Siirry pääsisältöön

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha

"Vallankumouksen äidit on kutsuttu keittiöistään, askareistaan, näyttämään ulkomaalaisille arvovieraille, kuinka hallintoa rakastetaan, kuinka onnellisia he ovat maidosta ja rauhasta, jotka se on tuonut heille. Vallankumous tarvitsee naisia näyttääkseen inhimilliseltä."
Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha
(Atena 2014)
Alkuteos The Orchard of Lost Souls 2013
Suomentanut Heli Naski
283 sivua
Nadifa Mohamedin romaani Kadotettujen hedelmätarha on tarina somalialaisista naisista. Deqo on yhdeksänvuotias, siis vasta matkalla naiseksi, mutta ikäänsä nähden kovia kokenut. Hänen syntyperänsä on vääränlainen, ja tyttö joutuu jatkuvasti taistelemaan olemassaolonsa puolesta.
Deqo toivoi syvästi, että hänellä olisi toinen ja kolmas nimi; hän ei rupeaisi ahneeksi ja pyytäisi Jumalalta koko seitsemäntoista nimen abtirisia, vain kaksi lisää sallisi hänen röyhistää rintaansa ja julistaa ihmisille, että hän on olemassa.
Kawsar on leski, jonka menneisyyden trauma saa hänet toimimaan silloin, kun olisi monin tavoin viisaampaa pysyä sivussa ja vaieta. Kawsar muistaa ajan, kun Hargeisassa oli vielä elämisen iloa ja riemua. Lähistöllä sijaitseva hotelli on kuin kaiken synkkyyden symboli:
Mutta sitten vuonna kahdeksankymmentäyksi paikan tunnelma muuttui; ei ollut iloa, vaan pelkkiä kokoontumisia joissa vaikerrettiin otsa rypyssä jatkuvasti huononevaa tilannetta. Ensin Hargeisan sairaalan lääkärit pidätettiin, koska he yrittivät parantaa potilaidensa oloja; lääkäreiden kuolemantuomioista oli seurauksela opiskelijamielenosoituksia, ja lopulta Lontoossa asuvien somalien muodostama Kansallinen vapautusliike NMF aloitti sotatoimet kaataakseen diktatuurin. Siitä lähtien hotelli on luonut kadulle pahaenteisen varjon. 
Ikänsä puolesta Deqon ja Kawsarin väliin asettuu  Filsan, nuori naissotilas. Hän haluaa jatkaa sukunsa perinteitä ja edetä urallaan mutta joutuu huomaamaan, että tiellä on mutkia. Taakse on jäänyt rikkonainen lapsuus, ja nainen kaipaa elämäänsä lopulta hyvin tavallisia asioita.
Koko ikänsä hänet on jätetty pölyttymään näkymättömänä kuin taulu seinällä, ja joskus itkeminen ja karjuminen ja jonkun kimppuun hyökkääminen tuntuu ainoalta tavalta tulla ikinä kuulluksi.
Kaikki kolme naista joutuvat elämään yhteiskunnassa, joka on arvaamaton ja vaarallinen. Sisällissota ravistelee maata, josta Deqo ei muuta voikaan muistaa mutta joka ei aina ole ollut yhtä räjähdysaltis. Maan asukkaat joutuvat kokemaan ja näkemään kauheita asioita, jollaisia ei soisi kenenkään kohdalle osuvan.

Traagisista tapahtumista ja ahdistavasta miljööstä huolimatta Kadotettujen hedelmätarha on tarina, jossa on kauneutta ja toivoa. Kirja on hyvin kirjoitettu ja koossa pysyvä tarina naisista, joiden tiet kohtaavat erilaisista lähtökohdista huolimatta. Naiset tarinoineen voisivat olla totta, ja kirja saa taas ymmärtämään piirun verran enemmän sitä, miten erilaisissa oloissa me ihmiset tällä maapallolla elämme. Se avaa myös kiinnostavasti Somalian historiaa, josta en valitettavasti ole oikein mitään tiennyt.

Ihminen sodassa -haasteeseen saan tällä kirjalla jälleen yhden suorituksen.

Karoliina määrittelee tämän kirjan kauniiksi kärsimysromaaniksi ja Ompun mielestä tällaisia kirjoja tarvitaan.
Hän vetää peitot leukaansa asti, sulkee silmänsä ja hengittää sisäänsä jasmiinia, kuusamaa, kuunliljaa ja aavikkokukka wahara-waalisia, joita hän istutti kauan sitten hedelmätarhaan bungalowinsa taakse. Tämä on ainoa yhteys, joka hänellä on nyt kallisarvoiseen hedelmätarhaansa - sen tuoksun hauras hyväily, kun tuuli puhaltaa oikeaan suuntaan.

Kommentit

  1. Tämä kyllä kiinnostaa ihan aiheeltaan.

    VastaaPoista
  2. Tämä, kuten myös Nura Farahin Aavikontyttäret ovat tärkeitä kirjoja jo siksikin, että pääsemme näkemään asioita myös somalialaisten naisten silmin. Ehkä seuraavaksi voisi lukea Nuruddin Farahia, jota itse en koskaan ole lukenut, vaikka hän taitaa olla Somalian tunnetuin kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylipäätään pidän kaunokirjallisuuden törkeänä tehtävänä avata ovia maailmoihin, joihin ei muutoin pääsisi kurkistamaan. Tämä kirja täyttää tuon tehtävän hyvin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…