Siirry pääsisältöön

Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä

"Nyt tunti tekemättä katolla mitään on kai nollan markan ruokatunti koska sellainen pitää päivässä keskellä olla. Olen hakenut maasta reppuni ja syön alhaalla lopun ruisleivästä ja viimeiset siivut teemakkaraa. Palma on lämmennyt ja kuohahtaa ensin vaaleanpunertavana vaahtona kattohuovalle kun vedän repäisykorkin auki."
Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä
(Otava 2014)
509 sivua
Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä -romaanin keskiössä on 17-vuotias nuorukainen, joka päätyy kesällä 1972 peltifirmaan töihin. Isä on sairastellut ja menettänyt työnsä, joten pojan täytyy ansaita rahaa. Viikot hän asuu yrityksen tiloissa ja viikonloppuisin matkustaa kotiin. Työpaikalla tutuksi tulee Reijo, Rekku, jonka kotona heinätöiden lomassa poika näkee ja kokee uusia, ihmeellisiä ja vähän outojakin asioita. Vapaa-aikana kylän nuorukaisia kiehtovat dx-kuuntelu ja ulkomaiset radioasemat, joita yritetään päästä kuulemaan, jos säät sen vain sallivat.
Pitkäksi aikaa jään kuuntelemaan Deutsche Wellea jossa puhutaan yhä koko ajan Rote Armee Fraktionista vaikka Meinhofin ja Müllerin kiinniotoista on jo yli viikko. En osaa saksaa juuri yhtään, sitä on ollut ensimmäinen vuosi pari tuntia viikossa vain, mutta kun kuuntelen raporttia radiosta niin ymmärrän enemmän ja välillä kuin melkein kaikki vieraat sanat.
Minäkertoja on jollain tapaa monen tapahtuman sivustakatsoja. Hän pohtii paljon ja saattaa myöhemmin harmitella, että on tullut puhuneeksi liikaa. Kyseleminen saattaa osoittaa tyhmyyttä ja muutenkin pojan mielestä on parempi pitää ennemmin huolta omista asioista.
Otan kassistani vaihtovaatteet valmiiksi saunaa varten ja koko ajan päässä on sama ajatus että mitä se minulle kuuluu mitä täällä muut tekevät.
Rekun luona käydessään nuori mies huomaa kirjan:
Katson itse selkämyksestä: siinä on valkoisella maalikynällä 84.2 ja STE ja Steinbeck.
Jo romaanin nimi viittaa Steinbeckin klassikkoromaaniin Hiiriä ja ihmisiä, ja yhtäläisyyksiä löytyy myös tapahtumien väliltä.

Kesä 1972 on monella tapaa merkityksellinen. Politiikka puhuttaa kylän miehiä, on olympialaisten aika ja minäkertoja saa huomata asioiden muuttuvan. Hän muuttuu ja kasvaa, huomaa asioita aivan uudella tavalla.
Olen ollut melkein kaksi viikkoa kotoa pois, se on kauemmin kuin koskaan on vielä ollut. Sinä aikana ovat kukat ja vihannekset ja perunanvarret kasvaneet reheviksi ja osa tullut tummanvihreiksi. Kaikki on vähän toisin kuin ennen. Ei sellaista kunnolla näe missä on ja asuu.
Myös suhteet muihin ihmisiin elävät ja muuttuvat. Lapsuudesta tutun tytön näkee eri tavalla ja suhtautuminen vanhempiin muuttuu kypsän aikuismaiseksi; poika huomaa, että osat ovat alkaneet vähitellen vaihtua. Isän neuvot palaavat aika ajoin mieleen, ja nuorukainen kantaa niitä mukanaan. Muutenkin suhde isään on tärkeä: yksi romaanin sykähdyttävimpiä kohtia on, kun poika kotiin tultuaan löytää isänsä tekemän pirunnyrkin.

Romaanissa on paljon pojan oivalluksia, jotka ovat arkisuudessaan kauniita:
Tuli mitä tahansa vastaan, ei itsestään täydy luopua. Minä vain olen minä, mieleen tulee niiden keskellä, aivan tarkasti kuin saksilla katki leikattu lause.
Melkein aina kaikki on erilaista kuin edeltä luulee. Sen takia ei kannattaisi kuvitella mitään etukäteen, mutta ei luulemisen kohtaa saa päästään katki vaikka tietää että turhaan. 
Myönnän, että alkuun minun oli vaikea päästä tarinaan kiinni. Kerronta on melko hidastempoista, eikä kirjassa ensi vaiheissa tapahdu kovin paljon - ainakaan näennäisesti. Elämä on tavallista ja kulkee eteenpäin leppoisaa tahtia. Mutta lopulta siinä onkin yksi romaanin vahvuuksista. Kirjassa kuvataan hienosti 1970-luvun alkua, luodaan kuvaa maailmasta jota ei enää ole ja jossa eletään tavallista, suomalaista elämää. Ajankuvaa rakennetaan hyvin elävästi: yhtäkkiä sain huomata olevani kirjan sisässä niin, että oli helppoa kuvitella teoksen kuvaama miljöö.

Lisäksi Olli Jalonen kuvaa vivahteikkaasti minäkertojan kasvua ja ajatuksia, joihin on helppo eläytyä.  Pojasta on pakko pitää, ja äkkiä huomaan pohtivani, millainen tuo 17-vuotias nuori mies mahtaisi olla nykypäivänä, lähes 60-vuotiaana. Täysillä en tarinaan hurmaantunut, mutta silti siinä on jotain sykähdyttävän kaunista ja viehättävää.

Miehiä ja ihmisiä -romaanista on kirjoittanut myös Tuija, jonka tavoin mietin, että päähenkilön nimeä ei taidettu missään vaiheessa paljastaa. Tuijan tapaan minäkin sain kirjan koulutustilaisuuden kylkiäisenä kustantajalta.

Kommentit

  1. Pidin Jalosen Poikakirjasta kovasti, joten aion lukea tämänkin. Kiinnitin huomiota kirjan nimeen ja jännä kuulla, että Steinbeckin kirja on myös ihan "kirjaston kappaleena" läsnä romaanin maailmassa. Jännä siksi, että Miehiä ja ihmisiä on jo toinen tänä vuonna ilmestynyt kotimainen romaani, jossa viitataan Hiiriin ja ihmisiin. Tiina Raevaaran Laukaisu-romaanissahan kertoja lukee Steinbeckin kirjaa kirjallisuuden pääsykokeisiin, ja kirjan juoni, asetelmat ja rakenne peilaa sitä myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kiinnostavaa, miten Steinbeck on nyt kotimaisessa kaunokirjallisuudesta esillä. Minä en ole Poikakirjaa lukenut, mutta tästä uutukaisesta toivon kuulevani kommentteja lukijalta, jolle Poikakirjakin on tuttu.

      Poista
  2. Samanlaisena kylkiäisenä sain minäkin kirjan ja odotan tämän lukemista innolla. Poikakirja oli ihana ja pidin kovasti myös 14 solmusta Greenwichiin. Muita Jalosen kirjoja en ole vielä lukenut. 1970-luvun kuvauskin kiinnosta minua, 70-luvulla syntynyttä. Kirja tosin sijoittuu vuoteen, jolloin en vielä tässä maailmassa ollut, mutta luulen että jotain tuttua ajankuvasta kuitenkin välittyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain tuttua ja viehättävää minä tästä tavoittein, vaikken sinun laillasi kirjan tapahtumavuonna vielä ollutkaan olemassa. :) Kiva sitten kuulla, mitä pidit.

      Poista
  3. PIdän Halosen kielestä. Poikakirja oli suuri elämys, ja kuulostaa siltä, että Miehiä ja ihmisiä jatkaa samalla linjalla. Tulen ehdottomasti lukemaan tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikakirjaa en tosiaan ole lukenut - ehkä pitäisi, sillä moni on sitä kehunut. On mielenkiintoista aikanaan kuulla ajatuksiasi tästä romaanista.

      Poista
  4. Minäkin olen lukenut Poikakirjan ja kiinnostuin tässä kirjassa tuosta Steinbeck viittauksesta nimessä, samoin itse kirjankansi on onnistunut.
    Kiitos että kierrätit kirjan minulle :)! Katsotaan milloin aloitan, kavahdin vähän kirjan pituutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin vähän säikähdin sivumäärää, mutta kun pääsin vauhtiin, ei kirjan lukeminen vienyt kauan aikaa. Teksti on niin sujuvaa.
      Ole hyvä, toivottavasti viihdyt tarinan parissa! :)

      Poista
  5. Aiemmin en ole Jalosen kirjoja noteerannut, lienenkö kunnolla edes tutustunut. Sitten 'Poikakirja' tuntui jo erilaiselta,kiinnostavalta lapsuusmuistelmalta siinä määrin että lukaisin sen kokonaan.
    Nyt luin juuri loppuun 'Miehiä ja ihmisiä'-romaanin, joka jo sivumäärältään on kaksinkertainen em teokseen verrattuna ja vielä sitä parempi.Sehän kertoo vain yhdestä nuoren miehen kesästä, tarkemmin vuodelta 1972, jolloin päählö siirtyy vähän pakostakin aikuisten maailmaan: ensi työ, vanhemman vakava sairastuminen, autolla-ajoon siirtyminen, mikä vielä haasteellista ilman korttia ja ajo-opetusta. Edelleen ensi kosketukset alkoholiin ja seksiin.
    Lämminhenkistä kerrontaa, joka toi etsimättä mieleen Knausgårdin, Päätalon. Netissä joku vertasi Hyryynkin, jota ei käy kiistäminen. Onkohan tyyli muuttunut ent.kirjoista, muuten en ymmärrä, miksi Jalosen teokset ei ennen ole kolahtaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerronta on tosiaan lämminhenkistä, leppoisan ymmärtävää ja hyväksyvää. Tuntuu, että kun kirjan lukemisesta on kulunut aikaa, sen arvo on mielessä kasvanut.
      Vertaus Päätaloon ja Hyryyn ei ole väärä, enpä moista huomannut ajatellakaan. Knausgårdia en ole vielä lukenut, joten siitä en osaa mitään sanoa.

      Poista
  6. Aiheesta olisi saanut paljon mielenkiintoisemman kokonaisuuden.
    Täydellinen epäonnistuminen, jäi vain mieleen että miksi kirja on kirjoitettu?

    Huonoa äidinkieltä, epäselviä lauseita joissa outoja sanajärjestyksiä ja outoja sanoja. Lauseet liian pitkiä, sivulauseet epäselviä. Varsinainen asia jäi epäselväksi.

    Mielenkiinto lukemiseen loppui kokonaan, joten jäi kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, kun et tykännyt. Mutta toisaalta eihän kaikkien tarvitsekaan kaikesta tykätä, ja ymmärrän kyllä mielenkiinnon loppumisen. Aika hidastempoista meno on.

      Poista
  7. Ostin kirjan itselleni joululahjaksi. Aikaisempia Jalosen kirjoja en ole lukenut. Noin 50 sivua kesti tottua Jalosen tapaan kirjoittaa sen jälkeen heräsikin jo pelko, että pian tämä kirja loppuu. Minulle 70-luvulla samoilla seuduilla nuoruuteni eläneelle miehelle tämä oli retki menneisyyteen ja annos kaipaamaani nostalgiaa. Paras lukemani kotimainen kirja pitkään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostalgiaa ja mukavaa menneen maailman tuntua - ei kuitenkaan kaukana, kaukana historiassa - tarina tarjoaa. Kerronta varmasti jakaa mielipiteitä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy