Siirry pääsisältöön

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun

"Valkoisen Volvon tavaratilasta Holborn-kadulla oli löytynyt pahoin runnellun ruumiin jäänteet. Ne oli murskattu niin rajusti että ensimmäisten uutisraporttien mukaan poliisi ei kyennyt antamaan uhrista oikeastaan mitään tietoja."
Pekka Hiltunen:
Vilpittömästi sinun
(Gummerus 2011)
424 sivua,
äänikirjan kesto 12 h 40 min.
Vilpittömästi sinun on Pekka Hiltusen palkittu esikoisteos, joka voitti muun muassa Vuoden johtolanka -palkinnon. Kirjan pääosassa on suomalainen, Lontoossa asuva Lia, joka työskentelee graafikkona. Eräänä aamulla matkalla töihin Lia törmää hätkähdyttävään rikokseen: kadulle pysäköidyn Volvon takakontista on löytynyt pahasti ruhjottu naisen ruumis, joka saa pian mediassa nimen "Kasvoton". Keltainen lehdistö repii tapauksesta otsikoita pari päivää, kunnes hiljenee, mutta Liaa asia ei jätä rauhaan.

Tavoistaan poiketen Lia viettää syntymäpäiviään lontoolaisessa pubissa. Siellä hän tapaa suomalaisen, salaperäisen Marin, jonka kanssa hän ystävystyy. Pian käy ilmi, että Mari tekee erikoista työtä, ja hän pystyy auttamaan Liaa raa'an murhan selvittämisessä.

Työpaikallaan Level-lehdessä Liaa pidetään "sisäänpäinkääntyneenä, hieman outona suomalaisnaisena, kovana naisena". Samaa syrjäänvetäytymistä ja yksinäisyyttä löytyy myös Marista, ja jollain tapaa minua alkoi lopulta häiritä tämä stereotyyppinen ja ohuenlaiseksi jäävä kuvaus suomalaisista, jäisistä naisista. Myös sisällön runsauden koin häiritsevänä. Raakaan murhaan, ihmiskauppaan ja prostituutioon lisätään vielä laaja poliittinen kuvio, kun populistinen äärioikeistopuolue käy karismaattisen Arthur Friedin johdolla vaalikampanjaansa. Esille nousee myös lehdistön toiminta ja keltaisen lehdistön kritiikki. Tässä kaikessa olisi aineksia useampaankin kirjaan, ja välillä tuntui, että tarina ei pääse eteenpäin juuri lainkaan kiemurtelevine lankoineen. Jonkin verran tarinan käänteet kärsivät myös epäuskottavuudesta: miksi esimerkiksi lontoolainen poliisi kertoo murhatutkinnan etenemisestä niin avoimesti tuntemattomalle suomalaisnaiselle?

Toki kirjassa on myös paljon hyvää. Paikoin jännitys kiristyy niin, että tarinaa ei malttaisi jättää odottamaan hetkeksikään. Pahuus on voimakkaasti läsnä ja kertomus saa pohtimaan sitä, millaisissa oloissa ihmiskaupan uhrit tässä maailmassa elävät.

Luin pari vuotta sitten nurinkurisesti Liasta kertovan sarjan kakkososan, Sysipimeän, josta pidin tätä aloitusosaa enemmän, vaikka käänteitä tuntui välillä siinäkin olevan päätähuimaavan paljon. Kakkososa toimi mielestäni myös itsenäisenä kertomuksena, eikä ykkösosan lukemista liiemmin haitannut se, että olin lukemisessani ehtinyt jo sarjassa edelle.

Rikoksen jäljillä -haasteessa saan tällä teoksella kokoon kuuden kirjan tavoitteen. Suomen Pakolaisavun lukuhaasteessa lähtee tälläkin kirjalla lukutaitoa maailmalle siitäkin huolimatta, että lukemisen sijaan kuuntelin tarinan äänikirjana.

Lontoon kaduilla on tämän kirjan parissa taivaltanut myös Katja, jonka postauksessa on kosolti linkkejä muihin arvioihin. Lisäksi Amma kokee, että kirjaa oli ilo lukea ja myös Annika K. pitää kirjasta paljon. Annamin mielestä kirja on hyvä psykologinen trilleri ja Elina moittii rönsyilevää kerrontaa.

Kommentit

  1. Kirja palautui hyvin mieleen tästä arviostasi. Ehkäpä aineksia olisi ollut useaan kirjaan, koska teemoja tosiaan riitti. Sysipimeän voisin toki lukea, sen verran pidin kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämäkään huono teos ole, mutta Sysipimeästä tosiaan pidin enemmän. Olisikin kiva kuulla, mitä sinä siitä pidät - jos siis päätät sen lukea.

      Poista
  2. Minäkin sain tänään oman kuuntelu-urakkani loppuun. :) Tykkäsin tästä, vaikka aineksia tosiaan oli laitettu soppaan aika paljon. Pitääpä laittaa tuo Sysipimeäkin muistiin. Jos vaikka sekin löytyisi äänikirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, toivottavasti pääsen pian lukemaan ajatuksiasi! :)

      Poista
  3. Kumpikin sarjan kirjoista meni lukulistalleni! Kiitos tästä! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o