Siirry pääsisältöön

Pirjo Hassinen: Sauna Paradis

"Hän olisi halunnut kuulustella Lauria, ottaa tämän kasvot käsiensä väliin. Anne ei hakisi Laurin silmistä sitä, mitä sataprosenttisella varmuudella oli tapahtunut - hän hakisi vilpittömyyttä. Hän kysyisi: jos jonkun henki olisi kiinni siitä, mitä muistat, muistatko yhä kaiken juuri noin? Niin hän itse teki, kun jokin muistikuva vaihtoi paikkaa paholaismaisin loikin ja kätkeytyi."
Pirjo Hassinen: Sauna Paradis
(Otava 2014)
253 sivua
Pirjo Hassinen kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden teoksia odotan aina innolla. Tällä kertaa Hassinen puhuu romaanissaan muistoista ja muistamisesta, ja teeman ympärille muotoutuu vahvasti kiinnostava ja hyvin otteessaan pitävä tarina.

Romaanin päähenkilö on kirjailija Anne Horni, joka elää avioliitossa Martin kanssa ja kirjoittaa uutta kirjaansa. Hän menee vierailemaan lapsuutensa kotikaupungin kirjastossa, jossa hänen puheilleen saapuu Lauri Kovanen. Laurin isä on kuollut 1960-luvulla epäselvissä olosuhteissa, eikä tapaus jätä Lauria rauhaan vaan hän haluaa saada selville, mitä oikein on tapahtunut. Hän tarvitsee Annea toimimaan muistinaan, sillä itse hän ei koe muistavansa riittävästi, jos ollenkaan. Vastapalvelukseksi hän lupaa kertoa Annelle jotain tärkeää.

Romaani koostuu Annen ja Laurin keskusteluista ja niiden herättämistä muistoista. Romaanin sisäkkäisenä tarinana kulkee kertomus Siljasta ja Sonjasta, Annen työstämän Tuhlaajatyttö-nimisen romaanin henkilöistä.

Keskustellessaan niin Anne kuin Lauri muistavat asioita, joiden olivat luulleet painuneen unohduksiin.  Annella on ollut läheinen ja luottavainen suhde isäänsä, joka piti kotikaupungissa yleistä saunaa nimeltä Sauna Paradis. Saunasta Anne muistaa etäisesti Laurin, jonka isäsuhde taas on ollut varsin vaikea. Laurin isä oli alkoholisti, joka vietiin kesällä saareen parantumaan ongelmastaan.

Samalla, kun Anne sukeltaa menneisyyteen, hän pohtii nykyisyyttään. Elämässä on lapsen kokoinen aukko, ja saman asian kanssa kipuilee Tuhlaajatytön Silja, jonka Sonja-sisar puolestaan on ollut liiankin hedelmällinen. Romaanissaan Anne voi muokata Siljan kohtaloa haluamallaan tavalla, ja samaan tapaan myös omia lapsuuden muistoja voi valikoida, muokata ja värittää. Kirjailijana Anne Horni on muistamisen ammattilainen, mutta kuka lopulta muistaa oikein?

Romaanin yhtenä näyttämönä sauna on mielenkiintoinen. Saunan lauteille asettuessaan ihmiset ovat paljaita, alastomia, ja saunassa paljastuvat monet totuudet. Yllä olevat vaatteet peittävät, ja joskus voi joutua kääntymään saunan ovelta pois, jotta salaisuudet pysyisivät piilossa.

Hassiselle ominaiseen tapaan myös tämä kirja on sujuvasti kirjoitettu. Teoksen tiivis tunnelma pakottaa pysymään tarinan mukana, ja erityisesti lapsen maailmaa kirjailija kuvaa koskettavasti ja vakuuttavasti. Sauna Paradis on voimakas ja tinkimätön romaani.

Pirjo Hassisen romaanista Sauna Paradis ovat kirjoittaneet myös Jaana ja Hannele.
Menneisyys oli pehmeää ja joustavaa ainetta. Siellä tila ei loppuisi koskaan.
Lukuhaasteeseen on myös tämän kirjan myötä lähtenyt lahjoitus.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Hassisen romaani on mielestäni hyvä - tutun vakuuttavaa työtä.

      Poista
  2. Luin vastikään ja bloggasin juuri. Erikoinen kirja, jätti hämmentyneen olon, ärsyttikin. Mutta oli kiinnostavaa tutustua Hassiseen, en ole aiemmin lukenut hänen kirjojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tutustuit Hassiseen. Riennänpä saman tien lukemaan ajatuksiasi kirjasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy