"Tie muuttui yhä kapeammaksi ja mutkitteli isojen kuusten välissä niin, että Terhin oli laskettava nopeus minimiin. Hän vaihtoi kakkosvaihteelle ja mateli synkän kuusikon läpi. Sitten tie lähti loivasti nousemaan ja tiheä kuusikko vaihtui mäntykankaaseen, jonka runkojen lomasta pilkisti järvi. Terhi katsoi vielä kerran puhelintaan: akkua neljä viivaa, kenttää nolla."
Hotelli ikuisuus - kauhutarinoita sisältää alaotsikkonsa mukaisesti kauhutarinoita. Kirjan 22 tarinaa on selkeästi suunnattu aikuiseen makuun, ja Jaana Ala-Huissin ja Henry Ahon kirjoittamat kertomukset vuorottelevat tasapuolisesti. Kirjoittajien vaihtumista ei juuri huomaa, sen verran tasapainoinen ja hiottu kokonaisuus on kysymyksessä.
Toimiva yksityiskohta on se, että tarinoissa on usein elementtejä, jotka toistuvat seuraavassa kertomuksessa. Esimerkiksi Henry Ahon kirjoittamassa, kirjan avaavassa Äidin tytössä minäkertoja hankkii kotiinsa sudentaljan, joka nousee tarinassa merkittävään asemaan. Äidin tyttöä seuraavassa Jaana Ala-Huissin kirjoittamassa Verisukulaisessa tavataan arkkuun sullottu sudentalja.
Kirjan tarinoissa luodaan sujuvasti ja hyvin tunnelmaa, ja osa tarinoista on mielestäni oikeasti hyytäviä. Vaikuttavimpia kertomuksia mielestäni on Henry Ahon Mytty, jossa Liisa-tyttö löytää äitinsä isän tavaroiden seasta Mytty-nimisen nuken. Tarinan loppu on niin kammottava, että iltalukemiseksi en sitä ainakaan herkkähermoisille suosittele.
Hotelli ikuisuus on hyvin rakennettu, eheä kertomuskokonaisuus. Varsinkin kauhukirjallisuuden ystäville kokoelma tarjoaa kiintoisia hetkiä.
Kirja tuli minulle kustantajalta - kiitos!
 |
| Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli Ikuisuus - kauhutarinoita (Haamu 2014) 141 sivua |
Toimiva yksityiskohta on se, että tarinoissa on usein elementtejä, jotka toistuvat seuraavassa kertomuksessa. Esimerkiksi Henry Ahon kirjoittamassa, kirjan avaavassa Äidin tytössä minäkertoja hankkii kotiinsa sudentaljan, joka nousee tarinassa merkittävään asemaan. Äidin tyttöä seuraavassa Jaana Ala-Huissin kirjoittamassa Verisukulaisessa tavataan arkkuun sullottu sudentalja.
Kirjan tarinoissa luodaan sujuvasti ja hyvin tunnelmaa, ja osa tarinoista on mielestäni oikeasti hyytäviä. Vaikuttavimpia kertomuksia mielestäni on Henry Ahon Mytty, jossa Liisa-tyttö löytää äitinsä isän tavaroiden seasta Mytty-nimisen nuken. Tarinan loppu on niin kammottava, että iltalukemiseksi en sitä ainakaan herkkähermoisille suosittele.
Hotelli ikuisuus on hyvin rakennettu, eheä kertomuskokonaisuus. Varsinkin kauhukirjallisuuden ystäville kokoelma tarjoaa kiintoisia hetkiä.
Kirja tuli minulle kustantajalta - kiitos!
Oi, aikuisille suunnattuja kauhutarinoita, kuulostaa hyvältä! Minä petyin Kuollut kulkee - Tarinoita kalman majoilta -kirjaan juurikin siksi, että ne tuntuivat kovin lapsellisilta. Haluan kummitustarinat oikeasti pelottavina :)
VastaaPoistaEn tiedä, olenko kovin herkkänahkainen vai mitä, mutta minä kyllä pidin joitakin tarinoita hyvinkin kauhistuttavina. :)
PoistaHmm. En juurikaan lue kauhua, mutta tämä kirja saattaa piankin saapua luettavakseni ja mietin, että lukisin samalla hieman muutakin pelottavaa. Ihan kiinnostavalta vaikuttaa ainakin tämä.
VastaaPoistaKauhu ei ole minullekaan kovin tavallinen genre, mutta oli mielenkiintoista lukea näitä tarinoita. Kiva sitten kuulla sinun ajatuksiasi niin tästä kuin muustakin pelottavasta. :)
PoistaKiitoksia kovasti. On aina mukava kuulla, että tarinat miellyttivät :)
VastaaPoistaOi, kiitos sinulle! :)
PoistaMinäkin viihdyin tämän kirjan parissa. Kuvasi on hyvä, mutta minulle Mytty oli melkein liian häijy.
VastaaPoistaKyllä tämä viihdyttää. Olen miettinyt, että tarinoita voisi lukea uudelleenkin, kun kauhutunnelmia kaipaa.
Poista