"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.
Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…
Nuo järvikuvat ovat upeita. Usva luo kummasti salaperäistä tunnelmaa, vaikka maisemat olisivatkin muuten tuttuja. :)
VastaaPoistaKiitos - tuo maisema on sydämessäni. On hienoa, miten se elää ja muuttuu eikä koskaan ole täysin samanlainen. Se rauhoittaa ja tekee onnelliseksi, säästä riippumatta.
PoistaIhanat, ihanat elokuun maisemat ♥
VastaaPoistaElokuu on ihanaa aikaa. Vielä saa nauttia kesästä mutta syksyn tulon jo aistii. Haikeaa ja ihanaa yhtä aikaa.
Poista