Siirry pääsisältöön

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

"Sei, tässä lentokoneen penkillä arvaan jo, että yleisin kysymys, jonka tulen seuraavan vuoden aikana kuulemaan on tämä: Miksi ihmeessä Sei Shōnagon? Miksi, herran tähden, olet kiinnostunut Heian-kaudesta?"
Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
(Otava 2014, julkaistu ensimmäisen kerran 2013)
Miki-laitoksen ensimmäinen painos
839 sivua
Mia Kankimäen teos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin tarttui kirjakaupasta mukaani kirjan ja ruusun päivänä pikkuisena Miki-versiona. Kirjan lukeminen on vienyt aikaa, sillä olen kuljettanut sitä mukanani reissuilla, ja kotona olen lukenut muita kirjoja. Kirjakuva päivässä -haasteessa nostin juuri tämän kirjan esille, kun tehtävänä oli kuvata kesken jäänyt kirja. Siitä intouduin vihdoin lukemaan kirjan loppuun ja ihmettelin, miksi jätin kirjan lojumaan laukun pohjalle niin pitkäksi aikaa. Toisaalta kirja on sellainen, että se kestää myös lukutaukoja, sillä pohdiskelevaan ja verkkaisesti etenevään tarinaan oli helppo päästä uudelleen kiinni.

Kirjan ytimessä on kirjailijan irtiotto: vapaavuosi töistä ja uppoutuminen tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovinaisen, Sei Shōnagonin, elämään. Vapaavuotensa aikana Kankimäki matkustaa Japaniin useammin kuin kerran, käy Lontoossa, pakenee tsunamia Thaimaahan, palaa Suomeen ja päätyy lopulta Ranskaan kirjoittamaan. Vuoden aikana hän pohtii Sei Shōnagonin kirjoituksia ja yrittää löytää tietoa tuosta kauan sitten eläneestä naisesta. Samalla hän peilaa itseään tuohon naiseen ja pohtii omaa elämäänsä. Kirja tarjoaakin ilahduttavia, kauniita ja koskettavia oivalluksia elämästä.

Matkakertomuksessaan Kankimäki siteeraa useaan otteeseen japanitarta, jonka elämään hän pyrkii tutustumaan. Sei Shōnagonin ja hänen aikalaistensa kirjoitusten kautta häntä tutkivalle avautuu kuva Heian-kauden hovielämästä.
Sei, te elitte runojen kautta: teidän arkenne täyttyi säkeiden laatimisesta, siteeraamisesta ja runokirjeenvaihdosta. Runokilpailut olivat suosittuja poliittisen valtataistelun areenoja, mutta runoja laadittiin paljon myös yksityisiin tarkoituksiin, kuten kirjeisiin.
Samalla avautuu kuva menneen ajan ihmisestä. Sei Shōnagonin kirjassa, jota Kankimäki lukee ja tutkii, on listoja erilaisista asioista, ja vaikka ne on kirjoitettu kauan, kauan sitten, on niissä paljon sellaista, jonka nykyajan lukijakin voi tunnistaa:
Asioita joita ei voi verrata 
Kesä ja talvi. Yö ja päivä. Sade ja auringonpaiste. Nuoruus ja vanhuus. Henkilön nauru ja suuttumus. Musta ja valkoinen. Rakkaus ja viha. Sade ja usva.
Kun on lakannut rakastamasta jotakuta, tuntuu kuin hänestä olisi tullut toinen ihminen, vaikka hän on edelleen se sama.
Kirjassa käsitellään kiehtovalla tavalla monia asioita. Sitä lukiessa tulee pohtineeksi niin kirjallisuutta ja tiedonvälitystä kuin naisen asemaa ja feminismiä, maailman muuttumista ja samalla ihmisen muuttumattomuutta, matkustamista ja paikallaan pysymistä, oman tien etsimistä ja löytämistä. Se tarjoaa niin paljon ajatuksia ja oivalluksia, että sen pariin on hyvä palata aika ajoin uudelleen.
[SEI SHŌNAGON KIRJOITTAA]
Rankkaa syysmyrskyä seuraavana päivänä kaikki on hyvin koskettavaa.
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin saa ihailemaan sen kirjoittajaa, joka tekee sen, mistä moni vain haaveilee: hyppää pois oravanpyörästä ja toteuttaa unelmansa. Lisäksi kirja saa kaipaamaan Japaniin. Teeseremonia kukkivien kirsikkapuiden katveessa nousi kirjan luettuani listalleni asioista, jotka haluan tässä elämässä kokea.

Mia Kankimäen kirjasta on kirjoittanut myös Sara, jonka postauksessa on ihastuttavia kuvia Japanista. Lisäksi kirjasta on kirjoittanut myös ainakin Karoliina, jonka tekstistä löytyy linkkejä moniin arvioihin.

Kommentit

  1. Täälläkin haaveillaan matkasta Japaniin ja Kankimäen kirja nostatti entisestään matkakuumetta.

    Minä niin tykästyin tässä kirjassa tuohon miki-formaattiin ja silkkipaperisivuihin. Voi onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkakuume tosiaan kohosi korkeisiin lukemiin - jälleen kerran. :)

      Miki on suloinen formaatti, ideana hauska.

      Poista
  2. Minä luin tämän alkuvuonna ja ihastuin. Tässä on samalla kertaa kepeyttä ja syvyyttä, matkakirjaa ja henkilökohtaisia tuntoja. Taittelin melkoisen määrän sivuja koirankorville, se on omalla kohdallani usein rakkaaksi muodostuvan kirjan merkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tosiaan paljon ulottuvuuksia.
      Minä päädyin liimailemaan kirjaan kosolti pieniä muistilappuja. Tuntui, että teos antoi niin monia oivalluksia ja ajatuksia. Kankimäkihän määrittelee tärkeän kirjan niin, että siinä on paljon merkintöjä ja koirankorville taitettuja sivuja, hauskaa, että hänen kirjoittamansa kirja on juuri sellainen, johon on pakko tehdä merkintöjä - muistilapuin tai sivuja taitellen.

      Poista
  3. Minullekin kirjan parasta antia oli se kirjailijan uskallus, tai se oli niin ihailtavaa, että teki kirjasta jo pelkästään sen vuoksi nautittavan :) Toki siinä oli muutakin, ihanaa ja ärsyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hienoa, että joku uskaltautuu tekemään tuollaisen irtioton.
      Kirja sai minut haaveilemaan paitsi irtiotosta, myös matkasta Japaniin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…