Siirry pääsisältöön

Rikoksen jäljillä -haasteen koonti


Dekkarit kuuluvat ehdottomasti kesään, ja niinpä olikin mukavaa, kun MarikaOksa ideoi Rikoksen jäljillä -haasteen toukokuussa. Tavallisesti luen dekkareita melko vähän, mutta haasteen myötä innostuin niiden pariin ja päädyin lukemaan kuusi kiinnostavaa rikoskertomusta. Haasteeseen lukemani kirjat ovat:
Kirjoista on vaikea nostaa yhtä ylitse muiden, sillä täydellisiä pettymyksiä ei lukemieni teosten joukkoon mahtunut, mutta hyviä lukuelämyksiä oli useita. Baskervillen koira on klassikko, jonka lukemista olin suunnitellut pitkään ja jonka parissa pääsin ihastelemaan brittiläistä nummimaisemaa. Virpi Hämeen-Anttilan Yön sydän on jäätä avaa uuden sarjan, jonka seuraaviin osiin aion ehdottomasti tutustua. Villa Sibyllan kirous taas tutustutti minut sarjaan, josta on aiemmin ilmestynyt jo kaksi osaa. Avausosan Kuolema sypressin varjossa olen hankkinut hyllyyni, mutta vielä en ole sitä ennättänyt lukemaan.

Jari Järvelän Tyttö ja pommi taas tutustutti graffitintekijöiden maailmaan hyvin kiinnostavalla ja mukaansa tempaavalla tavalla. Toinen peto -dekkarin luin Miki-versiona, ja vetävän juonen ansiosta sivut kääntyivät siinäkin tiuhaan tahtiin. Viimeisin lisäys haasteeseen oli Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun, jonka kuuntelin äänikirjana.

Haasteen myötä tulin lukeneeksi monta hyvää kirjaa, joihin en ehkä muuten olisi tarttunut. Kiitos MarikaOksalle innoittavasta ja kivasta haasteesta!

Kommentit

  1. Kivaa, että ehdit lukea näin paljon dekkareita! Löysitpä mukavan paljon kotimaista luettavaa. Hämeen-Anttilan kirja kiinnostaa minuakin. Laitoin itseni äänikirjaversion varausjonoon, joten enköhän pääse sen pariin tässä syksyn mittaan. Järvelän kirjaa on kehuttu niin paljon, että sekin on korkealla lukulistallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran vielä, että ottaessani linkkejä talteen koostetta varten huomasin, että taisit lukea kirjoja kaikissa formaateissa: miki, äänikirja, e-kirja, painettu kirja... hienoa. :) Miki-kirja on minulla vielä aivan kokeilematta, vaikka näkyy niitä kirjastossakin. Pitäisi vaan kokeilla, vaikka se kirja vaikuttaa olemattoman pieneltä.

      Poista
    2. Kiva, että haasteesi innoitti dekkareiden pariin! Ihan niin montaa en ehtinyt kuin etukäteen ajattelin, mutta sain haastetavoitteeni kuitenkin täyteen. Ja ennen kaikkea sain lukea todella kiinnostavia kirjoja!
      Kotimaisuusaste nousi ihan huomaamatta suureksi, mutta olipa mukavaa huomata, miten hyviä dekkareita suomalaiskirjailijat kirjoittavat.

      Poista
    3. Hauskaa tosiaan, että tässä haasteessa eri formaatit tulivat esille. :) Sekään ei ollut tarkoituksellista.
      Miki on hyvä matkalla, kun pienikokoinen teos kulkee niin kätevästi mukana.

      Poista
  2. Ei yhtään kirjaa, jonka olen lukenut, mutta Vera Valaan aion tutustua. Ah Italia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät Valan kirjoista. Villa Sibyllan kirous ainakin sai haaveilemaan matkasta Italiaan. :)

      Poista
  3. Mukavankuuloisia dekkareita olet lukenut. Itse en ole juuri noita lukenut, mutta Järvelän ja Hämeen-Anttilan kirjoja olen katsellut sillä silmällä. Parhaillaan on Vera Valan kakkonen kesken ja Villa Sibylla jo odottelee hyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä Järvelän että Hämeen-Anttilan kirjat olivat minun mieleeni ja siksi uskallan niitä suositella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii