottomasti kesään, ja niinpä olikin mukavaa, kun MarikaOksa ideoi Rikoksen jäljillä -haasteen toukokuussa. Tavallisesti luen dekkareita melko vähän, mutta haasteen myötä innostuin niiden pariin ja päädyin lukemaan kuusi kiinnostavaa rikoskertomusta. Haasteeseen lukemani kirjat ovat:
Kirjoista on vaikea nostaa yhtä ylitse muiden, sillä täydellisiä pettymyksiä ei lukemieni teosten joukkoon mahtunut, mutta hyviä lukuelämyksiä oli useita. Baskervillen koira on klassikko, jonka lukemista olin suunnitellut pitkään ja jonka parissa pääsin ihastelemaan brittiläistä nummimaisemaa. Virpi Hämeen-Anttilan Yön sydän on jäätä avaa uuden sarjan, jonka seuraaviin osiin aion ehdottomasti tutustua. Villa Sibyllan kirous taas tutustutti minut sarjaan, josta on aiemmin ilmestynyt jo kaksi osaa. Avausosan Kuolema sypressin varjossa olen hankkinut hyllyyni, mutta vielä en ole sitä ennättänyt lukemaan.

Jari Järvelän Tyttö ja pommi taas tutustutti graffitintekijöiden maailmaan hyvin kiinnostavalla ja mukaansa tempaavalla tavalla. Toinen peto -dekkarin luin Miki-versiona, ja vetävän juonen ansiosta sivut kääntyivät siinäkin tiuhaan tahtiin. Viimeisin lisäys haasteeseen oli Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun, jonka kuuntelin äänikirjana.

Haasteen myötä tulin lukeneeksi monta hyvää kirjaa, joihin en ehkä muuten olisi tarttunut. Kiitos MarikaOksalle innoittavasta ja kivasta haasteesta!

Kommentit

  1. Kivaa, että ehdit lukea näin paljon dekkareita! Löysitpä mukavan paljon kotimaista luettavaa. Hämeen-Anttilan kirja kiinnostaa minuakin. Laitoin itseni äänikirjaversion varausjonoon, joten enköhän pääse sen pariin tässä syksyn mittaan. Järvelän kirjaa on kehuttu niin paljon, että sekin on korkealla lukulistallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran vielä, että ottaessani linkkejä talteen koostetta varten huomasin, että taisit lukea kirjoja kaikissa formaateissa: miki, äänikirja, e-kirja, painettu kirja... hienoa. :) Miki-kirja on minulla vielä aivan kokeilematta, vaikka näkyy niitä kirjastossakin. Pitäisi vaan kokeilla, vaikka se kirja vaikuttaa olemattoman pieneltä.

      Poista
    2. Kiva, että haasteesi innoitti dekkareiden pariin! Ihan niin montaa en ehtinyt kuin etukäteen ajattelin, mutta sain haastetavoitteeni kuitenkin täyteen. Ja ennen kaikkea sain lukea todella kiinnostavia kirjoja!
      Kotimaisuusaste nousi ihan huomaamatta suureksi, mutta olipa mukavaa huomata, miten hyviä dekkareita suomalaiskirjailijat kirjoittavat.

      Poista
    3. Hauskaa tosiaan, että tässä haasteessa eri formaatit tulivat esille. :) Sekään ei ollut tarkoituksellista.
      Miki on hyvä matkalla, kun pienikokoinen teos kulkee niin kätevästi mukana.

      Poista
  2. Ei yhtään kirjaa, jonka olen lukenut, mutta Vera Valaan aion tutustua. Ah Italia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät Valan kirjoista. Villa Sibyllan kirous ainakin sai haaveilemaan matkasta Italiaan. :)

      Poista
  3. Mukavankuuloisia dekkareita olet lukenut. Itse en ole juuri noita lukenut, mutta Järvelän ja Hämeen-Anttilan kirjoja olen katsellut sillä silmällä. Parhaillaan on Vera Valan kakkonen kesken ja Villa Sibylla jo odottelee hyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä Järvelän että Hämeen-Anttilan kirjat olivat minun mieleeni ja siksi uskallan niitä suositella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o