Siirry pääsisältöön

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun

"Valkoisen Volvon tavaratilasta Holborn-kadulla oli löytynyt pahoin runnellun ruumiin jäänteet. Ne oli murskattu niin rajusti että ensimmäisten uutisraporttien mukaan poliisi ei kyennyt antamaan uhrista oikeastaan mitään tietoja."
Pekka Hiltunen:
Vilpittömästi sinun
(Gummerus 2011)
424 sivua,
äänikirjan kesto 12 h 40 min.
Vilpittömästi sinun on Pekka Hiltusen palkittu esikoisteos, joka voitti muun muassa Vuoden johtolanka -palkinnon. Kirjan pääosassa on suomalainen, Lontoossa asuva Lia, joka työskentelee graafikkona. Eräänä aamulla matkalla töihin Lia törmää hätkähdyttävään rikokseen: kadulle pysäköidyn Volvon takakontista on löytynyt pahasti ruhjottu naisen ruumis, joka saa pian mediassa nimen "Kasvoton". Keltainen lehdistö repii tapauksesta otsikoita pari päivää, kunnes hiljenee, mutta Liaa asia ei jätä rauhaan.

Tavoistaan poiketen Lia viettää syntymäpäiviään lontoolaisessa pubissa. Siellä hän tapaa suomalaisen, salaperäisen Marin, jonka kanssa hän ystävystyy. Pian käy ilmi, että Mari tekee erikoista työtä, ja hän pystyy auttamaan Liaa raa'an murhan selvittämisessä.

Työpaikallaan Level-lehdessä Liaa pidetään "sisäänpäinkääntyneenä, hieman outona suomalaisnaisena, kovana naisena". Samaa syrjäänvetäytymistä ja yksinäisyyttä löytyy myös Marista, ja jollain tapaa minua alkoi lopulta häiritä tämä stereotyyppinen ja ohuenlaiseksi jäävä kuvaus suomalaisista, jäisistä naisista. Myös sisällön runsauden koin häiritsevänä. Raakaan murhaan, ihmiskauppaan ja prostituutioon lisätään vielä laaja poliittinen kuvio, kun populistinen äärioikeistopuolue käy karismaattisen Arthur Friedin johdolla vaalikampanjaansa. Esille nousee myös lehdistön toiminta ja keltaisen lehdistön kritiikki. Tässä kaikessa olisi aineksia useampaankin kirjaan, ja välillä tuntui, että tarina ei pääse eteenpäin juuri lainkaan kiemurtelevine lankoineen. Jonkin verran tarinan käänteet kärsivät myös epäuskottavuudesta: miksi esimerkiksi lontoolainen poliisi kertoo murhatutkinnan etenemisestä niin avoimesti tuntemattomalle suomalaisnaiselle?

Toki kirjassa on myös paljon hyvää. Paikoin jännitys kiristyy niin, että tarinaa ei malttaisi jättää odottamaan hetkeksikään. Pahuus on voimakkaasti läsnä ja kertomus saa pohtimaan sitä, millaisissa oloissa ihmiskaupan uhrit tässä maailmassa elävät.

Luin pari vuotta sitten nurinkurisesti Liasta kertovan sarjan kakkososan, Sysipimeän, josta pidin tätä aloitusosaa enemmän, vaikka käänteitä tuntui välillä siinäkin olevan päätähuimaavan paljon. Kakkososa toimi mielestäni myös itsenäisenä kertomuksena, eikä ykkösosan lukemista liiemmin haitannut se, että olin lukemisessani ehtinyt jo sarjassa edelle.

Rikoksen jäljillä -haasteessa saan tällä teoksella kokoon kuuden kirjan tavoitteen. Suomen Pakolaisavun lukuhaasteessa lähtee tälläkin kirjalla lukutaitoa maailmalle siitäkin huolimatta, että lukemisen sijaan kuuntelin tarinan äänikirjana.

Lontoon kaduilla on tämän kirjan parissa taivaltanut myös Katja, jonka postauksessa on kosolti linkkejä muihin arvioihin. Lisäksi Amma kokee, että kirjaa oli ilo lukea ja myös Annika K. pitää kirjasta paljon. Annamin mielestä kirja on hyvä psykologinen trilleri ja Elina moittii rönsyilevää kerrontaa.

Kommentit

  1. Kirja palautui hyvin mieleen tästä arviostasi. Ehkäpä aineksia olisi ollut useaan kirjaan, koska teemoja tosiaan riitti. Sysipimeän voisin toki lukea, sen verran pidin kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämäkään huono teos ole, mutta Sysipimeästä tosiaan pidin enemmän. Olisikin kiva kuulla, mitä sinä siitä pidät - jos siis päätät sen lukea.

      Poista
  2. Minäkin sain tänään oman kuuntelu-urakkani loppuun. :) Tykkäsin tästä, vaikka aineksia tosiaan oli laitettu soppaan aika paljon. Pitääpä laittaa tuo Sysipimeäkin muistiin. Jos vaikka sekin löytyisi äänikirjana.

    VastaaPoista
  3. Kumpikin sarjan kirjoista meni lukulistalleni! Kiitos tästä! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…