Siirry pääsisältöön

Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli ikuisuus - kauhutarinoita

"Tie muuttui yhä kapeammaksi ja mutkitteli isojen kuusten välissä niin, että Terhin oli laskettava nopeus minimiin. Hän vaihtoi kakkosvaihteelle ja mateli synkän kuusikon läpi. Sitten tie lähti loivasti nousemaan ja tiheä kuusikko vaihtui mäntykankaaseen, jonka runkojen lomasta pilkisti järvi. Terhi katsoi vielä kerran puhelintaan: akkua neljä viivaa, kenttää nolla."
Jaana Ala-Huissi & Henry Aho:
Hotelli Ikuisuus - kauhutarinoita
(Haamu 2014)
141 sivua
Hotelli ikuisuus - kauhutarinoita sisältää alaotsikkonsa mukaisesti kauhutarinoita. Kirjan 22 tarinaa on selkeästi suunnattu aikuiseen makuun, ja Jaana Ala-Huissin ja Henry Ahon kirjoittamat kertomukset vuorottelevat tasapuolisesti. Kirjoittajien vaihtumista ei juuri huomaa, sen verran tasapainoinen ja hiottu kokonaisuus on kysymyksessä.

Toimiva yksityiskohta on se, että tarinoissa on usein elementtejä, jotka toistuvat seuraavassa kertomuksessa. Esimerkiksi Henry Ahon kirjoittamassa, kirjan avaavassa Äidin tytössä minäkertoja hankkii kotiinsa sudentaljan, joka nousee tarinassa merkittävään asemaan. Äidin tyttöä seuraavassa Jaana Ala-Huissin kirjoittamassa Verisukulaisessa tavataan arkkuun sullottu sudentalja.

Kirjan tarinoissa luodaan sujuvasti ja hyvin tunnelmaa, ja osa tarinoista on mielestäni oikeasti hyytäviä. Vaikuttavimpia kertomuksia mielestäni on Henry Ahon Mytty, jossa Liisa-tyttö löytää äitinsä isän tavaroiden seasta Mytty-nimisen nuken. Tarinan loppu on niin kammottava, että iltalukemiseksi en sitä ainakaan herkkähermoisille suosittele.

Hotelli ikuisuus on hyvin rakennettu, eheä kertomuskokonaisuus. Varsinkin kauhukirjallisuuden ystäville kokoelma tarjoaa kiintoisia hetkiä.

Kirja tuli minulle kustantajalta - kiitos!

Kommentit

  1. Oi, aikuisille suunnattuja kauhutarinoita, kuulostaa hyvältä! Minä petyin Kuollut kulkee - Tarinoita kalman majoilta -kirjaan juurikin siksi, että ne tuntuivat kovin lapsellisilta. Haluan kummitustarinat oikeasti pelottavina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, olenko kovin herkkänahkainen vai mitä, mutta minä kyllä pidin joitakin tarinoita hyvinkin kauhistuttavina. :)

      Poista
  2. Hmm. En juurikaan lue kauhua, mutta tämä kirja saattaa piankin saapua luettavakseni ja mietin, että lukisin samalla hieman muutakin pelottavaa. Ihan kiinnostavalta vaikuttaa ainakin tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhu ei ole minullekaan kovin tavallinen genre, mutta oli mielenkiintoista lukea näitä tarinoita. Kiva sitten kuulla sinun ajatuksiasi niin tästä kuin muustakin pelottavasta. :)

      Poista
  3. Kiitoksia kovasti. On aina mukava kuulla, että tarinat miellyttivät :)

    VastaaPoista
  4. Minäkin viihdyin tämän kirjan parissa. Kuvasi on hyvä, mutta minulle Mytty oli melkein liian häijy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä viihdyttää. Olen miettinyt, että tarinoita voisi lukea uudelleenkin, kun kauhutunnelmia kaipaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…