Siirry pääsisältöön

Richard C. Morais: Herkullinen elämä (kirja ja elokuva)

"Jossain keskellä rue Mouffetardin rinnettä seisahduin yllättäen. En ollut aluksi aivan varma, en luottanut aisteihini. Nuuhkin uudestaan kosteaa öistä ilmaa. Voiko olla? Mutta siellä se oli, nuoruuteni aromi, josta ei voinut erehtyä. Se leijui iloisesti pitkin nupukivistä sivukujaa sieraimiini. Machli ka salan, kotimaani, kalacurry, tuoksu aikain takaa."
Richard C. Morais: Herkullinen elämä (WSOY 2012)
Englanninkielinen alkuteos The Hundred-Foot Journey 2008
Suomentanut Marja Helanen
331 sivua
Herkullinen elämä kertoo huippukokista, chef Hassan Hajista, joka on kotoisin Intiasta. Jo hänen lapsuudessaan on vahvasti läsnä ruoka, jota tekemällä isovanhemmat tienaavat elantonsa. Eväslaatikkobisnes laajenee ruokakojuihin, "liikkuviin pikabaareihin", ja isoäiti on pojan esimerkki:
Hienompaa ruokaa ei olekaan kuin hänen paikallisesta helmitäpläkalasta valmistamansa ateria. Hän sirotteli kalalle makeaa chilimasalaa, kietoi kalan banaaninlehteen ja grillasi sen kookosöljytilkassa. Minulle se on, no, intialaisen kulttuurin ja sivistyksen huippu, rehevää siinä missä hienostunuttakin. Kaikki, mitä ikinä olen sittemmin kokannut, vertaantuu tähän mittapuuhun, isoäitini lempikalaan.
Kun myös isovanhempien poika Abbas Haji, Hassanin isä, vihkiytyy ruokamaailmaan ja perustaa oman ravintolan, ovat tienviitat Hassanille valmiit. Mutkia matkaan tuo kuitenkin tragedia, joka ajaa perheen Intiasta Iso-Britannian kautta Ranskaan. Siellä nuoren miehen lahjat huomataan.
"Lahjakkuus, jota ei voi oppia. Siinä ruipelossa intialaispojassa on se jokin mystinen, joka ilmestyy kerran sukupolvessa esiin jossakussa chefissä. Etkö ymmärrä?"
Herkullinen elämä on nimensä mukaisesti herkullinen. Se on ylistys hyvälle ruoalle, se hivelee makuhermoja ja saa lukiessa kuvittelemaan, miltä mahtavat näyttää kaikki ne upeat ateriat, joita tarinassa valmistetaan. Kirjasta tehdyssä elokuvassa ruoka todella pääsee oikeuksiinsa: upeita ruokalajeja ei tarvitse enää kuvitella, sillä ne tuodaan hienolla tavalla katsojan eteen niin, että ne voi melkein haistaa.
Lisukkeiksi valmistin mieluummin minttukuskusta kuin perinteisiä voinuudeleita, sekä kurkku-ranskankermasalaattia, jonka sekaan viskasin kourallisen puolukoita. Ajattelin, että nuo maut olisivat yhdessä tasoittava ja kevyt vastakaiku haudutetun jäniksen raskaalle sinappisuudelle.
Hassan Hajin elämä ei kuitenkaan ole vain herkullista. Tielle osuu vastoinkäymisiä ja menetyksiä, ja elämäntarina muodostuu monenlaisista käänteistä, joista kaikkia ei elokuvassa tuoda esille. Mielestäni on oikein hyvä, että elokuva ei ole täysin uskollinen kirjan tarinalle vaan keskittyy olennaiseen eli kuvaamaan ruokaa, intohimoa ruoanlaittoon, upeita ranskalaismaisemia ja ihmissuhteita. Tarinan kaari pysyy koossa paremmin kuin kirjassa. Helen Mirren on mielestäni muuten aivan mainio Madame Mallory eleitään ja liikkeitään myöten. Hänelle hyvä vastapari on Hassanin isää esittävä Om Puri.

Romaani ei ole kielellisesti mitenkään erityinen ja paikoitellen se sortuu liialliseen sentimentaalisuuteen. Viihdyttäviä lukuhetkiä kirja tarjoaa, mutta suurta muistijälkeä se ei jätä vaan ennemminkin jättää kaipaamaan jotain enemmän.

Tällä kertaa onkin pakko todeta, että elokuva on kirjaa parempi. Herkullinen elämä on elokuvana visuaalinen ja viihdyttävä elämys, jonka parissa parituntinen vierähtää kuin siivillä. Elokuvassa on sopivissa suhteissa huumoria ja koskettavuutta, ja sitä voi suositella lämpimästi katsojalle, joka kaipaa hyvää ajanvietettä.

Kirjan pohjalta tehty elokuva tulee Suomessa ensi-iltaan tämän viikon perjantaina 29.8.

Kirjan ja elokuvaliput sain Nordisk Filmin lahjoittamana. Kiitos!

Herkullinen elämä -romaanista on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Annelin lukuvinkit, Kirjanainen, Tarinauttisen hämärän hetket, Lukuneuvoja ja Kirjavinkit. Elokuvasta on kirjoitettu ainakin  blogeissa Ja kaikkea muuta sekä Maukasta minibudjetilla.

Kommentit

  1. Minustakin elokuva oli selkeästi kirjaa parempi, mutta kirjoittaja oli tainnutkin tähdätä elokuvan tekoon ja alkuperäistä teosta kirjoittaessaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta? Elokuva oli tosiaan mukava elämys, sopi mainiosti flunssan takia hieman alavireiseen sunnuntaihin. :)

      Poista
  2. Tähän leffaan ei kannata mennä tyhjin vatsoin, ruokien katselu voi tuntua muuten kärsimykseltä. Onneksi olin tankannut hyvin ennen leffaa. :) Minustakin leffa pysyi kasassa paremmin ja oli yhtenäisempi kokonaisuus. Kirjan alkupuoliskosta pidin paljon mutta loppua kohden romaani vaisuuntui. Leffa vei siis minustakin pisteet kotiin kirjaan verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: nälkä iskee, jos ei ole syönyt ennen elokuvaa. Ruokia kuvataan niin ihanassa, että ruokahalu meinaa herätä, vaikka vatsa olisi täynnä. :)
      Olen samaa mieltä, että kirjan alku toimi vielä hyvin. Ehkä tiivistäminen olisi tehnyt hyvää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…