Siirry pääsisältöön

Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa

"Heini on vihainen.
Jukka on surullinen.
Saku itse ei oikein tiedä, mitä ajatella. Yleensä hän ajattelee sellaisia asioita, jotka on helppo ymmärtää, kuten jalkapalloa tai sukeltamista."
Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa
(WSOY 2014)
364 sivua
Mikko Kalajoen Kolme tärkeintä asiaa koostuu vaihtelevista näkökulmista. Lähinnä tarinaa kerrotaan Jukan, Heinin ja Sakun äänillä, mutta lisäksi esille nousevat Taru, Sakua puhutteleva ääni ja katkelmat, jotka ovat ikään kuin verkkokeskusteluja. Teos on siis varsin moninainen kokoelma.

Lähtöasetelma on kiinnostava ja erikoinen. Heinin ja Sakun Taru-äiti on jälleen kerran lähtenyt ja jättänyt lapsensa sekä uuden puolisonsa, Jukan.
Äiti pakeni. Aina oli joku syy paeta.
Äiti on tällä kertaa matkustanut Argentiinaan tehdäkseen osansa maailman pelastamiseksi. Heini on äidilleen vihainen ja yrittää pitää jäljellä olevan perheen koossa, vaikka koulunkäynti ja kaverisuhteet vaativat veronsa nekin, varsinkin kun muilla on Jopot ja merkkivaatteet ja itseltä rahat loppu.

Sakun sanat ovat kateissa, mutta äitiään hän kaipaa ja odottaa. Jalkapallo on tärkeä harrastus, kun mikään muu ei oikein tunnu sujuvan. Koulu on vaikeaa, ja liian laiha poika herättää vääränlaista huomiota. Kotona ei ole ketään, joka tekisi lapselle eväät.
Hän tietää, että täällä olemiseen on syy. Se liittyy jotenkin siihen, että vaikka hän vielä ekalla luokalla ymmärsi mistä tunnilla puhuttiin ja osasi ainakin omasta mielestään tehdä kotitehtävät, syksystä alkaen kirjaimet ovat jotenkin liukuneet hänen ulottumattomiinsa.
Teoksessa on ääni, joka puhuttelee Sakua ikään kuin hänen päänsä sisällä. Kuka ääni oikein on, se jätetään lukijan pääteltäväksi, mutta jollain tapaa nuo monologit korostavat pienen pojan yksinäisyyttä ja erillisyyttä.

Jukka taas on hyvää vauhtia luisumassa elämän sivuraiteelle, kun kalja maistuu liian hyvältä, työ taas ei. Työelämä on jotenkin salakavalasti muuttanut muotoaan samalla, kun Jukka on unohtunut menneeseen.
Peli on koko ajan käynnissä, ja Jukka haluaisi olla siinä mukana, mutta hän ei enää osaa.
Hän ei ymmärrä tietokoneohjelmia, hän ei tunne tv-kilpailujen voittajia eikä hän osaa nauraa rennosti tyhjänpäiväisyyksille. Joka päivä hän huomaa seisovansa paikalleen jähmettyneenä kuin koulun kevätjuhlanäytelmän puun rooliin valittu keskellä ihmisiä jotka puhuvat twerkkauksesta ja Instagramista, BB:sta ja downshiftingistä, asioista joista Jukka ei osaa sanoa oikein mitään, tai jos yrittää, seuraa vaivautunut hiljaisuus.
Työpäiviä alkavat vähitellen rytmittää lounastauot joihin kuuluu olut. Pian ostarin lähellä lymyilevä miesjoukko tulee tutuksi, ja ote alkaa irrota entistä pahemmin. Heinin tehtäväksi jää yrittää kannatella miestä, jonka asemansa vuoksi pitäisi kannatella lapsia. Tai oikeammin kannattelijana pitäisi olla äidin, joka on kuitenkin päättänyt tarvita taukoa perhe-elämästä.

Kolme tärkeintä asiaa käsittelee isoja teemoja. On perhe-elämää, yksinäisyyttä ja äärimmäistä itsekkyyttä. Elämänhallinta tuntuu olevan hieman hukassa vähän itse kullakin, mutta silti yritetään pärjätä omillaan silloinkin, kun ulkopuolinen apu olisi kovasti tarpeen. Tarina on hyvin rakennettu, mutta jossain keskivaiheissa aloin hieman väsyä, kun tuntui, että jännite ei säily ja kertomus on kovin alavireinen. Sinnikkyys kuitenkin kannatti, sillä loppua kohden ote parani ja kirjan kansien sulkeuduttua tuntui, että on saanut lukea jotain tärkeää.

Kustantajan syyskatalogissa tarina on määritelty tragikoomiseksi, mutta minulle se näyttäytyy enemmänkin tragediana. Kuinka yksin, onnettomia ja huolten painamia ihmiset voivatkaan olla, ja silti pitää yrittää näyttää ulospäin, että kaikki sujuu.

Kolme tärkeintä asiaa on Mikko Kalajoen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani. Hän on kuitenkin ennen tätä kirjaa kirjoittanut paljon, ja se näkyy hiottuna ilmaisuna.

Ulla pitää kirjaa lukemisen arvoisena ja Mari suosittelee romaania kaikille.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Nyt on taas se vaihe, että luetaan samoja kirjoja. Mulla on tämä lainassa, mutta ainakin Somalianreissu pitää saada ensin loppuun ja ehkä yksi toinenkin matka. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin näyttää olevan. :) Minä taidan Somalian jälkeen palata ainakin hetkiseksi kotimaahan.

      Poista
  2. Mielenkiintoisen kuuloinen kirja on tämäkin. Miten nämä kaikki ehtisi lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä: niin paljon hyviä kirjoja, niin vähän aikaa. :)

      Poista
  3. Hieno kirja tämä oli! Toivottavasti saa paljon lukijoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti! Tämä vuosi näyttää esikoiskirjojen suhteen tavattoman hyvältä, ei voi kuin ihmetellä ja ihailla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok