Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha

"Vallankumouksen äidit on kutsuttu keittiöistään, askareistaan, näyttämään ulkomaalaisille arvovieraille, kuinka hallintoa rakastetaan, kuinka onnellisia he ovat maidosta ja rauhasta, jotka se on tuonut heille. Vallankumous tarvitsee naisia näyttääkseen inhimilliseltä."

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha
(Atena 2014)
Alkuteos The Orchard of Lost Souls 2013
Suomentanut Heli Naski
283 sivua

Nadifa Mohamedin romaani Kadotettujen hedelmätarha on tarina somalialaisista naisista. Deqo on yhdeksänvuotias, siis vasta matkalla naiseksi, mutta ikäänsä nähden kovia kokenut. Hänen syntyperänsä on vääränlainen, ja tyttö joutuu jatkuvasti taistelemaan olemassaolonsa puolesta.

Deqo toivoi syvästi, että hänellä olisi toinen ja kolmas nimi; hän ei rupeaisi ahneeksi ja pyytäisi Jumalalta koko seitsemäntoista nimen abtirisia, vain kaksi lisää sallisi hänen röyhistää rintaansa ja julistaa ihmisille, että hän on olemassa.

Kawsar on leski, jonka menneisyyden trauma saa hänet toimimaan silloin, kun olisi monin tavoin viisaampaa pysyä sivussa ja vaieta. Kawsar muistaa ajan, kun Hargeisassa oli vielä elämisen iloa ja riemua. Lähistöllä sijaitseva hotelli on kuin kaiken synkkyyden symboli:

Mutta sitten vuonna kahdeksankymmentäyksi paikan tunnelma muuttui; ei ollut iloa, vaan pelkkiä kokoontumisia joissa vaikerrettiin otsa rypyssä jatkuvasti huononevaa tilannetta. Ensin Hargeisan sairaalan lääkärit pidätettiin, koska he yrittivät parantaa potilaidensa oloja; lääkäreiden kuolemantuomioista oli seurauksela opiskelijamielenosoituksia, ja lopulta Lontoossa asuvien somalien muodostama Kansallinen vapautusliike NMF aloitti sotatoimet kaataakseen diktatuurin. Siitä lähtien hotelli on luonut kadulle pahaenteisen varjon. 

Ikänsä puolesta Deqon ja Kawsarin väliin asettuu  Filsan, nuori naissotilas. Hän haluaa jatkaa sukunsa perinteitä ja edetä urallaan mutta joutuu huomaamaan, että tiellä on mutkia. Taakse on jäänyt rikkonainen lapsuus, ja nainen kaipaa elämäänsä lopulta hyvin tavallisia asioita.

Koko ikänsä hänet on jätetty pölyttymään näkymättömänä kuin taulu seinällä, ja joskus itkeminen ja karjuminen ja jonkun kimppuun hyökkääminen tuntuu ainoalta tavalta tulla ikinä kuulluksi.

Kaikki kolme naista joutuvat elämään yhteiskunnassa, joka on arvaamaton ja vaarallinen. Sisällissota ravistelee maata, josta Deqo ei muuta voikaan muistaa mutta joka ei aina ole ollut yhtä räjähdysaltis. Maan asukkaat joutuvat kokemaan ja näkemään kauheita asioita, jollaisia ei soisi kenenkään kohdalle osuvan.

Traagisista tapahtumista ja ahdistavasta miljööstä huolimatta Kadotettujen hedelmätarha on tarina, jossa on kauneutta ja toivoa. Kirja on hyvin kirjoitettu ja koossa pysyvä tarina naisista, joiden tiet kohtaavat erilaisista lähtökohdista huolimatta. Naiset tarinoineen voisivat olla totta, ja kirja saa taas ymmärtämään piirun verran enemmän sitä, miten erilaisissa oloissa me ihmiset tällä maapallolla elämme. Se avaa myös kiinnostavasti Somalian historiaa, josta en valitettavasti ole oikein mitään tiennyt.

Ihminen sodassa -haasteeseen saan tällä kirjalla jälleen yhden suorituksen.

Karoliina määrittelee tämän kirjan kauniiksi kärsimysromaaniksi ja Ompun mielestä tällaisia kirjoja tarvitaan.

Hän vetää peitot leukaansa asti, sulkee silmänsä ja hengittää sisäänsä jasmiinia, kuusamaa, kuunliljaa ja aavikkokukka wahara-waalisia, joita hän istutti kauan sitten hedelmätarhaan bungalowinsa taakse. Tämä on ainoa yhteys, joka hänellä on nyt kallisarvoiseen hedelmätarhaansa - sen tuoksun hauras hyväily, kun tuuli puhaltaa oikeaan suuntaan.