Siirry pääsisältöön

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha

"Vallankumouksen äidit on kutsuttu keittiöistään, askareistaan, näyttämään ulkomaalaisille arvovieraille, kuinka hallintoa rakastetaan, kuinka onnellisia he ovat maidosta ja rauhasta, jotka se on tuonut heille. Vallankumous tarvitsee naisia näyttääkseen inhimilliseltä."
Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha
(Atena 2014)
Alkuteos The Orchard of Lost Souls 2013
Suomentanut Heli Naski
283 sivua
Nadifa Mohamedin romaani Kadotettujen hedelmätarha on tarina somalialaisista naisista. Deqo on yhdeksänvuotias, siis vasta matkalla naiseksi, mutta ikäänsä nähden kovia kokenut. Hänen syntyperänsä on vääränlainen, ja tyttö joutuu jatkuvasti taistelemaan olemassaolonsa puolesta.
Deqo toivoi syvästi, että hänellä olisi toinen ja kolmas nimi; hän ei rupeaisi ahneeksi ja pyytäisi Jumalalta koko seitsemäntoista nimen abtirisia, vain kaksi lisää sallisi hänen röyhistää rintaansa ja julistaa ihmisille, että hän on olemassa.
Kawsar on leski, jonka menneisyyden trauma saa hänet toimimaan silloin, kun olisi monin tavoin viisaampaa pysyä sivussa ja vaieta. Kawsar muistaa ajan, kun Hargeisassa oli vielä elämisen iloa ja riemua. Lähistöllä sijaitseva hotelli on kuin kaiken synkkyyden symboli:
Mutta sitten vuonna kahdeksankymmentäyksi paikan tunnelma muuttui; ei ollut iloa, vaan pelkkiä kokoontumisia joissa vaikerrettiin otsa rypyssä jatkuvasti huononevaa tilannetta. Ensin Hargeisan sairaalan lääkärit pidätettiin, koska he yrittivät parantaa potilaidensa oloja; lääkäreiden kuolemantuomioista oli seurauksela opiskelijamielenosoituksia, ja lopulta Lontoossa asuvien somalien muodostama Kansallinen vapautusliike NMF aloitti sotatoimet kaataakseen diktatuurin. Siitä lähtien hotelli on luonut kadulle pahaenteisen varjon. 
Ikänsä puolesta Deqon ja Kawsarin väliin asettuu  Filsan, nuori naissotilas. Hän haluaa jatkaa sukunsa perinteitä ja edetä urallaan mutta joutuu huomaamaan, että tiellä on mutkia. Taakse on jäänyt rikkonainen lapsuus, ja nainen kaipaa elämäänsä lopulta hyvin tavallisia asioita.
Koko ikänsä hänet on jätetty pölyttymään näkymättömänä kuin taulu seinällä, ja joskus itkeminen ja karjuminen ja jonkun kimppuun hyökkääminen tuntuu ainoalta tavalta tulla ikinä kuulluksi.
Kaikki kolme naista joutuvat elämään yhteiskunnassa, joka on arvaamaton ja vaarallinen. Sisällissota ravistelee maata, josta Deqo ei muuta voikaan muistaa mutta joka ei aina ole ollut yhtä räjähdysaltis. Maan asukkaat joutuvat kokemaan ja näkemään kauheita asioita, jollaisia ei soisi kenenkään kohdalle osuvan.

Traagisista tapahtumista ja ahdistavasta miljööstä huolimatta Kadotettujen hedelmätarha on tarina, jossa on kauneutta ja toivoa. Kirja on hyvin kirjoitettu ja koossa pysyvä tarina naisista, joiden tiet kohtaavat erilaisista lähtökohdista huolimatta. Naiset tarinoineen voisivat olla totta, ja kirja saa taas ymmärtämään piirun verran enemmän sitä, miten erilaisissa oloissa me ihmiset tällä maapallolla elämme. Se avaa myös kiinnostavasti Somalian historiaa, josta en valitettavasti ole oikein mitään tiennyt.

Ihminen sodassa -haasteeseen saan tällä kirjalla jälleen yhden suorituksen.

Karoliina määrittelee tämän kirjan kauniiksi kärsimysromaaniksi ja Ompun mielestä tällaisia kirjoja tarvitaan.
Hän vetää peitot leukaansa asti, sulkee silmänsä ja hengittää sisäänsä jasmiinia, kuusamaa, kuunliljaa ja aavikkokukka wahara-waalisia, joita hän istutti kauan sitten hedelmätarhaan bungalowinsa taakse. Tämä on ainoa yhteys, joka hänellä on nyt kallisarvoiseen hedelmätarhaansa - sen tuoksun hauras hyväily, kun tuuli puhaltaa oikeaan suuntaan.

Kommentit

  1. Tämä kyllä kiinnostaa ihan aiheeltaan.

    VastaaPoista
  2. Tämä, kuten myös Nura Farahin Aavikontyttäret ovat tärkeitä kirjoja jo siksikin, että pääsemme näkemään asioita myös somalialaisten naisten silmin. Ehkä seuraavaksi voisi lukea Nuruddin Farahia, jota itse en koskaan ole lukenut, vaikka hän taitaa olla Somalian tunnetuin kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylipäätään pidän kaunokirjallisuuden törkeänä tehtävänä avata ovia maailmoihin, joihin ei muutoin pääsisi kurkistamaan. Tämä kirja täyttää tuon tehtävän hyvin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok