Siirry pääsisältöön

Helena Sinervo: Tykistönkadun päiväperho

"Mette oli koko aikuisuutensa ajan tutkinut filosofista kysymystä, miten maailmassa voi elää tekemättä itsemurhaa. Vastauksen hän sai alkoholisoituneelta isältään, jota kävi kerran viikossa hoivailemassa."
Helena Sinervo: Tykistönkadun päiväperho
(WSOY 2009)
Äänikirja, 5 CD-levyä.
Kun tiesin, että edessä oli useiden tuntien automatka, päätin napata kirjastosta jonkin äänikirjan matkaseuraukseni. Nappasin kiireessä mukaan Helena Sinervon teoksen Tykistönkadun päiväperho ilman mitään ennakkotietoja tai -odotuksia. Yllätys olikin melkoinen, kun aloin kuunnella Annu Valosen lukemaa tarinaa. Heti alkuun mennään niin suoraan asiaan, että melkein jo alkoi punastuttaa. Onneksi olin autossa yksin, joten sain punastella aivan rauhassa.

Tarinan päähenkilö on keski-ikäinen Mette, joka suhtautuu elämään varsin skeptisesti: hän on koko aikuisikänsä pohtinut, miten maailmassa voi elää päätymättä tekemään itsemurhaa. Hänen maailmankuvansa on niin kyyninen, että hän päättää tehdä kelvottomuudesta taidetta ja toteaa, että kelvottomia on nostettava alttarille.

Tutkimustyö yliopistolla saa jäädä, kun Mette irtisanoutuu ja päättää omistautua ikiomalle ikuisuusprojektilleen. Väitöskirja Itsemurhan lihallinen taide on tehtynä, perheen tytär Petra on teini-iässä ja äiti alkaa toteuttaa itseään: "Haluan tehdä elämästäni puistatuksen ja kelvottomuuden taidetta", Mette päättää.

Puistatuksia kirja tosiaan tarjoaa. Ruumiin eritteet lentävät ja elämän intiimeimpiä asioita kuvataan kaunistelematta, kun Mette tarkastelee lähiympäristöään ja toteuttaa fantasioitaan. Sen verran hurjaksi Mette heittäytyy, että on helppoa jo varhain arvata, että onnellista loppua ei kaikille ole luvassa varsinkaan, kun aviopuoliso Eero saa outoa postia.

Romaani olisi helppo tuomita seksillä mässäilyksi, mutta kyllä sieltä eritteiden keskeltä saa kaivettua esiin myös kiinnostavia näkökulmia esimerkiksi omien halujen toteuttamisesta, nuoren kasvusta kohti aikuisuutta ja vanhustenhoidosta. Kuuluisa kirjailija, johon Mette itseään peilaa, tekee performanssi-itsemurhan ja toisaalla todetaan: "Kuuluisuus on peili, josta minuus heijastuu." Kirjassa puhutaan siis monenlaisista nykyhetkeen kytkeytyvistä asioista, mutta koska teemoissa ammutaan niin kovilla panoksilla, luen kirjaa satiirina. Mutta mille kirjassa oikein nauretaan? Varma ei voi olla, mutta minä luin teosta ainakin seksuaalisuuden ylikorostamisen kritiikkinä. Sattumalta satuin kirjan kuunneltuani lukemaan Maaret Kallion kolumnin Olen valtavan väsynyt seksiin (Helsingin Sanomat 7.8.2014), joka mielestäni sopi loistavasti kirjan teemaan.

Mitä minä kirjasta lopulta sitten ajattelin? Ensinnäkään en ihmettele, että esimerkiksi Goodreadsissa kirja on saanut tähtiä laidasta laitaan. Seksin korostuneisuus ja tarinan groteskius aivan takuulla karkottavat lukijoita. Minäkään en kuulu lukijoihin, jotka nauttivat yksityiskohtaisten kuvausten lukemisesta. Toisaalta kirja tarjoaa myös ajattelemisen aihetta, ja rumuuteen sopivaa vastapainoa tuo Petra, joka soittaa pianoa ja arvostaa kauneutta. Tykistönkadun päiväperho ei nouse suosikkiteosteni listalle, mutta jonkin aikaa se varmasti säilyy mielessä. 

Tykistönkadun päiväperhosta on kirjoitettu esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Kirjavinkit, Kirsin kirjanurkka, Täällä toisen tähden alla, Jäljen ääni ja Kaiken voi lukea!. Kirjasta puhutaan myös Ylen Aamun kirjassa.

Kommentit

  1. Hieno nimi kirjalla ja se sopii sopivasti Lukuiloa Perhoslaaksossa lukuhaasteeseen. Täytyypä laittaa kirja lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tullutkaan ajatelleeksi, että kirjalla saisin kerrytettyä haastesaldoa. Pitääkin lisätä teos ideoimaasi haasteeseen. Se lienee sallittua näin jälkikäteen?

      Poista
    2. Tottakai...haaste jatkuu vuoden 2014 loppuun.
      Tämä oli mielestäni outo opus...

      Poista
    3. Tämä kirja onnistui yllättämään minut, kun en siitä oikein mitään etukäteen tiennyt. Erikoinen tarina.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok