Siirry pääsisältöön

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

"--eräässä yhteenvedossa sanotaan, että hän oli lyhytkasvuinen, että hänellä oli kultahampaat ja että hän ontui oikeaa jalkaansa. Toisessa väitetään, että hän oli valtavan kookas, että hänellä oli hampaissaan platinakruunut ja että hän ontui vasenta jalkaansa. Kolmannessa todetaan lakonisesti, ettei hänellä ollut mitään erityistuntomerkkejä. On pakko tunnustaa, ettei yksikään näistä yhteenvedoista kelpaa mihinkään."
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
(WSOY Loisto 2007)
Venäjänkielinen alkuteos Мастер и Маргарита 1928-1940
Suomentanut Ulla-Liisa Heino,
suomennoksen tarkistanut Vappu Orlov
478 sivua

Saatana saapuu Moskovaan -romaani on heti alkuasetelmaltaan kiinnostusta herättävä: kirjallisuuslehden toimittaja, kirjailijaliiton hallituksen puheenjohtaja Berlioz ja runoilija Bezdomnyi, oikealta nimeltään Ivan Nikolajevitš, tapaavat Moskovassa Patriarkan lampien luona erikoisen miehen. Hän puhuu hyvin venäjää mutta on silti ulkomaalaisen oloinen. Hän ennustaa kauhean tragedian, joka myöhemmin käy todeksi. Omituiset tapahtumat seuraavat toisiaan, ja lopulta selviää, että itse paholainen on asettunut Moskovaan ja esiintyy taikurina nimeltä Woland. Hänen mukanaan siirrytään välillä parintuhannen vuoden taakse aikaan, jolloin Pontius Pilatus ja Jeesus tapaavat Jerusalemissa. Lisäksi kirjaan nivoutuu Mestariksi kutsutun kirjailijan ja hänen rakastettunsa Margaritan tarina. Mestari kirjoittaa tarinaa Pontius Pilatuksesta ja Jeesuksesta.

Tästä kaikesta muodostuu värikäs, monimuotoinen ja polveileva seikkailu, joka vie niin Moskovaan kuin aikojen taakse Jerusalemiin. On pimeyttä, alastomia naisia, lentäviä ihmisiä, ihmisten tavoin puhuva ja toimiva kissa, taivaasta (tai katosta) satavaa rahaa, ja niin edelleen. Tarina on sellainen runsaudensarvi, että sen parissa hengästyy, hämmentyy ja jopa tyrmistyy.
- Niinpä tällä kaamealla tyypillä - hän valehtelee sanoessaan olevansa neuvonantaja - on hallussaan epätavallisia voimia! Esimerkiksi jos häntä alkaa ajaa takaa, häntä on mahdoton tavoittaa. Ja sitten hänellä on vielä seurassaan omalaatuinen pari: sellainen pitkä mies, jolla on rikkinäiset silmälasit, ja lisäksi uskomattoman suuri kissa, joka matkustaa omin neuvoin raitiovaunussa, puhui Ivan kenenkään keskeyttämättä, yhä kiihkeämmin ja vakuuttavammin. - Sitä paitsi hän oli henkilökohtaisesti ollut Pontius Pilatiuksen parvekkeella, siitä ei ole epäilystäkään.
Romaania on yleisesti luettu satiirina, ja kyllä siitä neuvostoyhteiskunnan kritiikkiä on helppo löytää. Lisäksi kirja sai minut pohtimaan taas kerran totuutta. Kirjan ihmiset kohtaavat käsittämättömiä asioita, joiden selittäminen on lopulta mahdotonta, ellei halua tulla leimatuksi mielisairaaksi ja päätyä sairaalaan - joillekin niin käykin. Omituisia asioita kuitenkin kerrotaan, ja kertomukset kasvavat matkan varrella huhuiksi, joiden todenperäisyyttä ei kukaan enää pysty selvittämään.

Vaikka Saatana saapuu Moskovaan on alun perin julkaistu 1920-40-luvuilla, on se uskomattoman nykyaikainen. Teoksessa sekoitetaan hienolla tavalla fantasiaa ja realismia, nykyaikana romaanin voi määritellä maagisen realismin edustajaksi. Tarina etenee iloitellen ja vauhdilla, ja lukijana huomasin viihtyväni kaikkien kummallisuuksien seurassa. Täytyy silti myöntää, että kirja jättää jälkeensä myös hieman hämmentyneen olon: ymmärsinköhän lopulta lähellekään, mistä romaanissa on kysymys? Ehkäpä romaani pitäisikin lukea toistamiseen tai vielä kolmanteenkin kertaan, jotta voisi kokea ymmärtäneensä. Saatanpa kirjan pariin vielä palatakin!

Tätä klassikkoa on luettu muun muassa seuraavissa blogeissa: Jokken kirjanurkkaLuettua elämää, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Sallan lukupäiväkirja, Morren maailma ja Kirjavinkit.
Kirja on pitkään odottanut hyllyssäni lukuvuoroaan, joten tämän luettuani saatan taas Oma kirjahylly -projektiani yhden askeleen eteenpäin.

Kommentit

  1. Minulla on tämä klassikko vielä lukematta. Hypistelin jo kirjastossa äänikirjaversiota, mutta mietin, että mahtaako tämä olla liian 'vaativa' äänikirjana kuunneltavaksi. Kuuntelen niitä nimittäin autoillessa, jolloin keskittyminen ei aina aivan täydellistä ole. Oikein hyvältä tämä kyllä vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä sen verran paljon tapahtuu, että kuunneltuna voi olla vaikea pysyä tapahtumien perässä. Mutta joku kokeneempi kuuntelija voisi olla minua parempi arvioimaan. :)

      Poista
  2. Tätä on suositeltu minulle monta kertaa. Mietin, että kirja sopisi varmaan hyvin pääsiäislukemiseksi? Ehkä jo ensi vuonna. (Näin tuumin varmaan joka vuosi, mutta... :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sopisi varmaan hyvin sellaiseen ajankohtaan, kun on aikaa keskittyä lukemiseen. Henkilögalleria on aika laaja, ja jos lukemiseen tulee pidempiä taukoja, on vaikea palauttaa mieleen yksityiskohtia. Ja kun venäläiseen tapaan ihmisellä saattaa olla monta nimeä, olin välillä aika pihalla. :)

      Poista
  3. Mieheni lukee tätä ja aion sen jossain vaiheessa napata häneltä, koska hän lukee kolmea kirjaa mm. Idioottia, eikä saa yhtään kirjaa luettua. Murr

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Onneksi kirjaa odotellessa ehtii lukea muita hyviä kirjoja, kun niitä onneksi riittää. :)

      Poista
  4. Saatana saapuu Moskovaan on yksi lempikirjoistani, ehkä jopa se the One and Only. Olen lukenut kahdesti, enkä varmasti vielä ole ymmärtänyt läheskään kaikkea. Mutta toisaalta sekin on osa kirjan hienoutta, pureskeltavaa ja tasoja riittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet tasot ovat varmasti tämän teoksen vahvuus. Viihdyin, vaikka hämmennyin, ja nyt tosiaan tuntuu siltä, että kirjan pariin voisi palata vielä uudelleen. Toisella lukukerralla varmasti huomaisi paljon lisää, monet tasot avautuisivat enemmän.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…