Siirry pääsisältöön

Kirjaostoksilla


Vaikka olen asettanut itselleni kirjanostokieltoja, oli minun pakko vastata kyllä MarikaOksan kutsuun: Oksan hyllyltä -blogin emäntä haastoi kirjabloggaajat kirjaostoksille. On totta, että kirja omassa kirjahyllyssä on kiva asia, ja minunkin hyllyssäni majailee monia kirjoja, joiden pariin haluan palata yhä uudelleen.

Jostain syystä syyskuu oli kuitenkin niin kiireinen, että ennätin kirjaostoksille vasta eilen. Marssin kotikaupunkini Suomalaiseen kirjakauppaan ostamaan kirjan, joka on itse asiassa määritelty aikakauskirjaksi. Olin jo ennen Grantan kolmannen kotimaisen numeron julkaisemista päättänyt, että ostan kappaleen itselleni täydentämään hyllystäni löytyvien aikaisempien numeroiden sarjaa. Niinpä kotikirjastossani majailee nyt aikakauskirjan erikoisnumero Parhaat suomalaiset kertojat, josta tulen blogissani varmasti myöhemmin kertomaan ajatuksiani.

Vaikka olin kirjaostokseni vakaasti päättänyt jo ennen kauppaan astumista, olin joutua ostomanian valtaan. Pitkään hypistelin esimerkiksi Jane Austenin teosta Ylpeys ja ennakkoluulo, jonka Kersti Juva on hiljattain suomentanut uudelleen ja joka on mielestäni esineenäkin tavattoman viehättävä - kuvan löytää esimerkiksi Sinisen linnan kirjastosta. Pidin kuitenkin pään kylmänä ja hoitovapaalaisen taloudelliset realiteetit mielessä ja tyydyin sijoittamaan hieman yli kaksikymmentä euroa kahteenkymmeneen tarinaan, joiden takaa löytyy esimerkiksi sellaisia suomalaisen nykykirjallisuuden nimiä kuin Sofi Oksanen, Katja Kettu, Juha Itkonen, Philip Teir, Jenni Linturi, Tuomas Kyrö ja Emmi Itäranta. Nyt vain odotan sopivaa hetkeä avata tämä uusin ostokseni!

Kommentit

  1. Tuo ostomania kuulostaa niin kovin tutulta! :D Kun sitä haluaisi kaikki kaupan kirjat.
    Minulla on juuri nyt kesken tuo Granta, mielenkiintoista kuulla sitten mitä mieltä olet kirjasta jahka ehdit siihen tarttua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kirjoja vain haluaa, vaikka kuinka tietää varojen ja tilojen rajallisuuden. Onneksi joskus yllättää itsensäkin ja onnistuu pitämään ostovimman kurissa. :)
      Onpa kiva kuulla sitten sinun ajatuksiasi Grantasta.

      Poista
  2. Kylläpä Granta-sarja näyttää kauniilta. Ihanat värit! Minulla on vieläkin kaikki Grantat lukematta, vaikka näitä on kirjastossakin näkynyt. Julkaisun idea on todella kiinnostava, ja tuo uusimman numeron kirjoittajaryhmä on aika huikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoituksenani on hankkia Grantoja hyllyyni sitä mukaa kuin niitä ilmestyy. Idea on hyvä ja novelleihin (sekä muihin lyhyisiin teksteihin) on kiva palata aina aika ajoin uudelleen. Uusimmalta odotan paljon!

      Poista
  3. Pitäisikin ostaa tuo Granta 3. Minulla on kaksi edellistä, tosin kakkonenkin vielä lukematta. Kiinnostava ja tervetullut julkaisu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin kakkosesta ykköstä enemmän.
      Kiinnostava ja tervetullut julkaisu tämä suomalainen Granta tosiaan on! Vielä kun sen saisi tilata, että uusimmat numerot tulisivat automaattisesti kotiin. :)

      Poista
  4. Grantat on lukematta...ehkä joskus...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…