Siirry pääsisältöön

Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli ikuisuus - kauhutarinoita

"Tie muuttui yhä kapeammaksi ja mutkitteli isojen kuusten välissä niin, että Terhin oli laskettava nopeus minimiin. Hän vaihtoi kakkosvaihteelle ja mateli synkän kuusikon läpi. Sitten tie lähti loivasti nousemaan ja tiheä kuusikko vaihtui mäntykankaaseen, jonka runkojen lomasta pilkisti järvi. Terhi katsoi vielä kerran puhelintaan: akkua neljä viivaa, kenttää nolla."
Jaana Ala-Huissi & Henry Aho:
Hotelli Ikuisuus - kauhutarinoita
(Haamu 2014)
141 sivua
Hotelli ikuisuus - kauhutarinoita sisältää alaotsikkonsa mukaisesti kauhutarinoita. Kirjan 22 tarinaa on selkeästi suunnattu aikuiseen makuun, ja Jaana Ala-Huissin ja Henry Ahon kirjoittamat kertomukset vuorottelevat tasapuolisesti. Kirjoittajien vaihtumista ei juuri huomaa, sen verran tasapainoinen ja hiottu kokonaisuus on kysymyksessä.

Toimiva yksityiskohta on se, että tarinoissa on usein elementtejä, jotka toistuvat seuraavassa kertomuksessa. Esimerkiksi Henry Ahon kirjoittamassa, kirjan avaavassa Äidin tytössä minäkertoja hankkii kotiinsa sudentaljan, joka nousee tarinassa merkittävään asemaan. Äidin tyttöä seuraavassa Jaana Ala-Huissin kirjoittamassa Verisukulaisessa tavataan arkkuun sullottu sudentalja.

Kirjan tarinoissa luodaan sujuvasti ja hyvin tunnelmaa, ja osa tarinoista on mielestäni oikeasti hyytäviä. Vaikuttavimpia kertomuksia mielestäni on Henry Ahon Mytty, jossa Liisa-tyttö löytää äitinsä isän tavaroiden seasta Mytty-nimisen nuken. Tarinan loppu on niin kammottava, että iltalukemiseksi en sitä ainakaan herkkähermoisille suosittele.

Hotelli ikuisuus on hyvin rakennettu, eheä kertomuskokonaisuus. Varsinkin kauhukirjallisuuden ystäville kokoelma tarjoaa kiintoisia hetkiä.

Kirja tuli minulle kustantajalta - kiitos!

Kommentit

  1. Oi, aikuisille suunnattuja kauhutarinoita, kuulostaa hyvältä! Minä petyin Kuollut kulkee - Tarinoita kalman majoilta -kirjaan juurikin siksi, että ne tuntuivat kovin lapsellisilta. Haluan kummitustarinat oikeasti pelottavina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, olenko kovin herkkänahkainen vai mitä, mutta minä kyllä pidin joitakin tarinoita hyvinkin kauhistuttavina. :)

      Poista
  2. Hmm. En juurikaan lue kauhua, mutta tämä kirja saattaa piankin saapua luettavakseni ja mietin, että lukisin samalla hieman muutakin pelottavaa. Ihan kiinnostavalta vaikuttaa ainakin tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhu ei ole minullekaan kovin tavallinen genre, mutta oli mielenkiintoista lukea näitä tarinoita. Kiva sitten kuulla sinun ajatuksiasi niin tästä kuin muustakin pelottavasta. :)

      Poista
  3. Kiitoksia kovasti. On aina mukava kuulla, että tarinat miellyttivät :)

    VastaaPoista
  4. Minäkin viihdyin tämän kirjan parissa. Kuvasi on hyvä, mutta minulle Mytty oli melkein liian häijy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä viihdyttää. Olen miettinyt, että tarinoita voisi lukea uudelleenkin, kun kauhutunnelmia kaipaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat