Siirry pääsisältöön

Gayle Forman: Jos vielä jään

"Olenko minä kuollut?
Minun täytyy tosiaan kysyä sitä itseltäni.
Olenko kuollut?
Alkuun näytti selvältä, että olen. Että tämä seison-tässä-katselemassa-osa oli vain pieni välivaihe ennen kirkasta valoa ja sitä elämä-vilisee-silmien-ohi-filmiä, joka veisi minut sinne, minne ikinä mahdankin olla menossa."
Gayle Forman: Jos vielä jään
(WSOY 2009)
Englanninkielinen alkuteos If I stay 2009
Suomentanut Ulla Selkälä
191 sivua
Jos vielä jään -romaanin päähenkilö on 17-vuotias Mia, jonka elämässä on kaikki hyvin: on ihana perhe ja poikaystävä, tyttö itse on lupaava sellisti. Sitten, eräänä lumisena päivänä, kaikki muuttuu. Mian perhe joutuu autokolariin ja yhtäkkiä Mia huomaa seuraavansa sivusta, miten häntä yritetään auttaa ja kuinka hänet kuljetetaan sairaalaan saamaan jatkohoitoa. Kun Mia makaa sairaalan teho-osastolla, kulkee hänen mielensä muistoissa ja ympäri sairaalaa. Suuri kysymys on, jatkuuko tytön elämä vai tuleeko se päättymään tehohoidosta huolimatta.

Koska suuri osa kirjan sisällöstä muodostuu takaumista, ei tarina suinkaan sijoitu vain sairaalaan, vaan siinä kuvataan tavallista nuoren ihmisen elämää. On ystävyyssuhteita, ensimmäinen poikaystävä, koulunkäyntiä, huolta tulevaisuudesta. Jos Mia pääsee arvostettuun Juilliardin musiikkiakatemiaan, on edessä muutto New Yorkiin ja ero Adamista, joka myös on muusikko. Suurten päätösten tekemisen katkaisee tavallisen päivän tragedia, joka suistaa koko elämän raiteiltaan.

Elokuisessa koulutuksessa, johon osallistuin, kirjailijat Salla Simukka ja Siri Kolu puhuivat nuortenkirjallisuudesta ja tällä hetkellä vallitsevasta ilmiöstä, "sick litistä". Jos vielä jään uppoaa sulavasti tuohon genreen, samoin kuin aiemmin lukemani nuortenkirja Tähtiin kirjoitettu virhe. Molemmissa kirjoissa sairastetaan, toisessa vakavan sairauden ja toisessa auto-onnettomuuden takia. Kummassakin kirjassa kuolema on vahvasti läsnä, vähintään nurkan takana vaanimassa. Yhteistä on myös voimakas tunteisiin vetoaminen.

Tunteisiin vetoamisessa Jos vielä jään onnistuukin, vaikka laji on vaikea, mutta muutoin jännite ei oikein säily vaan osin teoksesta jää laimea maku. Erityisesti pidin kirjassa siitä, miten se tuo esille musiikkia, ja kesken lukemisen oli pakko googlata Yo-Yo Ma, johon tarinassa toistuvasti viitataan.

Kaiken kaikkiaan romaani on sujuvasti kirjoitettu. Tarina on surullinen mutta samalla lämminhenkinen, ja uskon sen miellyttävän monia lukijoita.

Kirjasta on tehty elokuva, joka tulee Suomessa ensi-iltaan huomenna, perjantaina 5.9. Musiikki on kirjassa lähestulkoon yksi tärkeä henkilöhahmo, ja oletan sen olevan vahvasti esillä myös elokuvassa.

Jos vielä jään -kirjasta ovat kirjoittaneet myös Jassu, EmilieAnu, Rosales, Minna Jaakkola, NotkopeikkoKrista ja Noanna.

Kiitos SF Film Finlandille kirjasta ja elokuvalipuista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…