Siirry pääsisältöön

Taavi Soininvaara: Toinen peto

"Hän ei mahtanut mitään sille, että tunsi pahan ympärillään - saman tunteen kuin Algeriassa kohta kuusikymmentä vuotta sitten. Isä Daniel puristi huomaamattaan rinnallaan riippuvan krusifiksin kouraansa, kun ajatukset palasivat hetkeen, jolloin hän oli ymmärtänyt, nähnyt omin silmin, että paha pystyi ruumiillistumaan."
Taavi Soininvaara: Toinen peto
(Otava 2014, julkaistu ensimmäisen kerran 2013)
Miki-laitoksen ensimmäinen painos
733 sivua
Taavi Soininvaaran Toinen peto -dekkarin Miki-versio päätyi luettavakseni, kun satuin voittamaan Kirjasfäärin arvonnan - kiitos vielä kerran, Taika! Olipa mukavaa, kun voitin, sillä muuten tuskin olisin tullut tähän Arto Ratamo -sarjan yhdeksänteen osaan tarttuneeksi. Aiempia osia en ole lukenut, mutta se ei haitannut lainkaan vaan sain kulkea tämän vetävän dekkarin kyydissä hyvillä mielin.

Toinen peto -kirjassa rikoksia ratkoo Supon Arto Ratamo, joka on juuri palannut töihin pitkältä sairauslomalta. Hän joutuu ensi töikseen selvittämään puolalaisfyysikon outoa surmaa, ja samalla ajattelun aihetta antavat niin työpaikalla tapahtuneet henkilöstömuutokset kuin yksityiselämän koukerot.

Pian Ratamo on tiukasti kiinni rikostutkinnassa, joka saa yhä kiemuraisempia piirteitä. Käy ilmi, että eräs John Jarvi on piileskellyt Suomessa vuosia, ja häntä syytetään oman vaimonsa tappamisesta. Tuula Oravisto puolestaan taistelee sekä mielenterveytensä että poikansa tapaamisten puolesta ja joutuu pelkäämään. Vielä kun mukaan kuvioon astelevat toimittaja Essi Kokko, Iranista paennut Neda Navabi ja kirkonmies, maanaja isä Daniel, on tärkeiden henkilöiden galleria melkoisen laaja. Kirjan alun henkilöluettelo auttaa palauttamaan mieleen, kuka on kukin, mutta lopulta en tarvinnut listaa juuri lainkaan: sen verran hyvin Soininvaara teoksensa ihmiset lukijan mieleen piirtää.

Myös rikosten vyyhti on melkoinen. Paitsi että Ratamo joutuu selvittämään henkirikosta, päädytään kirjassa käsittelemään myös ihmiskauppaa, ydinasekysymystä, salaisia vankilentoja, terrorismia ja valtioiden välisiä suhteita. Eikä siinä vielä kaikki, sillä poliisikaan ei selviä tapahtumista aivan puhtain paperein. Suomesta rynnätään Iso-Britannian kautta Turkkiin, mutta pääasiassa tapahtumat sijoittuvat Suomeen.

Vaikka materiaalia kirjassa on paljon, pysyy kokonaisuus kuitenkin hyvin koossa, eikä juonen seuraaminen vaadi suuria ponnistuksia. Enemmän ponnistuksia vaati lopulta se, että kirjan malttoi välillä laskea käsistään tarinan kierrosten kasvaessa. Ehkä vauhtia on välillä hieman liikaakin, jos kriittiseksi heittäytyy: kaikkia käänteitä ei voi kovin uskottavina pitää. Mutta kunnon actionia kaipaavalle lukijalle kirjaa voi oikein hyvin suositella.

Myös Norkku ja Alien ovat tämän dekkarin lukeneet.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…