Siirry pääsisältöön

Tiina Tanskanen: Talttumaton Talismaani (Hevostyttö Iitu -sarja)

"Katsoin Talismaanin kuvaa uusin silmin. Siinä komeili minun ensimmäinen oma hevoseni. Tamma oli kaikkea muuta kuin olin koskaan ensimmäisestä omasta hevosestani ajatellut.
- Mut eihän meillä ole varaa, sopersin hämmentyneenä."
Tiina Tanskanen: Talttumaton Talismaani
(Otava 2014)
111 sivua
Tiina Tanskasen uutuusteos Talttumaton Talismaani aloittaa Hevostyttö Iitu -sarjan. Avaustarinan ja koko sarjan pääosassa on Iitu, joka käy ratsastamassa Kaihomäen Ratsutilalla ja haaveilee omasta hevosesta. Mieleisin olisi newforest-ruuna Roby, jolla Iitu osallistuu estetunneille ja jonka kanssa tyttö toivoo pääsevänsä myös kilpailemaan.

Pian tapahtuu kuitenkin odottamaton muutos, kun Iitu saa kuin saakin oman hevosen. Kyseessä ei suinkaan ole Roby vaan kouluttamaton suomenhevostamma Talismaani, jonka ravurin ura on jäänyt alkutekijöihinsä. Alkutaival Talismaanin kanssa on kaikkea muuta kuin ruusuinen, eikä ponnisteluja suinkaan helpota tallin kyräilevä, kateellinen ja kiusanhenkinen ilmapiiri. Tallinomistajan tytär Ella ei ivallista palautettaan säästele, ja hänen pieni hovinsa säestää valtiatarta mielellään. Iitu joutuu punnitsemaan viimein ystävyyttään myös Aadan kanssa, joka hänkin saa oman hevosen.

Tiina Tanskasen teos on hyvin etenevä ja sujuvasti kirjoitettu nuortenkirja, jonka dialogi on toimivaa - ehkäpä siinä näkyy kirjailijan tausta käsikirjoittajana. Tarinassa näkyy myös se, että kirjailija tuntee hevosmaailman hyvin.

Jonkin verran minua kuitenkin lukiessa häiritsi tallielämän negatiivinen ilmapiiri. Yksityistallilaiset "mulkoilevat" uusia tulokkaita, tallinomistaja Sanna "jupisee" ja "paasaa", lisäksi häntä "ärsyttää", Iitu "kivahtaa" ja "tivaa syyttävään sävyyn", Aada "juoruaa" ja Noora-Liina "piikittelee". Onneksi Iitu löytää tallilta myös tukea, mutta sarjan jatko-osiin toivoisi hieman mukavampaa ilmapiiriä. Vaikka tallien kilpailuhenki ja hevostyttöjen väliset valtataistelut ovat ratsastustalleilla valitettavasti melko tavallisia, toivoisi edes tallin omistavalta Sannalta aikuismaista käytöstä sen sijaan, että hän sortuu juoruiluun ja epätasa-arvoiseen käytökseen. Onko mikään harrastus moisen negatiivisuuden vyöryn arvoinen? Toisaalta asetelma varmasti herättää lukijassa tunteita ja saa toivomaan oikeudenmukaisuuden periaatteiden toteutumista.

Pidän muuten kirjan eloisista kansista, joihin on valittu mukavia kuvia. Myös sisäkannet on kuvitettu samaan tapaan, mikä on miellyttävä yksityiskohta. Tietoa kansien suunnittelijasta en onnistunut kirjasta löytämään.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat