Siirry pääsisältöön

Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa

"Heini on vihainen.
Jukka on surullinen.
Saku itse ei oikein tiedä, mitä ajatella. Yleensä hän ajattelee sellaisia asioita, jotka on helppo ymmärtää, kuten jalkapalloa tai sukeltamista."
Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa
(WSOY 2014)
364 sivua
Mikko Kalajoen Kolme tärkeintä asiaa koostuu vaihtelevista näkökulmista. Lähinnä tarinaa kerrotaan Jukan, Heinin ja Sakun äänillä, mutta lisäksi esille nousevat Taru, Sakua puhutteleva ääni ja katkelmat, jotka ovat ikään kuin verkkokeskusteluja. Teos on siis varsin moninainen kokoelma.

Lähtöasetelma on kiinnostava ja erikoinen. Heinin ja Sakun Taru-äiti on jälleen kerran lähtenyt ja jättänyt lapsensa sekä uuden puolisonsa, Jukan.
Äiti pakeni. Aina oli joku syy paeta.
Äiti on tällä kertaa matkustanut Argentiinaan tehdäkseen osansa maailman pelastamiseksi. Heini on äidilleen vihainen ja yrittää pitää jäljellä olevan perheen koossa, vaikka koulunkäynti ja kaverisuhteet vaativat veronsa nekin, varsinkin kun muilla on Jopot ja merkkivaatteet ja itseltä rahat loppu.

Sakun sanat ovat kateissa, mutta äitiään hän kaipaa ja odottaa. Jalkapallo on tärkeä harrastus, kun mikään muu ei oikein tunnu sujuvan. Koulu on vaikeaa, ja liian laiha poika herättää vääränlaista huomiota. Kotona ei ole ketään, joka tekisi lapselle eväät.
Hän tietää, että täällä olemiseen on syy. Se liittyy jotenkin siihen, että vaikka hän vielä ekalla luokalla ymmärsi mistä tunnilla puhuttiin ja osasi ainakin omasta mielestään tehdä kotitehtävät, syksystä alkaen kirjaimet ovat jotenkin liukuneet hänen ulottumattomiinsa.
Teoksessa on ääni, joka puhuttelee Sakua ikään kuin hänen päänsä sisällä. Kuka ääni oikein on, se jätetään lukijan pääteltäväksi, mutta jollain tapaa nuo monologit korostavat pienen pojan yksinäisyyttä ja erillisyyttä.

Jukka taas on hyvää vauhtia luisumassa elämän sivuraiteelle, kun kalja maistuu liian hyvältä, työ taas ei. Työelämä on jotenkin salakavalasti muuttanut muotoaan samalla, kun Jukka on unohtunut menneeseen.
Peli on koko ajan käynnissä, ja Jukka haluaisi olla siinä mukana, mutta hän ei enää osaa.
Hän ei ymmärrä tietokoneohjelmia, hän ei tunne tv-kilpailujen voittajia eikä hän osaa nauraa rennosti tyhjänpäiväisyyksille. Joka päivä hän huomaa seisovansa paikalleen jähmettyneenä kuin koulun kevätjuhlanäytelmän puun rooliin valittu keskellä ihmisiä jotka puhuvat twerkkauksesta ja Instagramista, BB:sta ja downshiftingistä, asioista joista Jukka ei osaa sanoa oikein mitään, tai jos yrittää, seuraa vaivautunut hiljaisuus.
Työpäiviä alkavat vähitellen rytmittää lounastauot joihin kuuluu olut. Pian ostarin lähellä lymyilevä miesjoukko tulee tutuksi, ja ote alkaa irrota entistä pahemmin. Heinin tehtäväksi jää yrittää kannatella miestä, jonka asemansa vuoksi pitäisi kannatella lapsia. Tai oikeammin kannattelijana pitäisi olla äidin, joka on kuitenkin päättänyt tarvita taukoa perhe-elämästä.

Kolme tärkeintä asiaa käsittelee isoja teemoja. On perhe-elämää, yksinäisyyttä ja äärimmäistä itsekkyyttä. Elämänhallinta tuntuu olevan hieman hukassa vähän itse kullakin, mutta silti yritetään pärjätä omillaan silloinkin, kun ulkopuolinen apu olisi kovasti tarpeen. Tarina on hyvin rakennettu, mutta jossain keskivaiheissa aloin hieman väsyä, kun tuntui, että jännite ei säily ja kertomus on kovin alavireinen. Sinnikkyys kuitenkin kannatti, sillä loppua kohden ote parani ja kirjan kansien sulkeuduttua tuntui, että on saanut lukea jotain tärkeää.

Kustantajan syyskatalogissa tarina on määritelty tragikoomiseksi, mutta minulle se näyttäytyy enemmänkin tragediana. Kuinka yksin, onnettomia ja huolten painamia ihmiset voivatkaan olla, ja silti pitää yrittää näyttää ulospäin, että kaikki sujuu.

Kolme tärkeintä asiaa on Mikko Kalajoen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani. Hän on kuitenkin ennen tätä kirjaa kirjoittanut paljon, ja se näkyy hiottuna ilmaisuna.

Ulla pitää kirjaa lukemisen arvoisena ja Mari suosittelee romaania kaikille.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Nyt on taas se vaihe, että luetaan samoja kirjoja. Mulla on tämä lainassa, mutta ainakin Somalianreissu pitää saada ensin loppuun ja ehkä yksi toinenkin matka. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin näyttää olevan. :) Minä taidan Somalian jälkeen palata ainakin hetkiseksi kotimaahan.

      Poista
  2. Mielenkiintoisen kuuloinen kirja on tämäkin. Miten nämä kaikki ehtisi lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä: niin paljon hyviä kirjoja, niin vähän aikaa. :)

      Poista
  3. Hieno kirja tämä oli! Toivottavasti saa paljon lukijoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti! Tämä vuosi näyttää esikoiskirjojen suhteen tavattoman hyvältä, ei voi kuin ihmetellä ja ihailla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…