Siirry pääsisältöön

Helmi Kekkonen: Suojaton

"Isa istuu pitkän pöydän ääressä selkä suorana, jalkojaan heilutellen, räpyttelee silmiään ja kuuntelee muiden keskustelua, seuraa käsien liikkeitä ja kasvojen vaihtuvia ilmeitä, liikuttaa huuliaan puheen tahdissa, joskus painaa kätensä Hannelen leukaa vasten. Imee itseensä jokaisen sanan ja lauseen, kuin ottaisi ne talteen joitain toisia aikoja varten."
Helmi Kekkonen: Suojaton
(Siltala 2014)
160 sivua
Helmi Kekkosen romaani Suojaton on kaunis kertomus perheestä, tyttärestä, äidistä, ihmissuhteista ja suvaitsevaisuudesta. Tarinan keskiössä on Isa, joka on erillinen ja erityinen. Isa on vaativa vauva, josta kasvaa puhelias lapsi, joka vuosien mittaan mykistyy. Hän kavahtaa kosketusta ja on pitkiä aikoja vaiti, saavuttamattomissa.

Isan rinnalla tärkeäksi henkilöksi nousee hänen äitinsä Hannele, jonka näkökulmasta kerrotaan paljon. Isan syntyessä Hannelella on ikää jo yli neljäkymmentä vuotta, toista lasta on toivottu ja toivosta on ehditty jo luopua. Hannelen näkökulmassa korostuvat rakkaus omaan lapseen ja huoli tästä, oikein toimimisen halu joka kuitenkin uhkaa kääntyä päälaelleen, kun ei jaksa tai osaa ymmärtää lasta, joka ei sovi yleiseen muottiin.

Isan ja Hannelen lisäksi perheeseen kuuluvat Tomas-isä ja Isan isoveli Kai, mutta kirja keskittyy ennen kaikkea perheen naisiin.

Suojaton on kertomus Isasta, jota rakastetaan mutta jolta tunnutaan jatkuvasti odotettavan jotain muuta kuin mitä hän todella on. Aivan kuin kuka tahansa, Isa odottaa tulevansa nähdyksi.
Sinä muistutat minua hänestä, sinä muistutat minua Isabelista, äiti sanoo jälleen kerran ja silittää Isan hiuksia, ja Isasta tuntuu lyhyen hetken ajan, juuri silloin, oksien lävitse siivilöityvässä valossa, äiti näkee hänet.
Hänen keinonsa tulla huomatuksi on surullinen. Samoin surullista on se, että rakkaus ei riitä tarjoamaan hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Surullista on myös se, miten Hannele haluaa lapselleen hyvää ja joutuu kamppailemaan syyllisyydentuntojen kanssa.
Hän oli luvannut suojella lapsiaan kaikelta pahalta. Se oli ollut mieletön lupaus, ei sellaista voinut pitää, hän tiesi sen, mutta kun hän oli vuosia sitten laskenut kätensä Isan päälaelle ja kämmen oli peittänyt tytön koko pään hän oli hetken uskonut sanoihinsa, uskonut itseensä.
Äitinä samaistuin lukiessani voimakkaasti Hanneleen ja hänen kipuunsa. Silti lähelle tuli myös Isa, jota olisin halunnut suojella, jonka olisin halunnut ottaa syliin. Yksi kirjan vahvuuksista lieneekin siinä, että tarina tarjoaa samaistumispintaa (esimerkiksi Krista samaistui enemmän Isaan kuin tämän äitiin). Lisäksi teos on vakuuttava ja hyvin kirjoitettu, viipyilevä ja katkerankaunis tarina, joka mietityttää pitkään kirjan kansien sulkeuduttua - mietityttää ehkä siksi, että se jättää jälkeensä paljon kysymyksiä, mutta myös siksi, että kertomuksessa itsessään on paljon pohtimisen arvoista sisältöä. Tarina avautuu vähitellen mutta tarttuu sitten lukijaan kiinni, ympäröi kuin syksyinen usva.

Kirjan kauniin, herkän kannen on muuten luonut Satu Ketola.

Lumiomenan Katja määrittelee Suojattoman hienosti kirjaksi, jolla on pienoisromaanin koko, mutta suuri sisin. Suketuksen ja Arjan tavoin koin, että kirjan päätyttyä voisi palata uudelleen alkuun. Kirjojen kamarin Katja toteaa Helmi Kekkosen sanojen olevan kuin helmiä. Mari olisi toivonut kirjan olevan pidempi.

Tämän kirjan lukemisen myötä lähtee lahjoitus Suomen Pakolaisavun lukutaitokampanjaan.

Kommentit

  1. Tämä on hieno kirja, jonka voisi lukea monta kertaa. Uusia puolia löytyisi jokaisella kerralla varmasti lisää. Tunnelma rakentuu hienosti, pienin piirroin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luulen, että tästä saisi jokaisella lukukerralla irti jotain uutta. Hieno kudelma.

      Poista
  2. Tämä todellakin on niitä kirjoja, jotka viipyilevät mielessä pitkään. Kipeä, mutta niin kauniisi kirjoitettu! Ja niin, jättää jälkeensä kysymyksiä... Pidin tästä paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että sinäkin pidit. Tässä nivotaan niin upeasti yhteen kipeys ja kauneus, että ei voi kuin ihailla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii